Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 Merkinnät, helmikuu 2015:

17.2.2015
Vasikoiden innoittamana
Iltalypsy keskeytyi kun lehmä alkoi poikimaan. Vaikka olen ennenkin ollut vasikoita ulos vetämässä oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin koko synnytys tapahtuman alusta asti. Jotta näitä uusia alkuja saataisiin maailmaan jatkossakin ajattelin kirjoittaa miten koiria koulutetaan avuksi lehmien kiimantarkkailuun. Jalostuksen myötä lehmien maidontuotanto on parantunut, mutta samalla myös hedelmällisyys ongelmat ovat lisääntyneet. Tavoitteena on että lehmä poikii 12 kuukauden välein, mutta todellisuudessa päästään yleensä korkeintaan 14 kuukauden poikima väliin. Tämä taas aiheuttaa maito tilalle taloudellista tappiota. Kiiman tarkkailua pidetäänkin yhtenä karjanhoitajan haastavimmista tehtävistä. Koiran kouluttamista lehmän kiimantarkkailuun tutkittiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Tällöin hanke jäi kuitenkin unohduksiin. Asiasta kiinnostuttiin kuitenkin uudestaan 2012 Saksassa. Pian Saksan yliopisto rupesi tekemään yhteistyötä Ruotsin Nordiska Hund-koulutuskeskuksen kanssa ja kiimantarkkailu koirien koulutus aloitettiin uudelleen. Koiran kouluttamisessa on kolme vaihetta 1. opetetaan haluttu haju 2. opetetaan koira ilmaisemaan löydös 3. käytännön sovellus. Aluksi koira opetetaan tunnistamaan kiimaisen lehmän haju lehmästä otetuista kiima näytteistä. Näytteitä täytyy olla vähintään kymmenestä lehmästä, ettei koira opi tunnistamaan vain tiettyjen yksilöiden kiimaa. Tämän jälkeen koira opetetaan ilmaisemaan löytönsä ohjaajalleen. Koira voi kiimaisen lehmän haistaessaan esim. käydä istumaan tai tuijottaa ohjaajaa. Lopuksi koiran kanssa maastoudutaan navetta ympäristöön, missä koira viimein pääsee tosi toimiin ja kosketuksiin lehmien kanssa. Kiiman tarkkailu koiraksi käy periaatteessa minkä tahansa rotuinen koira, joskin esim. paimenkoirilla liiallisesta paimennusvietistä voi olla haittaa työskentelyssä. Suunnitteilla on kouluttaa koiria jatkossa myös uuhien poikimis ajankohdan ilmaisemiseen. Juttu koirankouluttamisesta ja navetta työskentelystä löytyy kokonaisuudessaan Koiramme, tammikuu 2015, lehdestä. Johanna AGMANU14
17.2.2015
Elämäni navetassa
11.2.2015
Navettaviikko 5.2-9.2.2015
 Olin 5.2- 9.2. 2015 Mustialan koulutilan navetassa navettaharjoittelussa. Itselläni ei ollut minkäänlaisia kokemuksia navetantöistä. Olin siis torstai aamuna ihan pihalla, mutta onneksi työntekijät opastivat meidät nopeasti alkuun. Aluksi isot eläimet hieman kauhistuttivat minua. Kun tuli lypsylle lähdön aika, meidät laitettiin ajamaan lehmiä kokoomatilaan. Ne eivät oikein uskoneetkaan meitä opiskeljoita, mutta kun Simo aseman puolelta huuteli lehmiä lypsylle niin silloin ne lähtivät mielellään liikkeelle. Mutta kyllä kun niitä alkoi kunnolla komentamaan niin  ne kiltisti sinne lypsylle lähtivätkin.  Lypsäminenkin oli aluksi hankalaa, mutta kyllä se siitä alkoi luonnistua jo maanatai-aamuun mennessä vallan hyvin. Päivät menivät usein sama kaavan mukaan. Aluksi ruokittiin vasikat, lypsylle ja jos oli porukkaa, muutama siivosi eläinten parsia sillä välin kun kaksi lypsi. Ajettiin lehmät umpilasta Hilkan ( se pikkane valkonen lehmä, joka huutaa kuin syötävä aina) johtamana lypsylle, ja kun kaikki oli lypsetty, siivottiin lypsyasema. Tämän jälkeen hoidettiin ruuat pöytään, siivottiin umpila ja ruokittiin kaikki ja täytettiin ruokavaunu. Välillä tuli pieniä hommia jotka sitten hoidettiin nopeasti pois alta.  Loppu kohden alkoi jo hahmottaa mitä voisi valmistella etukäteen, että homma nopeutuisi. Nyt on hyvä pohja ensi kevään harjoittelua varten, että tietää suunnilleen mitä siellä navetassa tehdään, eikä ole pallo aivan hukassa. 

Juuso Savonen

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019