Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 Viisi viimeisintä merkintää:

21.3.2017
Opinnoistani saamien tietojen soveltaminen käytännössä
 Aikanaan kirjoittamatta jääneen navettablogin johdosta kirjoitan nyt blogikirjoitukseni siitä, miten opinnoistani on ollut hyötyä käytännössä itselleni jokapäiväisessä arjessa.

Kotitilallani on 40 lypsävän parsinavetta. Ennen opintojani minulla siis oli kyllä kokemusta siitä, mitä lehmien perus päivittäinen hoitaminen pitää sisällää ja navettatyöt olivat minulle tuttuja. En kuitenkaan tiennyt ennen opintoja miten lehmän elimistö toimii. Kun tietää miten rehut hajoavat lehmän vatsoissa ja miten lehmä ottaa niistä tarvitsemansa energian ja ravinteet, on helpompi seurata lehmien ruokinnan oikeellisuutta ja tehdä siihen tarvittaessa korjauksia sekä seurata korjauksien vaikutuksia. Muutenkin opinnoista saamien perustietojen avulla osaan paremmin seurata lehmien käyttäytymistä sekä riittävää märehtimistä esimerkiksi. Opintojen ansiosta osaan myös tulkita paremmin erilaisia raportteja sekä hyödyntää niistä saamiani tietoja mahdollisten korjausta vaativien asioiden parantamiseen. Opinnoistani olen myös saanut tarpeelliset tiedot lehmien ruokintasuunnitelmien laskemiseen sekä osaan vertailla sekä arvioida valmiita ruokintasuunnitelmia. 

Jere Nummila 
27.4.2015
Uusia kokemuksia lemmujen parissa!
 Meikäläisen "navettaviikko" eli hurjat neljä päivää sattuivat vasta tänne kevään puolelle, muutamaa viikkoa ennen koulun loppumista (16.-19.4.2015).

Näin vain hevosiin tottuneelle "kapungin kasvatille" navetta tarjosikin uudenlaisia kokemuksia. Tietenkin yhtäläisyyksiä minulle tutumpiin tallitöihin löytyi myös (lannan ja turpeen kanssa pelaamista). Saappaita sai olla totuttua enemmän pesemässä aina kun siirtyi paikasta toiseen. Eniten kuitenkin alkuun oudoksuin lehmien seassa kulkemista. Ei niinkään niiden ison koon takia, vaan pikemminkin eri käyttäymismallin, johon olen tottunut. Odotin niiltä vastaavia reaktioita, joita hevosten keskuudessa olisi ennemmin tullut vastaan. Kuten äkkinäisiä pyrähdyksiä, tai jopa takajalan nosteluita, jos "omaa tilaa" häiritään liikaa... Vaan kuinka ollakkaan, lehmät osoittautuivat lunkeiksi ja säyseiksi tapaukseksi, joilla kylläkin löytyi toisinaan hyvinkin paljon omaa tahtoa (etenkin, kun kyse oli parsilta pois siirtyminen ja/tai robotille matkaaminen). Vasikkalan puolelta tietenkin löytyi useampi sydäntenmurskaaja, joita oli tietenkin vähän paapottava aina, kun sinne eksyi. Eli, kun pienimmän vasikan, Mustialan Maljan, maitohetki koitti.




Robottilypsin osottautui melko järeäksi vehkeeksi, kun muutaman kerran sattui semmoinen lypsettävä paikalle, että niiden jalka sattui nousemaan robotin käsivarren päälle... Mielenkiintoistahan se oli tavallaan seurata, kuinka tottuneesti suurinosa lehmistä meni sen lypsettäväksi ja robotti hoiti hommansa niinkuin pitääkin. Ohjeet robotin puhdistamiseenkin olivat selkeät, vaikka alkuun hieman kauhulla menikin sen ohjauspaneelin ääreen miettien, että tekeeköhän sittenkin jotain väärin vaikka ohjeita seuraamalla ei voinut epäonnistua. Epäonnistumisen riski sen sijaan kasvoi huomattavasti "käsin" lypsettävien puolella! Kaikki lehmät tulivat kyllä yleisesti ottaen nätisti asemalla "kalanruotoon", utareiden puhdistus ja "testivedot" sujuivat mutkatta, mutta itse lypsimen kiinnittäminen tuotti sen suurimman päänvaivan! Se, että sait aseteltua kaikki suuttimet kiinni ripeästi, ja vieläpä niin etteivät ne imaisseet mitään ylimääräistä matkanvarrelta, saattoi kariutua siihen, kun painoit pumpun nappulaa lyhyesti yhden kerran niin, että koko hässäkkä lopettikin imemisen ja lypsin irtautui... Eikun alusta taas! ...ja tällä kertaa muisti painaa nappulaa pitkään.... Yksi ensikertalainen päätti myös itse joka kerta irtautua omatoimisesti moisesta vempaimesta, vaikka potkurauta olisikin ollut kiinnitettynä paikoilleen. Ne olivatkin ainoita kertoja, kun joutui väistelemään sorkkia (sen sijaan virtsasuihkuja ja löysää lanta santaa varoa). Jollei toisena päivänä suoritettua kolmen lehmän klippausoperaatioita oteta huomioon. Tällöin muutaman jalat viuhuivat vähän vilkkaammin. Siinäkin opin uutta, sillä klipperiähän en ollut aikaisemmin käyttänyt vaikka ne hevospiireissä tuttuja vempeleitä ovatkin.

Eihän tämä navettaharjoittelu olisi ollut mitään ilman uusien pienokaisten syntymistä! Lauantaina iloksemme maailmaan tupsahati pieni sonnivasikka Markus. Ikäväksemme emme nähneet syntymää, eikä se ollut taltioitunut valvontakamerallekaan huonon kuvakulman takia. Onneksi sunnuntaina kuitenkin toinenkin lehmä alkoi poikimaan juuri vuoromme päätteeksi ja jäimme sitä vielä ihmettelemään. Ikävä kyllä tällä lemmulla ei ollut kovinkaan lempeät äidilliset vaistot, joten lehmävasikka (Mymmeli) siirtyi heti vasikkalan puollelle ihmettelemään tätä suurta maailmaa.Vaikka pienokaisen olisi mielellään antanut olla emänsä huomassa, niin olihan se mieleenpainuva kokemus päästä juottamaan vastasyntynyttä vasikkaa. Seuraavana päivänä kuulin, että lähtömme jälkeen, oli syntynyt samaiselta lehmältä vielä sonnivasikka!



Kaiken kaikkiaan navettaviikko oli mukava kokemus. Voisin hyvinkin nähdä itseni silloin tällöin navetan töissä. Se miksi en kokopäiväistä duunia tästä itselleni kuitenkaan haluaisi, johtuu työvuoroista. Pidän enemmän siitä, että kun töistä pääsee ei sinne enää tarvitse palata uudestaan saman päivän aikana (aamu- ja iltalypsy). Asia erikseen tietty, jos satun navettatilallisen emännäksi ;)
Toivottavasti vielä joskus eksyn enemmän tai vähemmän lehmien pariin!

- Eveliina Silvennoinen
26.4.2015
Navettaviikko 15–19.1.2015

Suoritin oman navettaviikkoni 15-19.1. välisenä aikana. Navetan perustyöt olivat periaatteessa entuudestaan tuttuja, koska kotoa löytyy lehmiä. Parsien kolailut ja kuivittaminen sekä aiv:n jakaminen ynnä muut perustyöt sujuivat varsin mallikkaasti hyvällä vauhdilla. Lypsämistä en ollut kuitenkaan kokeillut koskaan aikaisemmin vaikka siihen olisikin ollut kotona mahdollisuus. Johtuneeko sitten siitä ettei minulla ole ollut koskaan mitään poltetta navettatyöhön vaan olen mieluummin istunut kaivurissa tai muissa koneissa. Nyt oli kuitenkin pakkotilanteen edessä sitäkin kokeiltava. Muutaman lypsykerran perusteella homma sujui yllättävänkin hyvin lukuun ottamatta alkusuihkeiden ottoa. Alkusuihkeiden suhteen tekniikka oli täysin hukassa ja myös lehmät ilmoittivat siitä potkimalla. Muuten lehmien kanssa toimiminen oli kuitenkin ennestään tuttua ja se ei aiheuttanut ongelmia. Asiaa myös helpotti se, että koulun lehmät olivat tavallista kesympiä ja ne olivat tottuneet opiskelijoihin. Itselle uutena asiana tuli myös vasikan juomaan opettaminen. En ollut sitäkään koskaan kokeillut, mutta omaksi yllätyksekseni se onnistui helpolla. Kenties asia selittynee sillä, että kyseessä saattoi olla korkean jalostusarvon omannut viisas premium vasikka tai sitten vain ihan puhdas sattuma. Kaiken kaikkiaan navettaviikko sujui mukavasti ja antoi vähän erilaista näkökulmaa navettatyöhön. 

Vesa Paavola

25.4.2015
Navetta blogi

Vk8

Aloitin navetta vuoroni vasta 18.2 koska vk8 oli kiireinen tenttien ja muiden koulutöiden takia. Navettatyöt eivät ole entuudestaan tuttuja joten en oikein osannut aavistaa mitä työnkuvaan kuuluu muuta kuin lypsy. Kun keskiviikko iltana menin navetalle jo pian työvaatteiden vaihdon jälkeen pääsi työn makuun. Aluksi siivosin sairas/poikima karsinoita ja vaihdoin kuivikkeet. Sen jälkeen jaoimme rehut umipinavetan puolelle josta nopeasti pääsikin jo lypsy hommiin. En ollut koskaan aikaisemmin lypsänyt joten asia oli melko uutta minulle. Nopean opastuksen jälkeen homma alkoi kuitenkin luonnistaa melko hyvin ja lypsykone tuli tutuksi ilta lypsyn aikana. Itse lypsy oli melko yksinkertaista hommaa kun siitä pääsi jyvälle. Enemmän hikeä ohimolle aiheutti lehmät jotka eivät suostuneet menemään haluamaani suuntaan.

Aika navetassa kului melko nopeasti koska tehtävää oli kokoajan.  Erityisesti ensimmäisestä navetta päivästä jäi mieleen kun ratsastin lehmällä.

20.2 Oli taas vuoro iltanavetan. Navettavuoro alkoi samalla kaavalla kuin edellinenkin mutta hommat ja ympäristö oli jo tutumpi joten alun häsläystä ei tarvinnut enää toistaa. Hommat navetassa sujuivat hyvin vaikka perjantai ja tuleva hiihtoloma painoi jo päälle. Itse lypsyyn en tällä kertaa osallistunut mutta lannan lappausta ja kuivikkeiden levitystä riitti hyvin.

Koska navetta viikko jäi vajaaksi pääsen suorittamaan loput navettavuoroistani uudessa navetassa.

Vk16

17.4 korvasin puuttuvia navettavuorojani uudessa navetassa. Aamulla seitsemän aikoihin alkoi navettahommat parsien siivouksella ja kuivikkeen levittämisellä. Homma oli jo tuttua entuudestaan vanhasta navetasta. Uutta mielenkiintoa navetta touhuihin toi uudennavetan lypsyrobotti ja rehunjakojärjestelmä. Iltapäivällä työt jatkuivat samalla kaavalla. Suuremmitta ongelmitta selvittiin vaikka uusissa laitteissa oli vielä hieman uutuuden kankeutta. Vektori tahtoi puskea rehun aivan päähän ruokintapöytää koska pöytä oli liian liukas.

Vk17

Kolme navettakertaa oli jäänyt vielä viimeiselle viikolle. Navettahommat alkoivat luonnistaa jo melko hyvin  ja tulivat kokoajan tutummiksi. Lyhyt navetta jakso opetti tutustumaan navetanperustöihin ja sen aikana oppi tuntemaan miten eri lehmät käyttäytyivät eri tilanteissa. Navettavuorot olivat mukavaa vaihtelua peruskoulun käynnille mutta en pysty vielä tällä näkemyksellä kuvittelemaan itseäni lypsykarjan omistajana. Eikä nykyinen maidon tuottajahinta kannusta investoimaan uuteen navettaan, mutta koskaan ei voi sanoa varmasti ei..


23.4.2015
Navettaviikko vanhassa ja uudessa navetassa
 Suoritin navettaviikkoni syksyllä vanhassa navetassa. Kuitenkin minulta jäi muutama kerta käymättä ja korjasin tilanteen sitten uudessa navetassa nyt keväällä. Halusin jättää korvausvuorot uuteen navettaa, jotta näkee erot vanhan ja uuden välillä.
Vanhassa navetassa konkreettista tekemistä oli suhteessa enemmän kuin uudessa navetassa kun ensin piti ajaa lehmät kokoomatilaan ennen lypsyä ja sen jälkeen putsattiin parret ja kuivitettiin. Joskus kokoomatilaan ajaminen oli raivostuttavaa yhden itsepäisen lapinlehmän (nyt jo kylläkin lämmöllä yksilöä muistelen) ansiosta, joka päätti parkkeerata viimeiseen kulmaan ja katsoi sinua: "ai meinaatko, että tonne pitäis mennä!? EHEI!" -katseella.
Uudessa navetassa ei niin paljoa tosiaan ole esimerkiksi lypsämistä, mutta tilalle tulee paljon muuta hommaa. Toki parret pitää siivota ja kuivittaa, mutta helpommin se mielestäni kävi kuin vanhassa navetassa. Uuden navetan ongelma on yrittää ajaa lehmiä robotille, kun ovat olleet niin kauan käymättä lypsyllä. Yksin se on hiukan hankalaa, riippuen lehmästä. Uusi navetta on myös työläämpi sen suhteen, että koneet saattaa valittaa useaankin otteeseen ongelmista ja siihen menee aikaa. Se vaatii opiskelijalta paljon, koska ei vajaassa viikossa opi käyttämään kaikkia koneita. Eihän se toki tarkoitus olekaan, mutta että osaisi purkaa koneiden hälytykset. 
Myös uudessa navetassa huvittavaa oli kuinka nuorkarja oli hyvin uteliasta porukkaa, kun meni kuivittamaan osastoa. Varsinkin, jos on herkästi kutiava ihminen oli se mielenkiintoista.
Loppujen lopuksi navettaviikolla oli mielettömän hauskaa ja tunnistan hieman lehmistä itseäni: itsepäisiä ja uteliaita. :)

-Taru Jokinen-

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019