Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
5.11.2014
Navettaviikko 40
 Navetassa on mukavaa. Jos siis ei ota huomioon aikaisia aamuherätyksiä ja viikon verran lehmän lannalle haisevia vaatteita. Jotka eivät kai sitten loppujen lopuksi olekaan niin kamalaa, sillä vuoron aikana saattaa päästä todistamaan uuden vasikan syntymistä, juottamaan vasikoita, tökkimään jääräpää-lehmiä liikkeelle ja näkemään kuinka viisaita nämä jääräpäät lopulta ovatkin.

Navetta vuoroni oli 2.10-6.10, jonka aikana pääsin todistamaan ja tekemään jos jonkinlaisia asioita, muutaman tuossa jo mainitsinkin. Aamuherätykset puoli kuuden aikaan eivät tällaiselle yöeläjälle (kuten minä) sovi, mutta täytyy myöntää sen olleen kärsimisen arvoista. Nautin käsilläni tekemisestä ja eläimien kanssa oleskelusta, joten muutama päivän navetassa lannanhajuisena toi vaihtelua opiskelijan arkeen. Ei sitä kyllä oikein virkistäväksi voi sanoa, mutta ainakin mukavaa se oli. Toki tällaiselle puoli kaupunkilaiselle ensimmäistä kertaa navettaan menevälle ensimmäiset kaksi päivää olivat hieman hämmentäviä ja tavat olivat hakusessa, mutta myöhemmin rutiini toi helpotusta ja ehti nauttimaan enemmän myös työskentelystä kun ei tarvinnut ajatella niin paljoa.

Se taisi olla lauantai-aamu, kun se Loru-poika syntyi. Oli siinä ihmettelemistä kun edellisenä päivänä oltiin emä siirretty omaan karsinaansa ja aamulla vastassa oli juuri syntynyt, ei varmaan tuntiakaan vanha vasikka. Kaverini kanssa mietittiin siinä sitten aamun verran nimiä ja päädyttiin Loruun ihan tietämättä emän nimeä. Oli muuten yhteensattuma, kun kuultiin emän nimen olevan Juoru! Siellä me sitten tapitimme Juorua ja Lorua ne viimeiset kaksi päivää, kuitenkaan Lucy vasikkaa unohtamatta. Lucy oli syntynyt kuulemma vain pari päivää aiemmin.

 

Kaiken kaikkiaan navettavuorosta jäi todella hyvä mieli, jopa sitä lannanluontia muistelen jollain kierolla tapaa hyvällä. Ja ikävöin kaikkia niitä ihania pikku vasikoita jotka tulivat syömään haalareita aina kun meni siivoamaan niiden karsinaa. Maatilaharjoittelua odotellessa…

Katja

 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019