Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
22.1.2015
Onnellinen lapsuus maalla?

Olen saanut viettää suuren osan lapsuudestani maalla. Mummolan pieni lypsytila oli mielestäni kiehtovin paikka maailmassa. Pääsin jo hyvin pienenä osallistumaan lypsytilan päivittäisiin askareisiin. Lehmien ruokinta, lypsy ja vasikoiden hoito, tulivat tutuiksi jo hyvin pienenä. Kesäisin olin mukana heinäpellolla ja näin kuinka viljaa viljellään, niin ihmisten kuin eläintenkin ruoaksi. Kesään kuului myös lehmien laitumelle pääsy aamulypsyn jälkeen, ennen iltalypsyä ne tuotiin taas sisälle. Tätini osasivat kutsua lehmiä äänellään, se oli pienen tytön mielestä mielettömän hienoa.
 

Heinä tehtiin perinteisesti seipäälle. Heinänteon aikaan työpäivät olivat erityisen pitkiä, mutta lapset saivat olla silti mukana toiminnassa koko päivän. Eikä mikään ruoka maailmassa ollut yhtä hyvää, kuin heinäpellolla syödyt eväsleivät. Kun heiniä korjattiin, pääsin traktorin rattiin pellolle ajamaan seipäänvälejä. Olin hyvin ylpeä, että minulle annettiin näinkin tärkeä tehtävä. Peltoja oli myös pienen matkan päässä. Kun heinää korjattiin traktorin kärrylle, päästiin paluumatkalla kasan päälle matkustamaan. Kyllä siinä rystyset valkoisina pidettiin sidontaköysistä kiinni, että pysyttiin kasan päällä.
 

Eräänä kesänä raivattiin peltojen ojista pajukkoja. Mielikuvitus lähti todella lentoon noissa pajusokkeloissa. Leikimme niissä pikkusiskoni kanssa monta päivää. Siskoni löysi myös hukassa olleen R-kirjaimen tuona kesänä, matkiessaan metsässä lentävää harakkaa. Erityisen hieno hetki oli myös, kun sai ensimmäisen kerran itse käyttää vesuria. Siinä ei pajukko saanut armoa, kun pieni tyttö käytti kaiken tarmonsa niiden katkaisuun. Kun työstä pidettiin taukoa, teki pappa lapsille pajupillejä.
 

Syksyllä kun kiireet helpottivat, oli aikaa käydä sienessä ja marjassa. Lapsen kehityksen kannalta, metsässä liikkuminen oli varmasti todella hyödyllistä. Epätasaisessa maastossa motoriikka paranee, luut saavat tärkeää tärähtelyä ja tasapaino kehittyy. Kun lapsi saa leikin varjolla tehdä myös hieman fyysisempiä askareita, luo se varmasti hyvän pohjan kasvun tueksi. Sienten ja marjojen tuntemus on todella hyödyllinen taito. Luonnolla on meille paljon annettavaa. Kunpa ihmiset arvostaisivat sitä enemmän.


Ehkä Yksi tärkeimmistä oivalluksista joita lapsena koin. Oli se hetki kun ymmärsin, että rievä jota ruokapöydässä söimme, oli alusta loppuun asti täysin omavaraisesti tehty. Olin nähnyt kun pappa oli kylvänyt siemenet, seurannut kun vilja kasvoi pellolla. Meillä ei ollut käytössä hienoa puimuria, vaan vilja leikattiin sirpeillä, sidottiin lyhteiksi ja koottiin kuhilaiksi. Kuivunut vilja puitiin ladossa olevalla puintikoneella ja jauhettiin jauhoksi. Noista jauhoista oli siis tuo leipä valmistettu.
 

Nykypäivänä harmittavat usein törmää siihen, etteivät lapset arvosta vanhempiaan, saati muita aikuisia. Voisiko olla, että osaltaan syynä on se, etteivät lapset saa enää viettää aikuisten kanssa aikaa samalla tavalla kuin ennen? Lapset viettävät hoidossa monta tuntia päivästä. Eivätkä näe minkälaista panosta vanhemmat antavat perheen eteen. Mikä mahdollistaa sen että pöydässä on ruokaa ja kodissa lämpöä? Lapset siis suljetaan ulkopuolelle. On vaikea kunnioittaa sellaista mitä ei näe tai pysty ymmärtämään. Minun lapsuudessani se oli hyvin konkreettista ja sitä oli hyvin helppo kunnioittaa.
 

Maatilan virikkeellisyys oli myös omiaan ylivilkkaalle tytölle, kun pääsi toteuttamaan itseään, ei tarvinnut enää hölmöillä mitään ylimääräistä.
 

Mielestäni on surullista, että yhä harvempi lapsi pääsee elämään tällaista lapsuutta. Pientilat vähenevät ja samalla näiden kasvuympäristöjen määrä pienenee. En kuitenkaan väitä, että tämä on ainoa mahdollinen miljöö onnelliseen lapsuuteen. Omalla kohdallani se kumminkin toimi.

Satu-Anna Nummi

 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019