Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 
27.4.2015
Uusia kokemuksia lemmujen parissa!
 Meikäläisen "navettaviikko" eli hurjat neljä päivää sattuivat vasta tänne kevään puolelle, muutamaa viikkoa ennen koulun loppumista (16.-19.4.2015).

Näin vain hevosiin tottuneelle "kapungin kasvatille" navetta tarjosikin uudenlaisia kokemuksia. Tietenkin yhtäläisyyksiä minulle tutumpiin tallitöihin löytyi myös (lannan ja turpeen kanssa pelaamista). Saappaita sai olla totuttua enemmän pesemässä aina kun siirtyi paikasta toiseen. Eniten kuitenkin alkuun oudoksuin lehmien seassa kulkemista. Ei niinkään niiden ison koon takia, vaan pikemminkin eri käyttäymismallin, johon olen tottunut. Odotin niiltä vastaavia reaktioita, joita hevosten keskuudessa olisi ennemmin tullut vastaan. Kuten äkkinäisiä pyrähdyksiä, tai jopa takajalan nosteluita, jos "omaa tilaa" häiritään liikaa... Vaan kuinka ollakkaan, lehmät osoittautuivat lunkeiksi ja säyseiksi tapaukseksi, joilla kylläkin löytyi toisinaan hyvinkin paljon omaa tahtoa (etenkin, kun kyse oli parsilta pois siirtyminen ja/tai robotille matkaaminen). Vasikkalan puolelta tietenkin löytyi useampi sydäntenmurskaaja, joita oli tietenkin vähän paapottava aina, kun sinne eksyi. Eli, kun pienimmän vasikan, Mustialan Maljan, maitohetki koitti.




Robottilypsin osottautui melko järeäksi vehkeeksi, kun muutaman kerran sattui semmoinen lypsettävä paikalle, että niiden jalka sattui nousemaan robotin käsivarren päälle... Mielenkiintoistahan se oli tavallaan seurata, kuinka tottuneesti suurinosa lehmistä meni sen lypsettäväksi ja robotti hoiti hommansa niinkuin pitääkin. Ohjeet robotin puhdistamiseenkin olivat selkeät, vaikka alkuun hieman kauhulla menikin sen ohjauspaneelin ääreen miettien, että tekeeköhän sittenkin jotain väärin vaikka ohjeita seuraamalla ei voinut epäonnistua. Epäonnistumisen riski sen sijaan kasvoi huomattavasti "käsin" lypsettävien puolella! Kaikki lehmät tulivat kyllä yleisesti ottaen nätisti asemalla "kalanruotoon", utareiden puhdistus ja "testivedot" sujuivat mutkatta, mutta itse lypsimen kiinnittäminen tuotti sen suurimman päänvaivan! Se, että sait aseteltua kaikki suuttimet kiinni ripeästi, ja vieläpä niin etteivät ne imaisseet mitään ylimääräistä matkanvarrelta, saattoi kariutua siihen, kun painoit pumpun nappulaa lyhyesti yhden kerran niin, että koko hässäkkä lopettikin imemisen ja lypsin irtautui... Eikun alusta taas! ...ja tällä kertaa muisti painaa nappulaa pitkään.... Yksi ensikertalainen päätti myös itse joka kerta irtautua omatoimisesti moisesta vempaimesta, vaikka potkurauta olisikin ollut kiinnitettynä paikoilleen. Ne olivatkin ainoita kertoja, kun joutui väistelemään sorkkia (sen sijaan virtsasuihkuja ja löysää lanta santaa varoa). Jollei toisena päivänä suoritettua kolmen lehmän klippausoperaatioita oteta huomioon. Tällöin muutaman jalat viuhuivat vähän vilkkaammin. Siinäkin opin uutta, sillä klipperiähän en ollut aikaisemmin käyttänyt vaikka ne hevospiireissä tuttuja vempeleitä ovatkin.

Eihän tämä navettaharjoittelu olisi ollut mitään ilman uusien pienokaisten syntymistä! Lauantaina iloksemme maailmaan tupsahati pieni sonnivasikka Markus. Ikäväksemme emme nähneet syntymää, eikä se ollut taltioitunut valvontakamerallekaan huonon kuvakulman takia. Onneksi sunnuntaina kuitenkin toinenkin lehmä alkoi poikimaan juuri vuoromme päätteeksi ja jäimme sitä vielä ihmettelemään. Ikävä kyllä tällä lemmulla ei ollut kovinkaan lempeät äidilliset vaistot, joten lehmävasikka (Mymmeli) siirtyi heti vasikkalan puollelle ihmettelemään tätä suurta maailmaa.Vaikka pienokaisen olisi mielellään antanut olla emänsä huomassa, niin olihan se mieleenpainuva kokemus päästä juottamaan vastasyntynyttä vasikkaa. Seuraavana päivänä kuulin, että lähtömme jälkeen, oli syntynyt samaiselta lehmältä vielä sonnivasikka!



Kaiken kaikkiaan navettaviikko oli mukava kokemus. Voisin hyvinkin nähdä itseni silloin tällöin navetan töissä. Se miksi en kokopäiväistä duunia tästä itselleni kuitenkaan haluaisi, johtuu työvuoroista. Pidän enemmän siitä, että kun töistä pääsee ei sinne enää tarvitse palata uudestaan saman päivän aikana (aamu- ja iltalypsy). Asia erikseen tietty, jos satun navettatilallisen emännäksi ;)
Toivottavasti vielä joskus eksyn enemmän tai vähemmän lehmien pariin!

- Eveliina Silvennoinen
 
 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019