Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
24.3.2015
Toisenlainen navettablogi
Ensimmäinen muistikuvani lehmästä on jo varhaisilta lapsuusvuosiltani tuttavien navetasta. Tuossa navetassa tuli vietettyä paljon aikaa milloin auttaen ja milloin tiellä ollen. Mummolta sai aina huutia, kun ruokapöytään tullessa haisi lehmältä. Suurinta hupia oli navetan vintillä paalien päällä hyppely ja seikkailu, mikä tietenkin oli kiellettyä. Ilokseni voin kertoa, että vielä noin neljännesvuosisata myöhemmin tuossa navetassa on edelleen elämää; tosin lypsyrotuiset lihasonnit ovat vaihtuneet liharotuisiin.

Lukion jälkeen pidin välivuoden ja mietin mitä minusta isona tulisikaan. Tein samalla töitä mm. kiinteistöhuollossa ja kesän olin apuna tuolla tuttavien tilalla. Kohtaloa tai ei, sillä olin jo hakenut Mikkeliin lukemaan ympäristöteknologiaa (jonne olisin myös päässyt), kun huomasin, että jälkihaussa oli paikkoja auki maatalouden perustutkintoon. Siitä se ajatus sitten lähti…

Lomitustyöt aloitin jo puolenvuoden opiskelun jälkeen ja jatkoin niitä aina koulun loppuun asti. Tuolloin asuin Varsinais-Suomessa Loimaalla ja tein pääasiassa sikalalomituksia, joukossa toki myös muutama lypsytila. Valmistuttuani palasin takaisin kotiseuduilleni Lappeenrantaan ja jatkoin siellä lomitusta. Siellä lomitustilani olivat ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta erilaisia ja -kokoisia lypsykarjatiloja. Suurin lomituspaikkani oli 150 lypsävän tila, jossa oli 10x10 takaalypsyasema; ja pienin taas oli 7 lypsävän kannukonepaikka, jossa niin rehunjako, kuin lannanluonti tehtiin käsipelillä. Siihen välille mahtui jos jonkinlaista ja -näköistä paikkaa.  Lypsykarjatilojen lisäksi lomitustiloihini kuului muutamia sikatiloja, sekä yksi noin 500 vasikan välikasvattamo.

Vasikoita juomassa
Vasikoita juomassa

Mukaan mahtuu niin iloisia kuin surullisiakin muistoja. Yksi ankeimmista kokemuksistani on varmasti epäonnistunut ay-hiehon poikiminen. Katsoin aamunavetan aikaan, että tänään tuo poikii, mutta iltapäivään mennessä ei touhu ollut edistynyt yhtään. Hieho oli hermostunut ja valutti reippaasti, joten isännän kanssa keskusteltuani päädyimme soittamaan eläinlääkärille, joka totesi vasikan olevan tulossa kaksinkerroin kaikki sorkat edellä. Töitä tehtiin monta tuntia ja parhaimmillaan paikalla oli viisi ihmistä, mutta lopulta tilanne oli todettava toivottomaksi ja hieho jouduttiin lopettamaan. Vastapainoksi yksi hienoimpia kokemuksia oli saada todistaa kahden terveen lappalaisen sonnivasikan syntymää. Tilan isäntä oli kovasti toivonut lehmävasikkaa, sillä sen ensimmäinen, juurikin lehmävasikka, oli kauppasopimuksessa sovitun kohdan mukaisesti mennyt lehmän kasvattajalle. Isäntä keksi kuitenkin keinon ja niinpä Elmeri ja Elvis jäivät viettämään elämäänsä tilalle härkäpoikina.

Elvis ja Elmeri
Elvis ja Elmeri

Erityisen lämpimiä muistoja minulla on Whisky nimiseen sonnipoikaan liittyen. Whiskyn emä oli herefordristeytyslehmä nimeltään Jumbo, joka oli jo noin 10-vuotias ja sai poikimisen jälkeen pahan utaretulehduksen, minkä seurauksena se ei antanut vasikan imeä. Whisky ehti mennä jo varsin huonoon kuntoon, ennen kuin se löydettiin laitumelta makaamasta ja vietiin navetalle. Sen henkiin jääminen oli ihan arpapeliä, mutta vanhan isännän vastustuksesta huolimatta päätimme kuitenkin nuoren emännän kanssa yrittää hoitaa sitä. Whisky sai nimensä siitä, että sille annettiin ensimmäinen troppihuikka vanhasta viskipullosta. Läheiseltä lypsytilalta sille saatiin pakastettua ternimaitoa ja vastoin muiden odotuksia se alkoi pikku hiljalleen piristyä. Voimistuttuaan Whisky siirtyi navetasta hieholauman sekaan ulos laitumelle, mutta sitä ei tarvinnut kuin huutaa nimeltä, niin pieni ruskea olento juoksi huutaen aitojen ali luokse juomaan. Huono elämän alku kuitenkin verotti sitä, eikä Whiskystä kasvanut ikinä kovin isoa. Lisäksi se kasvatti pitkän, highlanderin tapaisen karvan. Whisky oli jo päälle kaksivuotias, kun se lopulta lähti autoon. 

Whisky
Whisky

Mukaan mahtuu siis niin iloja kuin suruja. Välillä on saanut purra hammasta ja pidätellä itkua ja toisinaan taas on saanut nauraa vedet silmissä. Kertaakaan en ole katunut lähtemistäni tälle tielle ja lehmillä tulee aina olemaan erityinen paikka minun sydämessäni.

Petra Hatakka (kaikki kuvat (c) Petra Hatakka, paitsi Whiskyn kuva (c) Riikka Å.)

Alla vielä muutamia hauskoja kuvia vuosien varrelta.









Urpå

 
 
 
1 kommentti
 
1Juha10.3.2015 10:31

Sulla taitaa olla julkaisussa väärä päivämäärä, kun on päivätty 24.3.2015. Ajanlaskumme mukaan tällä hetkellä on menossa 10.3.2015

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019