Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
31.3.2015
Lehmiä siellä, lehmiä täällä, lehmiä aina joka säällä.
Oma navettaviikkoni päättyi juuri eilen maanantaina aamuvuoroon ja "viikkoni" aloitin viime viikon torstaiaamuna. Kaikki lehmät on nyt saatu siirrettyä viikko sitten maanantaina uuteen navettaan, joten luonnollisesti navettaviikkoni vietin siellä. Minulle oli ennestään tuttua lehmien kanssa touhuaminen ja eritoten robottilypsy, sillä olen kolmena kesänä ollut töissä 170 lypsävän robottinavetassa, jossa aikaisemmin oli kaksi robottiboksia yhdellä käsivarrella (Pellonpaja RDS) ja Pellonpajan 2x5 kalanruotoasema. Nykyisellään kaksiosaisessa pihattonavetassa puksuttaa kolme DeLavalin VMS:ää ja asema on jätetty pahan päivän varalle. SAC:n systeemit olivat siis myös Mustialan uuden navetan kolmepaikkaisella kalanruotoasemalla hyvinkin tuttuja vaikkakin Lelyn Astronaut oli uusi tuttavuus. Robotti näytti toimivan hyvin ja se löysi moitteettomasti kaikkien robottilypsyssä olevien lehmien vetimet. Omakohtaisen kokemuksen mukaan RDS:issä oli tosi paljon ongelmia vedinten löytämisen kanssa ja käsivarsihan lakkasi yrittämästä kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, joissa siis oli välissä linssin pesu. Myös "puuhapete" eli paskanraappausrobotti (Lelyn Discovery) oli minulle tuttu vehje, sillä työtilallani on samanlainen.

Täysin uutta ja ihmeellistä oli Lelyn Vector -ruokintarobotti joka sekoittaa ja jakaa rehun ruokintapöydälle sekä lykkii rehua kulkiessaan lähemmäs lehmiä. Vectorin ohjelmoinnin kanssa on ollut alkutaipaleella hieman takkuilua ja se lykkii muun muassa apetta Puuhapeten reitille, josta se menee lypsävien puolelta nuorkarjan puolelle. Siinä sitten talikko heilui aamuin illoin kun apetta heiteltiin takaisin omalle paikalleen lehmien eteen ruokintapöydälle. Navettaviikkoa yhtäaikaa tekevä Ellu nimesikin Vectorin jo helvetinkoneeksi.. Vector myös jumitti aika ajoin ruokintapöydän toiseen päähän kun se joutui pois määrätyltä reitiltään ja törmäsi pöydän päässä olevaan puomiin, joka toimii esteenä sille ettei ruokkija putoa Puuhapeten reitille tarkoitettuun monttuun. Siinä sitten ihmeteltiin ja navetan työntekijät vuorotellen kauko-ohjailivat Vectorin täyttöpaikalleen muutamaan otteeseen. Simon kanssa vitsailtiinkin että muilla on Nikkonit mutta hälläpä on Vector, vähän isomman luokan kauko-ohjattava. Pääsin myös toiseksi viimeisenä navettavuoronani halkaisemaan rehupaalia ihan uudella menetelmällä: sähkö- ja käsikäyttöisellä sahalla. Eli Peltorit päähän, paalin päälle, sähköjohto niskan taakse ja surraamaan paalia ylhäältä päin halki, jotta Vectorin täyttökauha saisi noukittua rehua helposti itse vempeleeseen. Hikihän siinä hommassa tuli, nopeampaa ja tehokkaampaa olisi todennäköisesti ollut halkaista paalit traktorin etukuormaajaan kiinnitetyllä paaliveitsellä (vai mikä se ikinä on oikealta nimeltään), mutta eihän kaikki nyt liian helppoa saa olla, vai saako?

Robotin käyttöönotosta oli siis kulunut suunnilleen viikko ja suurin osa lehmistä osasi jo robotilla ihan itsekseen käydä, mutta viivelistalla oli aamuin illoin noin 15-20 lehmää ja niitä sitten ajeltiin robotille yksi kerrallaan, kun varsinaista kokoamisaluetta navetassa ei pysty rajaamaan, mikä on sinänsä hölmä. Kaksi lehmää, Jekku ja Hitzu Pikatsu olivat sellaisia jotka eivät tykänneet robotista yhtään ja ne täytyi lähes kantaa robottiboksiin sisälle. Jekku kuitenkin oppi kuin oppikin sitten parin päivän aikana ihan itse menemään robottiin vaikka se pitikin ajaa ensin sen luo. Pikatsu taas kruunasi navettaviikon hangoittelemalla jälleen myös eilen aamulla, mutta Ellun kanssa saatiin kuitenkin erävoitto kun lehmä sisäistäytyi jopa alle kolmessa minuutissa kun aikaisemmin saatiin Juhon kanssa hoputella kyseistä mammaa robottiin varmaan viitisen minuuttia. Asemalla on lypsyssä yhdeksän lehmää eli kolme satsia lehmiä miinus umpeutettava Donna, joka lypsettiin kannuun parin päivän välein. Päästiin lauantaina juuri kehumaan että asema on ainoa mikä toimii kunnolla, kunnes sekin rupesi prakaamaan. Aseman tyhjiöpumppu alkoi sunnuntaina menemään itsekseen useampaan kertaan lypsyjen aikana pois päältä ja maanantainaaamuna oli kuulemma säätiedotuksen mukaan maitosadetta. Asemalypsy kesti siis "hitusen" normaalia kauemmin eilen aamulla kun lehmät piti loppujen lopuksi lypsää kannulla ja tietysti navetassa taisi olla tasan yksi lypsykannu käytössä.. 

Myös eläinkohtaisia vastoinkäymisiä todistin navettaviikkoni aikana, kun jo useamman päivän kipeänä ollut Jeerahieho päätti lauantai-illan päätteeksi heittää henkensä letkutuksen jälkeen. Varmuutta kuolemaan johtaneen utaretulehduksen laadusta ei ollut, mutta yksi epäilys oli kolibakteeri. Labratulokset eivät tietenkään ehtineet tulla ennen kuin lehmä oli jo paremmilla maitomailla. Raadonkeräilijällä olikin puuhaa maanantaina kun vanhan navetan nurkalla oli yksi lehmä, uuden navetan nurkalla toinen ja uuden navetan toisella nurkalla kolmas eli Jeera. Jeera jäi kuitenkin vielä odottamaan viimeistä kyytiänsä Honkajoelle kun vain kaksi oli ilmoitettu siihen mennessä keräiltäväksi. Mutta negatiivisemman tapahtuman vastapainoksi suhteellisen tuore sonnivasikka vahvistui navettaviikon aikana ja joi hyvin, vaikka se näyttikin aluksi vähän heikolta eikä oikein tykännyt juoda. Kävi sitten ilmi, että potralla pojalla ei ollutkaan vain sattunut olemaan muutamana aamuna nälkä, mutta päivällä ja illalla maitoa upposi pikkumieheen ihan kiitettävästi. Maitoa tuolle pikkuvasulle lämmitettiin muuten pariin otteeseen kahvihuoneen mikrossa kun hanoista ei tullut kuumaa/lämmintä vettä robotin ja lypsyaseman pesujen jäljiltä. Lämmin vesikin olisi siis useampana päivänä kortilla, syytä emme tähän vieläkään oikein tiedä. 

Kaikista kommervenkeistä ja kikkailuista huolimatta navettaviikko lämmitti mieltäni suuresti, sillä tunsin olevani niin sanotusti kotona, kun oli tuttuja hommia ja tuttua puuhaa. Työntekoon lähdössä ei ollut alkukankeutta, sillä tiesin lähes heti mitä pitäisi tehdä. Taidettiin meitä kehua oma-aloitteisiksikin kun putsasimme lehmien juoma-altaita yhtenä päivänä ja muutenkin touhusimme itsenäisesti kaikennäköistä ilman suurempaa komennusta. Hieman haikea olo jäi viimeisen vuoron jälkeen ja lemmusia on nyt jo ikävä, vaikka kroppa huusikin eilen päivällä hoosiannaa ja uni tuli jo vähän kymmenen jälkeen illalla kahdessa minuutissa. Kyllä lehmät ja niihin liittyvä tekeminen on vaan lähellä sydäntä, vaikka hevospuolella opiskelenkin.

-Aliisa Kairtamo
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019