Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
19.3.2015
Navettaviikko 27-30.11
Navettaviikko alkoi iltamien jälkeisenä torstaiaamuna. Pääsin heti ensimmäisellä navettavuorolla lypsämään, josta olinkin iloinen asemalypsyn ollessa minulle entuudestaan tuntematon lypsytapa. Pienen opettelun jälkeen lypsäminen lähtikin sujumaan mukavasti. Navettavuorojen aikana huomasi kuinka eläimet tulevat tutuksi ja kuinka helppo niitä on tarkkailla jo pelkästään lypsyn yhteydessä.
Perjantaiaamuna meille osuikin mittalypsy ja olimme molemmat opiskelijat lypsyhommissa ja pääsimme omin silmin havainnoimaan kuinka kovalypsyisiä oppilaitoksemme eläimet ovat. Navettatöiden jälkeen liimailimme vielä viivakoodit mittalypsypurkkien kylkiin.

Koulun karjamestari ehdotti meille, että hoitaisimme perjantaina vielä iltatarkkailukierroksen, navetan henkilökunnan ollessa illalla pikkujouluissa. Tartuimme Antin kanssa syvässä laupeudessamme tarjoukseen saaden maanantain aamunavetasta vapautuksen.
Iltatarkkailuun kuuluvien askareiden määrä tuli pienoisena yllätyksenä. Aseman valmistelun, nuorkarjan ruokkimisen ja säilörehunjakovaunun täyttämisen lisäksi kolasimme kaikilta osastoilta lannat pois ja kuivitimme parret. Aikaa tähän kului kahdelta hengeltä lähes tunti, kun seurasimme orjallisesti meille annettua ohjelappua.

Viikonlopun aikana en enää astunutkaan lypsymonttuun vaan suoritin enimmäkseen kuivitus- ja ruokintatehtäviä. Navetalla käytettävän kuivitusturpeen määrä yllätti, mutta se tuntui olevan suoraan verrannollinen lehmien utareiden puhtauteen. Montaa sontaista utaretta ei tullut lypsäessä vastaan. Parretkin tuntuivat olevan sen mallisia, että niissä pysyi runsaasti turvetta eikä sitä näyttänyt valuvan niistä alas, vaikka sitä levitettiin neljä isoa kärryllistä päivittäin.
Lehmien säilörehuruokinta oli saatu mukavasti sovitettua vanhan navetan ahtaisiin tiloihin Pellon ruokinta-automaatilla, vaikka sen täyttäminen useaan otteeseen navettavuoron aikana tuntuikin ajoittain turhan työläältä ja sitovalta. No, onhan koulu täynnä sen ahkeria täyttäjiä.

Kaiken kaikkiaan viikon puolikas navetassa oli mielestäni oikeinkin opettavainen ja mielellään sitä aina katselee millaisilla ratkaisuilla eri paikoissa hoidetaan samoja asioita.

Agrologiopiskelija Joonas Mattila
 
 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019