Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2009:
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu


 Merkinnät, helmikuu 2009:

27.2.2009
Maatilamatkailua

Eilen pääsimme koulun puolesta matkustelemaan ja tutustumaan kahteen Skotlantilais yritykseen. Ensimmäinen uhri oli Grampian Growers niminen osuuskunta. Grampian Growersin omistaa Skotlantilaiset maanviljelijät ja he tuottavat vuosittain 5-7 miljoonaa kimppua kukkia, 5 tonnia kukkasipuleita sekä 17 – 18 tonnia siemen perunaa. Suuri osa tuloista tulee viennistä ja näitä tuotteita viedään ympärimaailmaa, aina Suomea, Afrikkaa ja USA:ta myöten. Osuuskunnan päämäärinä on tuottaa korkealaatuisia tuotteita ja osuuskunta takaa maanviljelijöille paremman tuottajahinnan heidän tuotteilleen. Olisikohan meillä Suomessa kenties jotain kehitettävää tämän kaltaisten yritysten suhteen?


Toinen paikka jossa kävimme, oli Angus Soft Fruits, East Seaton Farm. Tilan omistaa Lochard Porter niminen henkilö ja hänen vaimonsa. Heillä oli viljelyksessä 160 hehtaarilla ohraa, perunoita, mansikoita, vadelmia, mustikoita sekä karhunmarjoja. Vaikuttavin tekijä tässä on se, että tilan liikevaihto pyörii useammassa kymmenessä miljoonassa punnassa. Tila toimittaa tavaransa TESCO nimiselle elintarvikeketjulle, joka on yksi suurimmista Iso-Britanniassa. Sesonki aikaan tilalla on töissä Itä- Eurooppalaisia työntekijöitä yli 400 ja sesonki ajan ulkopuolella on töissä parisenkymmentä pakkaajaa. Tila pakkaa sesongin ulkopuolella Portugalilaisia, Espanjalaisia sekä Marokkolaisia marjoja ja toimittaa ne keskusliikkeeseen.

Skotlannissa maanviljelijät näyttävät painivan monesti samankaltaisten ongelmien kanssa kuin Suomessakin ja on ollut todella mielenkiintoista nähdä täkäläisten maanviljelijöiden ratkaisuista taata oma toimentulonsa. Kylvöjen alkuja täällä nyt odotellaan, kun Suomessa on vielä kuuleman pakkassäät!

Terveisin
Simo

25.2.2009
Royal Northern Spring Show

Skotlannissa talvi on taittanut jo niskansa ja näyttää siltä että maanviljelijöillä alkaa pian kiireet pelloilla. Yksi selvä kevään merkki Aberdeenin alueella on aina helmikuussa Thaistone centerissä pidettävä Royal Northern Spring Show. Tapahtuma on yhden päivän mittainen maatalousnäyttely, jossa oli näytillä yli sadan maatalouskonekaupan uusimmat koneet, sekä maatalouseläimiä sonneista hevosiin. Kyseinen tapahtuma oli oiva mahdollisuus päästä pitkästä aikaan potkimaan traktorin renkaita, sekä tutustumaan Skotlannin maatalouteen.

Matka taittui näppärästi bussilla ja tapahtuma paikalle päästyäni, oli olo kuin skotilla viskitehtaalla; -päässä pyörii ja kaikkea on päästävä kokeilemaan.

Konekenttä oli pullollaan traktoreita, maanmuokkauskoneita, nurmikoneita, sekä muita koneita, joita nyt normaaleissa maatalousnäyttelyissä yleensäkin on. Vielä vaikuttavampi oli eläinnäyttely, joka oli järjestetty järjettömän isossa hallissa. Hallin sisäpuolella oli eläimet karsinoissaan tupeerattavana ja valmisteltavana näyttelyitä varten. Nuoret sonnit pääsivät Mr. Sonni missikisaan, joka muistutti mielestäni hieman koiranäyttelyitä. Nämä koirat olivat tietysti itsepäisempiä ja luultavasti saisivat vietyä taluttajansa mennessään, jos niin haluaisivat.

Toisessa pisteessä järjestettiin eläin huutokauppa. Tuonne en valitettavasti mahtunut katsomaan, kun huutokauppa rinki oli niin tupaten täynnä farmareita ”ostoksilla”. Olisi ollut niin mukavaa ostaa kotiin tuotavaksi muutama täysikasvuinen sonni.

 

Once in the life time kokemus on ajaa Skotlanissa autoa. Täällähän on tunnetusti vasemman kädenliikenne ja mikäs onkaan hauskempaa kuin vuokrata auto pientä linna reissua varten. Kukaan ei siis ole vielä joutunut vankilaan, vaan vuokrasimme kahden ranskalais kollegani kanssa KIA Ceedin ja suuntasimme Breamer nimiseen kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme tarkastamaan Drum Castlen, joka sijaitsee Banchoryllä sekä Craigievar Castlen joka löytyy Aberdeenhirestä. Skotlanti on hyvin tunnettu lukuisista linnoistaan ja on aivan mahtava fiilis matkustella autolla, kun pääsee vapaasti tutustumaan paikkoihin. Breameriin saavuttaessa (n.100 km länteen Aberdeenistä) alkaa jo jylhät ylämaan vuoret hahmottua horisonttiin ja perille tultua tiedustelimme reittejä mahdollista vaellusmatkaa varten.

Matkasta selvittiin ehjin nahoin, eikä se ajaminenkaan täällä loppujen lopuksi niin paha homma ollut, hyvänä apuna on kun hokee risteyksissä käännyttäessä mantraa: ”vasen kaista, vasen kaista”…
                                                                                              
Terveisin
Simo

22.2.2009
Kesää odotellessa...

Lauantai-iltaa juhlistaaksemme suuntasimme Irlantilaiseen O´Niels nimiseen pubiin. Pubi oli täynnä ihmisiä ja Irlantilaisen musiikin soidessa ihmiset ryntäsivät laittamaan jalalla koreaksi. Lattialautojen joustoa hieman kummastelin, koska keskellä tanssilattiaa seistessä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vanhan lautalattian pomppiessa ylös alas en ollut varma henkiinjäämisen mahdollisuuksista. Mutta ei saa antaa pienten asioiden särkeä täydellisyyttä. Menosta intoutuneina otimme saksalaisen vaihtarin kanssa kotimatkalla muutamat rugby ottelut ja valkoinen takkini muuttui mustaksi.

 

Sunnuntaina suuntasimme ulos kaupungin hulinasta kohti Stoneheavenia, pientä kylää merenrannalla. Simo oli enemmän kuin tohkeissaan nähdessään maaseutua ja paikallista maataloutta.

Ensimmäisenä poikkesimme ihailemassa Dunnottar castlea, 1500- luvulla rakennettua linnaa johon ovat jättäneet jälkensä niin Skotlannin aikoinaan vaikutusvaltaisin suku Earls Marischal kuin William Wallace.

 

Linnalta talsimme noin kahdenkilometrin matkan kylään jossa opettajamme tarjosi jokaiselle lasillisen viskiä, erikoiset opetusmetodit täälläpäin. Oikeasti täällä on tapana kylminä päivinä sisälle päästessä istahtaa takkatulen ääreen ja nauttia lasi viskiä.

 

Olen tehnyt ”tieteellistä” tutkimusta kasvitieteen parissa ja havainnut että heti lumen lähdettyä esiin pyrkii lumikelloja, krookuksia, kevätesikkoja ja monenlaisia muita kevään kukkia. Tämäkös meitä riemastuttaa, kevät jo helmikuussa. Parhaimmillaan päivälämpötila auringossa on ollut viisitoista astetta!

 

Mikä parasta, täällä voi törmätä suomalaisiin. Kävellessämme kouluun ohitsemme hurautti Valtra kuusituhatta satanen, niin kuin Simo tämän minulle tarkensi. Ja matkalla Hillheadin ruokalaan kesken keskustelumme poika seisahtui eteemme ja sanoi tamperelaisittain: Moro. Kyllä siinä meinasi tulla tippa linssiin, niin herkäksi sitä heittäytyy kun joku puhuu meidän kielellä!

 

Suomalaisin terveisin Elzi

22.2.2009
Kuvia matkan varrelta


Erasmus vaihto-opiskelijat, taustalla Dunnottar Castle
Erasmus vaihto-opiskelijat, taustalla Dunnottar Castle


Dunnottar Castle


Vasemmalla Elina ulkoiluttamassa Yogi koiraa


Simo completely lost at countryside


12.2.2009
Kuvia Aberdeenista


Kuva Aberdeenin keskustasta


Scottish Agricultural College


Ja mää vai?

12.2.2009
On Skotlanti lunta tulvillaan

Aika tuntuu kuluvan Skotlanissa nopeasti, vaikka ollaankin pari tuntia myöhässä suomalaisesta kellosta. Tänään meidän oli tarkoitus tehdä koulun puolesta tila vierailu Cluny Claysin tilalle, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Aberdeenista etelään. Matkaa ehdittiin tekemään noin puolisen tuntia, kunnes rankka lumisade pilasi matkanteon. Autossamme ei ollut minkään sortin talvirenkaita ja opettajamme/kuljettajamme teki viisaan päätökseen kääntyä takaisin Aberdeeniin.


Yli viikonmittainen lumi peite on Skotlannissa hyvin harvinainen ja varsinkin liikenne kärsii tämän hetkisestä kelistä pahasti. Oli kuitenkin piristävää päästä näkemään edes vähän Skotlantilaista maaseutua. Maisema oli enimmäkseen huikeaa peltomaisemaa, silloin tällöin näkyi myös muutama lammas ja maajussi laiduntamassa pellolla. Kunnon metsistä ei ole tietoakaan.

 

Opiskelun makuun on päästy jo hyvin kiinni ja tekemistä riittää paljolti, vaikka luentoja onkin vain kolmena päivänä viikossa.

Luennot alkavat aina aamuisin kello 9.00 ja päättyvät illalla 17.00. Ruokatunti on puolenpäivän tienoilla. Verrattuna kotimaassa totuttuun opiskeluun näyttää täällä asiat painottuvan itseopiskeluun, ryhmätyöskentelyyn sekä kaikenlaisiin projekteihin.

Esimerkiksi Topical Issues kurssilla teemme joka tunneilla esiintymiseen tai tiedonkäsittelyyn liittyviä ryhmäharjoituksia. Nämä ovat todella hauskoja harjoituksia ja mukava tapa tutustua paikallisiin aborginaaleihin. Suurin työ tällä kurssilla tulee kuitenkin tehtäväksi kotiin, sillä kunkin on pidettävä 30 – 40min esitelmä jostain ajankohtaisesta aiheesta. Esimerkiksi viimevuonna esitelmiä pidettiin mm. Geenimanipulaatiosta, tulevaisuudesta ilman öljyä sekä väestönkasvusta. Hieman jo jännittää miten näinkin pitkä esitys onnistuu vieraalla kielellä, mutta pakon alla oppii! Eikä sillä ole niin väliä onko kaikki kieliasullisesti oikein, pääasia on näyttävä show. Onneksi on myös perinteisempiä luentoja joissa voi vain rauhassa keskittyä opetukseen.

 

Vastapainona opiskelulle on Hillheadissa tarjolla paljon vapaa-ajan harrasteita. Olemme alkaneet käymään monissa erinäköisissä touhuissa SAC:ssa opiskelevien Erasmus vaihtareiden kanssa. Eilen (keskiviikkona) Elina meni kurssille jossa opetellaan skottitansseja. Kokemus oli kuulemma todella mahtava ja jatkoa seuraa. Itse lämpenin Taekwondoon, onhan takana jo huikeat n.4kk kokemus ja keltainen vyö kyseisestä lajista. Lajia pääsee huitomaan kolmena kertana viikossa ja hyvä näin, koska tällä tavoin pysyy poissa pahan teosta. Skotlantilaisen Taekwondon perusteet ovat aivan samat kuin suomessakin, mutta opetus metodit poikkeavat hieman. Kielimuuri ei pääse täälläkään yllättämään sillä jos ei ymmärrä jotain, niin apinoi muilta tai vetää tunteella ja tuurilla.

Vain 15 minuutin matkan päässä Aberdeenin yliopistolla, on käytössä hyvät kuntosalit, mukaan lukien myös uima-allas. Kunnon Britti tyyliin löytyy yliopisto alueelta melkein joka toisen korttelin takaa jalkapallo- tai rugbykenttä, joten pallopelien ystävät tuntevat olonsa kotoisaksi.

Terveisin
Simo

10.2.2009
Kolmen päivän skotlantilainen hangover

Örr.. älä kokeile kotona! Perjantai-illan mahti kekkereiden jälkeen koittaa lauantai-aamu. Herätessäni ajattelin paikallisen vodkan olevan tuhdimpaa kamaa kuin kotimaassa, mutta kolmen päivän paaston (kun kaikki tulee saman tien ulos) jälkeen en suosittele kokeilemaan skotlantilaista hangoveria! Se on miestä(tässä tapauksessa naista) vahvempaa ja vie mennessään sängynpohjalle useammaksi päiväksi!


Tästä toivuttuani pyyhälsin kouluun ihmettelemään. Kurssit vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta ja haastavilta. Täällä ei sittenkään taida pystyä rilluttelemaan koko aikaa.

Bussimatkat koululle ovat aamuisin aika puuduttavia, etenkin jos Britanniassa sataa lunta. Silloin täällä on joka paikka aivan sekaisin ja kouluja suljetaan koska taivaalta tulee LUNTA! Kolmen tunnin koulumatkan (jonka normaalisti pitäisi kestää noin tunnin) jälkeen tulee kyllä pohtineeksi miksi heräsin tänä aamuna?!


Koulussamme on meidän lisäksi kahdeksan muuta vaihto-oppilasta kaksi Ranskasta ja kuusi Saksasta. Viikon kuluessa olemme muodostaneet hyvän ryhmän ja muiden asukkaiden riemuksi asumme kaikki Hillheadin fyfe- housessa!

Voi näitä riemun päiviä, kun joka päivä kaupoista tarttuu mukaan ihania ostoksia! Hinnat täällä ovat myös halvempia kuin Suomessa, johtuen suureksi osaksi punnan arvon laskusta.


Kuvittelin pärjääväni täällä hyvin kun jo ensimmäisenä päivänä sain mielestäni selvää skotlantilaisesta aksentista. Mutta ota taxi ja yritä keskustella mukavia kuskin kanssa. Mukavia kyllä, mutta olen jo useamman reissun istunut kymmenen minuuttia Hillheadin ja keskustan välillä ymmärtämättä sanaakaan kuskin puheista. Olen myös tavannut useissa muissa tilanteissa iloisia ihmisiä jotka pölisevät kuin vähäjärkiset, mutta niistä ei ota mitään tolkkua. Nyt ymmärrän miltä ulkomaalaisesta tuntuu tulla Suomeen.


Lisää kulttuurishokkia tarjosi meille koulumme järjestämät paikalliset iltamat. Kerran puolessa vuodessa järjestetään tanssiaiset, joissa nautitaan illallinen ja jonka jälkeen on luvassa tanssia ja juomaa niin pitkälle kun kunto kestää. Kävimme toki heti reippaina suomalaisina pyörähtämässä tanssilattialla. Simolla tanssijalka taisi löytää jonkinlaisen rytmin, mutta itse olin kyllä täysin hukassa kilttipukuisten herrojen pyörittäessä ympäri tanssilattiaa.

Niin ja mitä sitä ujostelemaan, rohkeana tyttönä kysäisin skotlantilaiselta herralta onko kiltin alla mitään?! Kaikille tiedoksi, EI! Täällä ei turhia arkailla esitellä paljasta pintaa jos mahdollisuus ilmenee.


Myönnettäköön että paikallisen viskin, oluen ja vodkan maistelua olemme suosineet jonkin verran.

 

Yer aff yer heid

Elina

6.2.2009
Ensimmäinen päivä on aina eksoottisin

Maanantaina 26.1.2009 klo 16.00 saavuimme vihdoin Kööpenhaminan kautta Skotlantiin. Laskeutuminen Aberdeenin lentokentälle oli hieno hetki sillä ennen reissuun lähtöä oli vaihto-opiskeluun valmistauduttava jo useampi kuukausi.

 

Takana oli iso työ opiskelupaikan selvittämisestä ja monien erilaisten hakemusten lähettämisistä pitkin maailmaa. Itse opiskelupaikka, johon päädyimme, on Aberdeeniin SAC (Scottish Agricultural College). Opiskelu paikka oli aika helposti järjestettävissä, mutta harmiksemme koulun omat asuntolat olivat jo täynnä, joten jouduimme hakemaan kämppää jostain muualta. Kovan etsinnän jälkeen saimme asunnot Hillhead Hallsilta, jotka ovat Univercity of Aberdeenin opiskelija asuntoloita. Asunnot ovat aika kalliita, mutta luotimme laatuun, kuuluihan vuokran hintaan myös ruuat.

 

Lentokentällä Skotlannissa meitä odotti SAC:en kv- tuutori Suzanne Stockwell. Ensi esittelyjen jälkeen huomasimme onneksemme, että kauhu tarinat skottiaksentista ovat liioiteltuja. Suzannen englantia ymmärsi hyvin ja mekin pystyimme yhteisvoimin myös kommunikoimaan hänelle.

 

Lentokentän parkkipaikalla pääsi Iso-Britannian eksoottisuus ensikertaa yllättämään. Elina oli konkarina Uudessa-Seelannissa jo tottunut vasemman puoliseen liikenteeseen, mutta kun Simo oli  tavarat autoon heitettyään menemässä eteen istumaan, tajusi hän pian pyrkivänsä vahingossa kuskin paikalle. Kas kummaa kun Britanniassa auton rattikin on ”väärällä” puolella. Pienen punastelun ja selittelyn jälkeen päästiin liikenteeseen (Suzanne ajoi), suuntana uusi koulumme. Koululla tapasimme George Robertsonin, hän on opettaja ja jonkinlainen Erasmus vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilö. George kertoi meille paljon tulevasta opiskeluun liittyvistä asioista, näytti hieman koulua ja lopulta hän kuskasi meidät 10km päähän, tulevaan uuteen kotiimme Hillhead Hallsille.

 

Saapuminen yliopiston asuinnoille oli aikamoinen shokki, sillä paikka vaikutti todella isolta.

Hillhead on reilun 1000 asukkaan opiskelija-asuntola alue, joka tarjoaa hyvinkin sosiaalisen ja kansainvälisen asumus muodon! Niin ja mikä parasta, skottilaiseen tyyliin alueelta löytyi tietysti oma pubi. Avaimet saatuamme kävimme nopeasti tarkastamassa huoneemme. Asumme molemmat samassa rakennuksessa Fyfe Housessa, joka on 3 kerroksinen iso rakennus. Kaikilla on omat huoneet, kun taas vessat ja suihkutilat ovat yhteiset.

Ensivaikutelma omista huoneista oli hieman karmaiseva, ne eivät olleet aivan samanlaisia mitä internetissä olevista kuvista voi päättellä. Huone loisti yksinkertaisuudellaan, but hey, on sentään katto päänpäällä, lämmitys ja sänky missä nukkua. Kyllä tämä opiskelijan kämpästä käy.  Illalla saimme nauttia asuntolan järkyttävän isossa ruokalassa skottilaisen illallisen. Jutut paikallisen ruuan rasvaisuudesta pitävät paikkansa, mutta osaavat täkäläiset panostaa myös salaatti pöytäänkin

Tietysti ahkerina Agrologi opiskelijoina halusimme vielä samana iltana tutkia paikallista pubi kulttuuria. Tapasimme Hillheadin pubissa vielä Elinan suomalaisen kaverin, joka piipahti käymään. Hän on soluttautunut opiskelemaan Aberdeeniin muutama vuosi sitten. Oluen jälkeen Simo painui pehkuihin, kun taas Elina ja hänen kaverinsa päättivät tehdä vielä perusteellisempaa tutkintaa ja suuntasivat parinkilometrin päähän kaupungin yöelämään.

 

Simo ja Elina

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019