Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2017:
Maaliskuu

Vuosi 2015:
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu

Vuosi 2014:
Joulukuu
Marraskuu
Kesäkuu
Huhtikuu

Kaikki merkinnät

 Merkinnät, huhtikuu 2014:

23.4.2014
Kolmen blondin navettaviikko, joka kesti kuukauden...

Lemmikki <3

Mitä saadaan aikaiseksi, kun kolme blondia heppatyttöä laitetaan navettaan tekemään oikeita töitä? Navettaviikko venyi melkein kuukauden mittaiseksi pääsiäisestä johtuen... Suoritettiin navettavuoromme siis maanantai- ja tiistai-iltaisin sekä perjantaiaamuisin ja omalla viikolla vain tiistain ja keskiviikon vuorot. 
Ja niin siitä viikosta.... Yksi liian innokas navettavuorolainen kello viisi aamulla navetassa, ikkunan pesua vesisateessa, paljon mustelmia, yksi lihasvamma, paljon paskaa naamassa ja haalareissa (onneksi oli ne haalarit...) ja ihania pieniä vasikoita Lystikki&Lemmikki<3.

Ja tässä viikolta vähän kuva saldoa... Enjoy ;)


Lolita


Ammuja


Saatiin ikkunat puhtaiksi ainakin melkein... ;) Voidaan tulla teillekkin pesee, mutta laadusta ei luvata mitään. ;)


Tää on vaan niin söpö <3


Kyllä me näistä isommistakin tykätään :)



Kaikella rakkaudella,
Maria Sihvola, Anna Suppola & Noora Sihvola

p.s Joiku on ihana<3

Joo Simonkin mielestä Joiku on tosi serallinen.... Hieno kuvakokoelma ja itsenäisesti säädetty viikkoaikataulu - hyvä!  JH

22.4.2014
Lannan hajuista päivää !
Viikko navetassa oli huippu-kiva. Heti ensimmäisenä päivänä pääsin lypsämään, eikä se ollutkaan ollenkaan vaikeata. Päinvastoin lypsäminen oli suorastaan hauskaa. Viikon aikana lypsämistä valitettavasti hankaloitti toimimaton lantaraappa, sillä seurauksella että lehmät olivat välillä hyvinkin likaisia ! Jo alkuviikosta minut yllätti lehmien eroavat luonteet. Oli niitä kivoja lehmiä, jotka lähtivät taputuksesta lypsylle ja seisoivat kiltisti koko ajan (Heitukka). Sitten oli niitä, joita ensin hoputti lypsylle ja lypsyn aikana rauhoitteli, että äläs nyt viitsi potkia (Justiina.)Tulipa sitä heppatyttönä muutaman kerran lehmille ajattelematta sanottua "prr..hölmö poni", kun ne rupesivat riehumaan. Viikon aikana pääsin myös juottamaan vasikoita, täyttämään rehuvaunua, ruokkimaan ummessa olijoita, paimentamaan lehmiä ja tietenkin siivoamaan pihattoja ja karsinoita. Lypsämisen jälkeen hauskinta oli vasikoiden karsinoiden siivoaminen. Se ei ollut ihan helppoa, kun aina joku halusi töniä tai seisoskella tiellä. Parhaaksi kaveriksi sain Klipvian, joka oli aina tuuppimassa tai pyörimässä ympärilläni, välillä sekään ei riittänyt vaan piti ottaa hampailla haalarista kiinni. Navetan söpöin vasikka oli kutri, joka todellakin tykkäsi seistä tiellä ja sen turpa. .näyttää ihan koiralta ! Viimeisenä päivänä pääsin tekemään jotain mitä olin odottanut koko viikon, nimittäin klippaamaan lehmän. Klipattavaksi sain Justiinan, jolla yllättäen olikin käytöstavat tässä tilanteessa. Saatiin Marian kanssa koko lehmä trimmattua ja siistittiin jopa otsatukka saksilla (Joikusta näki että se oli totaalisen kateellinen). Ihanaa oli huomata että lehmät pääsivät välillä uloskin. Vaikka ei siellä mitään ruokaa ollut, olivat kaikki lehmät ihan intona kirmaamassa pihalle. Pieni pettymys oli lehmä, jonka piti poikia perjantaina ja jota odotimme koko loppuviikon. Vasikka syntyikin vasta maanantaina päivällä. Kaikkiaan navetta-viikko oli huikea kokemus, jonka ottaisin mielelläni uudestaankiin :) (en kylläkään ihan heti, jäi vähän univelkaa) Miia Launiala AGMANU13B5

Navettahommat ovat kyllä kivoja, muttaunen puute tahtoo vaivata alan ihmisiä laajemminkin. JH
16.4.2014
2 kommenttia kommentoi

Viikko kuusi. Lehmiä aamusta iltaan
 Minä ja opiskeluni saivat kokea maistajaisia todellisesta työnteosta kun Saukkolinin Kallen kanssa astuimme tuiki tuntemattomaan koulun lypsynavettaan. Mieleeni palasi hämärästi jostain vuosien takaa ammattikoulussa vietetyt viikot navetassa. Silmäpussit ja motivaatio saivat minut kokemaan siis jotain samaa mikä sai minut päättämään etten lypsykarjan pitäjäksi tulevaisuudessa ryhdy. Viikon työt olivat monipuolisia ja lypsettyäkin tuli. Lanta lensi ja lypsimet lipsuivat kun aamuisin saimme työnsyrjästä tosissaan kiinni. Onneksi tukenamme oli nuoria ja innokkaita MPT:läisiä, jotka hoitivat pyyteettömästi hommia aamusta iltaan. Viikonloppuna jouduimme ylitöihin kun Simo "Goljat" Pärssinen määräsi meidät hyytävän kylmään pakkaseen ja tuuleen pystyttämään laidunta eli sähköaitaa lehmille. (?!?) Nurmi ei vihertänyt. Oli kylmä. Navettaan tuli ikävä ja mieleen alkoi hiipiä ajatuksia lämpimästä ruuasta ja kylmästä kaljasta.
Kaiken kaikkiaan viikko oli onnistunut. Lehmät lisääntyivät, minä en. Vasikoita syntyi pari kappaletta ja lehmät olivat onnellisia. Pois lukien ne jotka lähtivät jauhelihaksi. Kiitos pitkästä ja raskaasta viikosta. Vielä kun saisi rästivuorot tehtyä niin olisin onnellinen ja isä ylpeä.

Kalle Mahlamäki

Selkeää karjamiesainesta!  JH


14.4.2014
Marian navettaviikko (vko 15)


Tiistai aamuna kello herätti 5.20. Onneksi kaivoin jo eilen navettaan kelpaavat rönttöiset vaatteet esille, jotka eivät pienistä hajuhaitoista kärsi. Aamukahvi ja aamiainen leppoisasti naamariin ja navettaan mars.

 

Voisi sanoa ettei minulla ollut ennestään minkäänlaista kokemusta navetoista ja lehmistä. Koulutehtävänä olleena job shadowing -päivänä sain kokeilla kymmenisen minuuttia lypsämistä ja tutustua hieman navetan toimintaan. Odotettavissa olisi mitä ilmeisimmin paljon paskanlappausta.

 

En ollut kovinkaan väärässä. Tuntui että olin ainakin puolet ajasta lantakola kädessä. Mielummin siellä kuin talsua tekemässä ;). Ensimmäisillä lypsyillä vähän jännitti, mutta hommaan tuli parissa päivässä jo mukavasti rutiinia. Eihän se lypsy aina sujunut niinkuin Strömsöössä, mutta parhaita ilon hetkiä taisi olla ne muutamat minuutit, kun Joikukin oli erittäin nätisti (niin kauan kun sille antoi huomiota, rapsutteli, jutteli..).

 

Jännitystä päiviin toi muutamien lehmien riehaisat kiimat. Ja tallikisun madotus. Lisäksi yksi pihaton lantaraapoista oli rikki, lypsyaseman lattia ei toiminut, rehunjakelussa vikaa, rehut loppu.. Kaikki saatiin kuitenkin korjattua eikä mitään hasardia tapahtunut (ainakaan minun aiheuttamanani, mistä olen ylpeä!).


 




















Oli mukavaa päästää lehmät päivällä ulkoilemaan, tuntuivat olevan oikein innoissaan. Harmi vain etteivät ne päässeet ulos ihan päivittäin, ja ulkoilut jäivät melko lyhyiksi, koska laitumella/tarhassa ei ollut rehua tarjolla. Yhden lehmän piti poikia perjantaina. Noh, viikonloppu tuli ja meni eikä mitään tapahtunut. Sunnuntai-iltana se alkoi kuitenkin näyttää poikimisen merkkejä, mutta vasikka ei vielä maanantai aamunakaan ollut putkahtanut maailmaan.. Olisihan se ollut hienoa olla todistamassa uuden vasikan syntymää, täytynee käydä loppuviikosta kurkistamassa navetalla, vaikkei työvuoroa olekaan.

 

Navettaviikko suoritettu kunnialla loppuun. Ainoana negatiivisena juttuna näen ainaisen suihkussa käymisen. Tuntuu, että iho voisi imeä tuubitolkulla kosteusvoidetta.

 

 

- Maria Lahokoski


Navetalle voi aina mennä katsomaan entiä tuttaviaan. Pukuhuoneen kautta vain talon haalarit, saappaat ja lakki päähän..  JH




 

7.4.2014
Navettaviikko 14
Olen tehnyt lomittajan hommia jonkun aikaa, joten valitettavasti viikon aikana ei hirveästi mitään normaali navettahommista poikkeaavaa/uutta ollut. Muutaman päivän jälkeen hommat rupesivat sujumaan ihan hyvin, eikä tarvinnut juurikaan kysellä mitä seuraavaksi tehdään. Hieho, Justiina siirrettiin umpilasta poikimakarsinaan ja rupesi seuraavana päivänä ontumaan oikeaa takajalkaa aika pahasti. Se laitettiin sorkkahoitotelineeseen ja sen jälkeen Simo hioi vähän sorkan pohjan pintaa ja liimasi siihen puisen korokepalan. Lomitin viikonlopun kotona päin, joten tietenkin Justiina oli sitten poikinut lehmävasikan kun en ollut koulun navetassa.. Viikko oli mukava, kiitos siitä Tiinalle, Amandalle ja Simolle !

- Tiia Ketola

Näin tuli kokemusta koulunkin navetasta, eroaako tavallisista tiloista???   JH
2.4.2014
1 kommentti kommentoi

''On Paula-lehmä cool...''

Navettavuoro, jonka piti siintää kaukana, kaukana tulevaisuudessa, tulikin vastaan yllättävän nopeasti viikolla 13.

Ennakkokäsitys navetasta: erikoinen haju, joka ei lähde irti vaatteista, hiuksista ja tarttuu syöpäliinaankin. Lehmät ovat hitaita ja itsepäisiä, aikainen aamuherätys. Kellä on oikeasti intohimona lehmät?

Navettavuoromme alkoi tiistaiaamuna. Saavuimme navettaan pätevän tietämättöminä mistään mitään. Tavoitteena oli viikon aikana löytää sisäinen rakkaus Paulavanukkaita kohtaan. Tiistaiaamuna päästiin heti tositoimiin eli lypsämään ja tekemään päivittäisiä hoitotoimenpiteitä. Ensimmäinen todellinen kohtaaminen lehmän kanssa... en mä kuollutkaan!

Viikon aikana pääsimme juottamaan vasikoita, lypsämään, kolaamaan(paljon), viemään lehmiä ulos, pesemään pyykkiä, laittamaan korvamerkkejä (vielä pitää harjoitella), ruokkimaan, tarkkailemaan kiimaa, klippaamaan ja ennen kaikkea leikkimään KARJAKKOA! Edelleen jäi epäselväksi, että montako ihmistä tarvitaan, että lehmän saa lypsylle? Vastaus: PALJON!

Toinen järkytyksen aihe oli ensimmäinen kerta Umpilassa. Ohjeeksi annettiin, että hiehoja ei tarvitse pelätä, ne pelkäävät teitä vielä enemmän. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi, sillä osa hiehoista oli pakokauhun vallassa ja muutama niin innokas, että niistä ei meinannut päästä eroon. Ensimmäiset tunnelmat Umpilasta: Uskaltaako tuonne mennä?

Viikon aikana maskoteiksi muodostuivat Joiku (kuinka itsepäinen lehmä voi oikeasti olla) ja Jaloviina (nimikin on annettu Mustialan perinteiden mukaisesti).


Viikonloppu sujui rattoisissa merkeissä julkisivun ikkunoita pesien. Keli oli mahtava ja pystyimme ottamaan aurinkoa. Samalla kuitenkin olimme jonkinlainen Mustialan nähtävyys. Eikö kukaan ole koskaan nähnyt ikkunanpesijää? Kyllä tuli puhtaat ikkunat, railot johtuivat välinerikoista eikä pesijöistä.

Viikon aikana opimme:

”Jalostuksen periaatteena on valita kaikista hienoimman värinen eläin”

”Koolla on väliä ja tässä sitten puhutaan lehmistä”

Paulavanukkaita on erikokoisia ja makuisia, makuvaihtoehtoina suklaa, vanilja, toffee ja lakritsi.

”Seuraavana lypsylle tulee suklaa Paula numero 6”

Lisäksi tapasimme 13-vuotiaan supertähden lakritsi Paula Palmikon, jonka turbosuuttimet aiheuttivat pienoisia hankaluuksia.

Meille jäi vielä epäselväksi: ”Missä karjakoiden salainen kokoontumispaikka sijaitsee?”

Kiitokset Huttulan emännille ruokapaketista, joka muuten oli ILMAINEN ja todella maukas! J

Viikko oli kokonaisuudessaan mukava kokemus ja ihanaa vaihtelua rakkaaseen tiimioppimiseen!

Emme kuitenkaan ainakaan vielä aio vaihtaa maatalouspuolelle, lehmät kuitenkin ovat ihan kivoja ja hevoset tosi kivoja.

Kiitos ja anteeksi

Emilia Ilomäki, Susanna Heikkinen ja Heidi Jääskeläinen

P.S. Tässä Tiinalle sivistystä: https://www.youtube.com/watch?v=1riT061PjiU

"Heppatytöt" on pärjänneet aina hienosti myös navetassa. Ovat oppineet käsittelemään isoja eläimiä- okei lehmä on eri juttu kun hevonen... mutta kuitenkin.NavettaTIIMINNE toimi hienosti!   JH


2.4.2014
Navettaviikko 8
 Navetta jutut olivat ennestään tuttuja omasta navetasta joten navettaviikko sujui melko leppoisasti. Eroavaisuuksia omaan navettaan koulun navetassa oli melko paljon, osa asioista sujui paremmin ja osa huonommin. Väkeä navetassa on mielestäni kerralla liikaa jolloin homma menee seisoskeluks ja odotteluksi mutta onneksi olin navetassa hyvässä seurassa niin aika kului hyvin. Viikon kohokohti oli lehmien karkaaminen ja navetan sotkeminen yön aikana sekä faban naudan tarkkailian käynti jolloin pääsi katsomaan rakenne arvostelun tekoa.

Kukapa olet, ken tämän kirjoitti???   JH

Lienee tuomas Taipaleen kirjoitus???  JH 11.8.2014

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019