Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 Merkinnät, marraskuu 2014:

19.11.2014
Vko 39
Olin koulun opetusnavetassa navetta vuorolla 25.9 - 29.9. En ole ollut aiemmin navetassa töissä, joten odotin innolla viikonalkua. Navettaviikkoni oli aivan lukuvuoden alussa, joten huomasimme, että kesän jäljiltä oli vielä aikataulut ja lukujärjestysten sovittaminen vaiheessa. Kuitenkin navetalla sujui kaikki hyvin ja saimme sovittua, monelta minäkin päivänä tullaan, kun oli ryhmätyötunteja muun luokan kanssa. Navettahenkilökunnan opastuksella sekä tyhmiä kyselemällä, minulle muidostui hyvä peruskäsitys navettatyön arjesta ja rutiineista. Oli hassua huomata kuinka paljon navetassa on sellaisia itsestään selviä töitä ja tehtäviä asioita, joita ei tule edes ajatelleeksi kun ei ole ennen navettatyössä ollut, kuten saappaiden pesua ja tiskaamista :) Sain myös hyvän käsityksen mitä asioita eläimissä tulisi tarkkailla niiden asuessa pihattonavetassa, mink'laisissa oloissa ne elävät ja tietenkin pääsin myös harjoittelemaan lypsämistä. Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan siemennystä vaikka toimenpiteenä se onkin tuttu jo hevospuolelta. Pikkuvasikoiden juottaminen ja rapsuttelu nyt on varmaan suurimman osan lempi puuhaa navetaslla, ja kuulun myös itse tähän ryhmään. Vaikka kaikki navettatyöt tuntuivatkin mieluisilta, niin kyllä vasikat vaan vetivät tälläkin kertaa pisimmän korren. Ainoa asia mikä vähän harmittaa on se, ettei yhtään poikimista osunut navettavuoroni ajalle, sillä olisin toivonut pääseväni ko tapahtumaa seuraamaan. Muuten viikko meni nopeasti, mukavassa seurassa ja paljon uutta oppien :)

Mandi Blomqvist (vko 39)
18.11.2014
Avokourut vai ritiläpalkit navettaan?
Navettaa rakentaessa yksi tärkeimmistä asioista on päättää minkälaiset lantakäytävät lehmille tehdään. Yleisesti ottaen vaihtoehtoja on kaksi: joko avokouru (mikä on mustialan vanhassa navetassa) tai ritiläpalkit (mikä tulee uuteen navettaan). Kummallakin vaihtoehdolla on omat vannoutuneet kannattajansa.
          Ritiläpalkkien käyttö on lisääntynyt merkittävästi uusia navettoja rakentaessa, vaikka niiden tekeminen on kalliimpaa (koska syvät lietekuilut) ja vie enemmän aikaa kuin tavallisen avokourun. Ritiläpalkit pitävät sorkan kuivemmassa (kantasyöpymää vähemmän kuin avokouruissa), mutta ovat huonoja lehmälle kävellä. Sorkan lipsahtaessa ritilän rakoon voi sorkan rakenne kärsiä (valkoviivarepeämä: ritilöillä yleisempää kuin avokouruissa), mikä aiheuttaa lehmälle kipua ja siitä johtuen tuotoksen laskua. Toisaalta lantakoneen tai puuha-peten rikkoutuminen ei ole yhtä huono juttu kuin avokourunavetassa, sillä sonta ja virtsa pääsevät valumaan raoista lietekuiluihin. Lehmän poikiessa ritiläpalkeille karjanhoitajan tietämättä, ei ole myöskään pelkoa siitä, että lantaraappa kuljettaisi vasikan syvään lietekuiluun. Hiehoilla ongelman muodostaa ritiläpalkkien kanssa se, että kasvava sorkka ei pidä ritilän raoista ja hiehon astetta kiinteämpi lanta ei mene helposti läpi raoista. Toisaalta kun hiehoilla on avokouru, voi ongelmaksi nousta sorkan kestämättömyys, kun ne siirretään rakolattialle lehmien puolelle.
          Avokourujen paras puoli on se, että lehmä kävelee siinä mielellään, sillä alusta on tasainen. Sopivalla urituksella ja oikein toteutetuilla kaadoilla pystytään kyllä avokouruistakin saamaan lähes yhtä kuivia kuin rakolattioista. Lisäksi on tärkeää, että lantaraappa kulkee avokourussa tarpeeksi usein ja poistaa lannan ja virtsan.  Suurin huoli karjanhoitajalla on avokourunavetassa lantakoneen rikkoutuminen: lannan määrän lisääntyminen käytävillä lisää kummasti motivaatiota saada lantakone nopeasti kuntoon! Vaikka avokourut laitettasiin navettaan, on suositeltavaa, että esimerkiksi robotin eteen tulisi ritilät, sillä silloin robotin edusta pysyisi kuivempana ja toisaalta lantakonetta voi olla hankala ohjata puhdistamaan ko. aluetta.
          Kumimatot vähentävät ritilä -ja avokourunavetoissa liukkautta merkittävästi, mutta ne ovat suuri kustannuserä. Toisaalta pehmeä kumimatto aiheuttaa sen, että sorkka ei välttämättä kulu oikein/riittävästi, mikä lisää sorkanhoitotarvetta. Lisäksi kumimatto saattaa imeä itseensä kosteutta, mikä voi aiheuttaa ongelmia sorkkaterveyteen lehmän joutuessa kävelemään kostealla alusella. Matto ritiläpalkeilla vaatii kunnollisen kiinnityksen, ettei se liiku liikaa ja tuki ritilöjen rakoja. Myöskin avokouruissa on tärkeää, että matto kiinnitettäisiin  huolella, jotta lantaraappa ei kuljettaisi sitä mukanaa lietekuiluun. Mikä mukava yllätys olisikaan tulla aamulla navettaan ja huomata käytävämaton olevan rullalla navetan toisessa päässä!
          Tärkeintä lehmien hyvinvoinnin kannalta kuitenkin on, että lantakäytävät ovat tarpeeksi leveät, mahdollisimman kuivat ja lehmä pystyy kävelemään siinä ilman pelkoa liukastumisesta.

Anu Arpiainen (viikko 39)
18.11.2014
Viikko 46
 Olin Mustialan koulutilan navetassa 13.11-17.11 2014 tekemässä kotieläinmoduuliin kuuluvan navettaviikkoni. Käytännössä navetan henkilökunta opetti meille lypsytilan navetan ylläpitoa, eli tavallisia päiväaskareita ja kaikkea mitä siihen liittyy. Oma navettavuoroni osui hyvään aikajaksoon, sillä samaan aikaan käsittelimme luentojen ja viikkotehtävien parissa nautoja ja maidontuotantoa. Oli antoisampaa olla navetassa töissä, kun samalla piti opetella teoriaa eläimistä, joiden parissa työskentelee. Päivät olivat pitkiä, etenkin arkipäivät kun piti käydä koulussa navetan aamu- ja iltavuorojen välissä. Itselläni oli vielä kohtalaisen aikainen aamuherätys, kun asun Mustialasta noin 50 min ajomatkan päässä. Vaikka navettaviikon jälkeen väsytti melkoisesti, oli opettavaista olla navetassa töissä. En ole aikaisemmin ollut hoitamassa lehmiä. Opin tosi paljon uusia asioita ja samalla koulussa käsiteltäviä aiheita oli palon helpompi ymmärtää, kun näki miten se lehmä oikeasti päivänsä viettää. Maidontuotannon arki ja menetelmät selvenivät, talousasiat ovat tärkeässä roolissa eläinten hyvinvoinnin lisäksi. Huonovointinen eläin ei myöskään tuota tarpeeksi, jos tuotto kärsii, ei ole kannattavaa ylläpitää sellaista eläintä loputtomiin. Kaikenkaikkiaan hyvä nähdä käytännössä mm. mitä lehmä syö ja miten ruokinta lypsävillä, hiehoilla, ummessa olevilla ja vasikoilla eroaa toisistaan. Samoin lypsämisen ja siihen liittyvien rutiinien opettele oli hyvä nähdä. Hyvä, että kotieläinmoduuliin liityi tällainen käytännön jakso, kun mukana on niitäkin, jotka ei ole ikinä tehneet töitä navetassa.

Aliisa Kukkola
17.11.2014
Navettatyöt osana opetusta


Mielestäni agrologin ammattitaitoon kuuluu merkittävästi käytännön asioiden hallitseminen, koska työtehtävissä on hankala neuvoa ja opastaa muita tiloja koneiden ja eläinten kanssa jos ei itse tiedä millaista työ käytännössä on. Esimerkiksi tilojen suuri työmäärä ja erilaiset toimintamallit voivat tulla suurenakin yllätyksenä niille, joilla käytännön kokemusta ei ole. 

 Agrologien työ on myös hyvin käytännönläheistä ja on osattava tehdä kompromisseja ja punnita eri vaihtoehtoja päätöksiä tehtäessä.  Tämä on vaikeaa, jos ei tiedä kuinka eri asioita tulisi käytännössä tehdä. Käytännön töissä näkee myös paljon erilaisia toimintamenetelmiä niin viljelymenetelmissä kuin eläinten hoidossa. On tärkeää ymmärtää ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista ja asioita voi ja täytyykin tehdä joskus toisin kuin oppikirjoissa kehoitetaan. Näissä asioissa käytännön kokemuksella on suuri merkitys.

Nykyinen toteutustapa opiskelussa:

Näin ensimmäisen vuoden opiskelijan näkökulmasta ja vähäisestä muutaman kuukauden opetuksesta on vielä hankalaa tehdä suuria johtopäätöksiä kuinka toimiva ja tehokas opetustapa tämän hetkinen tiimioppimismalli on. On kuitenkin todella hyvä, että oppimiseemme on sisällytetty ryhmäharjoituksia ja navettaviikko, sillä niissä opimme käytännön taitoja, joita itse pidän vähintään yhtä tärkeänä kuin teoriaopintoja.

 Odotan innolla tulevia moduuleja varsinkin työssäoppimisjaksoa. Mielestäni aktiivisella toiminnalla ja kyselemällä työssäoppimisesta saa paljon irti. Tunneilla opitaan miten asiat tulisi tehdä ja harjoittelussa miten opittu tieto saadaan toimivaksi ja kannattavaksi käytännön tasolla.

Käytännön jakson kehittäminen:

Itselleni henkilökohtaisesti käytännön jaksolla uutta tietoa ei paljoa tullut, koska olen aiemmin työskennellyt lypsytilalla ja eläinpuoli lehmien osalta on minulle tuttua. Tämän vuoksi käytännön jaksolla olisikin ollut hauska mahdollisuus päästä tekemään enemmän konetöitä tai esimerkiksi mahdollisuus sikatilalla työskentelyyn olisi ollut vaihtoehto josta itse olisin pitänyt.
Uskon, että uudessa navetassa käytännön jaksolla olevat saavat enemmän harjoittelusta irti. Uuden navetan teknologian ja eläinmäärän lisääntyessä tehtävääkin voisi kuvitella olevan enemmän mitä vanhan navetan puolella on. Tai ainakin tekeminen uudella navetalla luultavasti on modernimpaa.

Uuden navetan käyttöönotto on myös varmasti mielenkiintoinen ja opettavainen tapahtuma sillä se ei varmastikaan ole ongelmatonta. Eläinten siirtäminen uuteen rakennukseen ja uusien koneiden käyttöönotto ovat varmasti työläitä. Luulen että opetustarkoituksessa uusi navetta on hyvinkin toimiva ja monipuolinen mm. robotti sekä asemalypsynsä ansiosta.

Kati Helttunen

 

6.11.2014
Ensimmäistä kertaa lypsämässä
Navettavuorollani pääsin ensimmäistä kertaa opettelemaan lypsämisen niksejä. Naudoista minulla oli aikaisempaa kokemusta, mutta lypsystä navetassa minulla ei juurikaan ollut käsitystä. Vaikka tietysti joka tuutista on tullut tekstiä uusista lypsyroboteista ja muista järjestelmistä.

Sen huomasin lehmiä kokoomatilaan ajaessani, että lehmät ovat huomattavasti rauhallisemia kuin sonnit (joita kasvatetaan kotitilallani). Lehmien seassa oli jopa miellyttävä olla verrattuna sonnien karsinaan.

Navettaviikko oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Näin vihdoinkin millaista maidontuotanto käytännössä on, mutta toisaalta varmistui käsityskin siitä, että haluan jatkossa keskittyä naudanlihantuotantoon sonnien kanssa.
5.11.2014
Navettaviikko 40
 Navetassa on mukavaa. Jos siis ei ota huomioon aikaisia aamuherätyksiä ja viikon verran lehmän lannalle haisevia vaatteita. Jotka eivät kai sitten loppujen lopuksi olekaan niin kamalaa, sillä vuoron aikana saattaa päästä todistamaan uuden vasikan syntymistä, juottamaan vasikoita, tökkimään jääräpää-lehmiä liikkeelle ja näkemään kuinka viisaita nämä jääräpäät lopulta ovatkin.

Navetta vuoroni oli 2.10-6.10, jonka aikana pääsin todistamaan ja tekemään jos jonkinlaisia asioita, muutaman tuossa jo mainitsinkin. Aamuherätykset puoli kuuden aikaan eivät tällaiselle yöeläjälle (kuten minä) sovi, mutta täytyy myöntää sen olleen kärsimisen arvoista. Nautin käsilläni tekemisestä ja eläimien kanssa oleskelusta, joten muutama päivän navetassa lannanhajuisena toi vaihtelua opiskelijan arkeen. Ei sitä kyllä oikein virkistäväksi voi sanoa, mutta ainakin mukavaa se oli. Toki tällaiselle puoli kaupunkilaiselle ensimmäistä kertaa navettaan menevälle ensimmäiset kaksi päivää olivat hieman hämmentäviä ja tavat olivat hakusessa, mutta myöhemmin rutiini toi helpotusta ja ehti nauttimaan enemmän myös työskentelystä kun ei tarvinnut ajatella niin paljoa.

Se taisi olla lauantai-aamu, kun se Loru-poika syntyi. Oli siinä ihmettelemistä kun edellisenä päivänä oltiin emä siirretty omaan karsinaansa ja aamulla vastassa oli juuri syntynyt, ei varmaan tuntiakaan vanha vasikka. Kaverini kanssa mietittiin siinä sitten aamun verran nimiä ja päädyttiin Loruun ihan tietämättä emän nimeä. Oli muuten yhteensattuma, kun kuultiin emän nimen olevan Juoru! Siellä me sitten tapitimme Juorua ja Lorua ne viimeiset kaksi päivää, kuitenkaan Lucy vasikkaa unohtamatta. Lucy oli syntynyt kuulemma vain pari päivää aiemmin.

 

Kaiken kaikkiaan navettavuorosta jäi todella hyvä mieli, jopa sitä lannanluontia muistelen jollain kierolla tapaa hyvällä. Ja ikävöin kaikkia niitä ihania pikku vasikoita jotka tulivat syömään haalareita aina kun meni siivoamaan niiden karsinaa. Maatilaharjoittelua odotellessa…

Katja

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019