Laki ohjaa eläintenhoidossa

Suomessa uusittiin eläinsuojelulaki ja – asetus vuonna 1996. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. 

Koska eläinsuojelulain määräykset ovat hyvin yleisiä, tarkentavat esimerkiksi eläinsuojeluasetus sekä lajikohtaiset eläinsuojeluvaatimukset lakia. Ne määrittävät erikseen eri tuotantoeläinlajien pitopaikan ja hoidon yleiset vaatimukset. Pitopaikan olosuhteista määritellään muun muassa vähimmäistasot ilmanvaihdolle, melulle, pitopaikan seinä- ja lattiarakenteille ja materiaaleille, pitopaikan puhtaana- ja kunnossapidolle sekä hoidossa käytettäville laitteille ja välineille. Hoidon osalta määritellään, mitä yleinen hyvinvoinnista huolehtiminen on kyseisen eläinlajin kohdalla, miten eläinlajia tulisi ruokkia ja juottaa sekä kuinka eläinten tulisi päästä poikimaan. Lisäksi hoidon osalta ohjeistetaan hoitotoimenpiteiden suorittaminen, sairaan tai vahingoittuneen eläimen hoitaminen sekä eläimen lopettaminen tarvittaessa.

Eduskunta on asettanut eläinsuojelulain tavoitteeksi, että eläimet eivät joutuisi kokemaan sellaista kärsimystä (kipu ja tuska), jota on mahdollista ennakolta välttää ja ehkäistä. Kipu on eläimen kokemaa fyysistä kivuntunnetta ja tuska eläimen henkistä hätää, ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa epämiellyttävää tunnetta. Eduskunta on siis lakia laatiessaan edellyttänyt kaikkien eläinlajien omistajilta ja hoitajilta, ettei eläin ei joutuisi kokemaan henkistä tai ruumiillista kärsimystä.

Eläinten hyvinvoinnin edellytyksiksi on määritelty ”Eläimen viisi vapautta”, jotka ovat pohjana myös Suomen lainsäädännölle.

Eläinsuojelulain perusvaatimukset eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin eläimen hyvinvointi. Mikäli eläimen hyvinvointimittarin asteikossa määritellään hyvinvoinnin tasoiksi Hyvä elämä (++), Elämänarvoinen elämä (+) ja Arvoton elämä (-), on esitetty eläinsuojelulain minimivaatimusten tason olevan ns. nollataso, jonka alapuolella on Arvoton elämä ja yläpuolella Elämänarvoinen elämä. Tämän vuoksi eläinsuojelulakia on täydennetty suosituksilla, joiden tarkoituksena on ohjata eläintenpitoa eläinten hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan ja ottaa eläinten lajityypillistä käyttäytymistä paremmin huomioon.

Lähteet:
Eläinsuojelulaki L 247/1996
Eläinsuojeluasetus A 396/1996
Wahlberg, B. 2010. Eläinten oikeudellinen hyvinvointi. Eläinten hyvinvointiseminaari 31.3.2010, Savonia-ammattikorkeakoulu.
Valros A., Teräväinen H., Helin J. 2005. Hyvinvoiva tuotantoeläin. Tieto Tuottamaan 109. ProAgria Maaseutukeskusten liitto. Keuruu

Tehtävä

Valitse yksin tai ryhmässä eläinlaji (nauta, sika, lammas, vuohi, kana, hevonen) ja tutustu sitä koskevaan lainsäädäntöön ja suosituksiin Tavoitteena terve ja hyvinvoiva –oppaiden avulla. Tee esitys siitä, miten valitsemaasi eläinlajia tulisi hoitaa eläinsuojelulainsäädännön mukaan ja mitä suosituksia eläinlajin hoidosta on annettu.