Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2009:
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu


 Merkinnät, toukokuu 2009:

25.5.2009
Aamukampa alkaa käydä harvaksi

Fiilikset ovat kuin suvivirttä laulaessa. On käyty viimeisen kerran ostamassa korvatulpat, viimeisen kerran käyty sunnuntai brunssilla, viimeisen kerran käyty salilla… Meillä on vielä yksi tentti Marketing Managementista edessä keskiviikkona ja se on sitten siinä! Kolmatta viikkoa on päntätty Skotlantilaisen maatalouden saloja ja paljon tietoa on tarttunut matkaan. Tentit ovat olleet mukavan haastavia. Kysymykset ovat helppoja kuin mitkä, mutta niihin vastaaminen on itse mahdottomuus.

 

Onneksi Erasmus oppilaita auttaa opettajien myötähäpeä ja saamme käyttää tentin aikana sanakirjaa, sekä puolen tunnin verran extra aikaa. Tentit ovat hieman erilaisia mihin on Mustialan opistolla tottunut. Täällä kokeeseen tulee 4 essee kysymystä joista aina vastataan kahteen, aikaa näiden tuhertamiseen on Erasmus oppilailla kaksi ja puolituntia. Essee kysymykset ovat ehkä suomenkielisinä ihan ok, mutta kun pitäisi ruveta englanniksi selittämään, että mitä tarkoittaa diskonttaus tai mihin/miten tätä käytetään, niin voi olla ettei se ollutkaan enää niin simppeliä.

Mutta kyllä näistä tenteistä nyt aina läpi pääsee! => Unettomia öitä vietetään heinäkuuhun asti kunnes opintopisteet pitäisi kilahtaa tilille.

"Lasten mehuhetki" tortilla iltana

Viikonloppuna pääsimme viettämään ystävämme syntymäpäiviä. Aluksi kokoonnuimme sankoin joukoin Hillheadin pubiin, josta sitten ilta jatkui Aberdeenin keskustaan. Päivänsankari näytti olevan todella otettu kun pieni pubimme raikui ”paljon onneeavaan” laulusta ja onnitteluja tuli paljon.

Viimeisenä yhteisenä sunnuntainamme vietimme Erasmus porukalla ruokailuhetken, jossa mutustelimme tortilloja. Illalla menimme tenttilukupäivän päätteeksi ulos nurmikolle rentoutumaan ja lentopalloilemaan.
Näyttää tosiaan siltä, että pikkuhiljaa on tavaroiden pakkaaminen aloitettava. Vähän haikeata se tietysti on, mutta jos vaikka vielä kerkeäisi kotiin sopivasti rypsin kylvöihin! Niin ja onhan siellä koto Suomessa vielä vaikka mitä kesken jääneitä ”bisneksiä” hoidettavana.


Kokki kolmoset


Lasten "mehu" hetki Hillheadissa


See ya later alligator!

-Simo

19.5.2009
Päivät ovat öitä pidempiä?!

Aloha!
Joko me ollaan kerrottu että täältä on tultava kotiinkin, ensiviikolla torstaina kutsuu kotimaa.

Esseet on palautettu ja nyt painaa stressi tuliaisista ja miten kaikki 50kg saa muuttumaan sallituksi 22kg, ja miten nuo kaikki tavarat mahtuvat laukkuun?!

 
Meistä on tullut kunnon skotteja, minulta löytyy muutama pisama nöskistä ja hiuksien punertumista odotamme. Vielä tarvitsen hieman harjoitusta 15cm koroilla kävelemiseen. Simokin on intoutunut skottimuodista ja viilettäisi mielellään menemään niin että helmat paukkuu! Myös arvostus viskiin on noussut joten Simo korkkasi jo 16 vuotiaan tuliaispullon.

 

Minulle kävi alkuviikosta semmoinen pikku ylläripylläri että lompakko oli ottanut jalat alle. Se vain otti ja lähti. Pölli ajokortinkin mennessään, ei ollut luottofrendi niin kuin kuvittelin. Pitääkin aina sählätä. On kyllä hieman outoa kun ei voi käyttää pankkikortteja ja joutuu aina siirtelemään rahaa muiden tileille tarpeen vaatiessa, ei voi tuhlailla.. tylsää!!


 


Tämän katoamisen ja siitä johtuvan ”masennuksen” takia lähdimme kurkistamaan torstai-illan meininkejä. Täällä on semmoinen torstain ”must see” paikka eli Pearl Lounge, johon hyvällä poppoolla kiiruhdimme. Lapsia kun ollaan, käytiin tietenkin ensimmäisenä testaamassa pallomeri ja pomppulinna, se on vasta elämää! Mielenkiintoinen näkemys ravintolayrittäjältä yhdistää lauma apinoita ja lastentarha. Alakerrassa kun olisi vielä voinut käydä polskimassa altaassa, harmi kun ei sattunut uimarengas mukaan!

 

Kauniiden päivien innoittamina puistossa oleilu ja rannalla käynti ovat olleen mukavaa vaihtelua viileämmän jakson jälkeen. Simo on heittänyt talviturkkinsa jo varmaan helmikuussa ja siitä lähtien käynytkin polskimassa Atlantin valtameressä. Minun varpaat heittivät talviturkin viimeviikolla eikä se vesi niin kylmää ollut kun selvisi ensin siitä shokista. Hulluja suomalaisia!

 

Mäkihyppääjä Järvinen

Lauantaina oli aika rauhoittua seuraamaan euroviisuja, ruokalaan oli järjestetty iso screeni viisujen seuraamiseen ja halukkaille oli myös viereisen watering holen tarjoilu avoinna. Kyllä harmittaa kun Ruotsi meni ja voitti Suomen viisuissakin, ei ole reilua! Harmiin laulettiin suomalaisena ”kansan” laulunakin tunnettu Kummelin ”Jos alkaa pännii, niin…”.

Norjalaisille päivä olikin riemun juhlaa jota jatkettiin vielä seuraavaankin päivään Norjan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tarjolla oli kakkuja, ja muita Norjalaisia herkkuja, minä ja Simo vielä edellispäivästä voipuneina kävimme vain pyörähtämässä paikalla.

 Tänään käytiin beach boulevardilla ihastelemassa aaltoja ja päätettiin oikaista golf-kentän läpi. Golf kentällä meitä vastaan jolkotti erikoinen näky, jota ei kyllä Suomen luonnossa kovin usein kohtaa. Ketturepolainenhan se siinä, pysähtyi tarkastelemaan meitä parin metrin päähän. Ei kyllä ilmaissut ajatustakaan pelosta, katseli vain meitä. Kyykistyi kuin mieltään osoittaakseen, ruikkasi pisut ja jatkoi matkaa.



Kyllä siinä kolme suomalaista seisoi huulipyöreänä, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi ketun mielenilmaus siitä, että turha tulla hänen nurkkiinsa kuljeksimaan ja kuseksimaan. Jos täällä ihmiset tahtovat tehdä toisin kuin muualla, täytyy minun nyt todeta että luontokin tahtoo selvästi ajaa väärällä kaistalla.

Ei tänne sen kummempia taida kuulua, palaamisiin!

Elzi



Mörskä jäänyt sään armoille


10.5.2009
Back to the mountains

Ben Macduin huippu on nyt viimein valloitettu! Kahden päivän retkeemme Olivierin kanssa, kuului vaellus Braemarista ensin Carn a´ Mhaim vuoren huipulle (1037m) ja sieltä vihdoin Ben Macduille (1309m). Nousua päivän aikana tuli arvioni mukaan 1000m, eli ihan kiitettävästi. Kunnon hardcore meiningin mukaan, emme sentään viettäneet yötämme vuoristo majassa, vaan päätimme yöpyä legendaarisella Shelter Stonella. Shelter Stone sijaitsee erään vuoren juurella, muutaman tunnin päässä Ben Macduista. Tälle alueelle on pudonnut vuoren huipulta muutamia mahtavan kokoisia kivenmurikoita, jotka nimensä mukaisesti, toimivat hyvinä yöpymis- ja suojapaikkoina. Aikaisemmat vaeltajat ovat rakennelleet kivenmurikoiden alle paikkoja, joissa matkailija on suojassa tuulelta ja sateelta. Eihän se nyt aivan viidentähden hotelli ollut, mutta piti sitä nyt kerran elämässään kokeilla ”kiven sisällä” nukkumista. Ilmastointi huoneessamme toimi ainakin moitteetta!


Huippu on vallattu

 
Viiden tähden majatalomme..

Sikaflunssa on puhuttanut Iso-Britanniassakin ja viikko sitten suljettiin Briteissä neljä koulua oppilaiden sikamaisen käytöksen takia. En tiedä mikä on tämän hetkinen tilanne, mutta luulisin että oppilaat ovat päässeet takaisin opintielle. Jopa meidän SAC:en koulun rehtorimme puhui vakavissaan, että hän saattaa joutua sulkemaan koulun vähäksi aikaan, mutta onneksi tilanne on nyt rauhoittunut eikä uusia tapauksia ole enää löytynyt. Taisimme selvitä sikailusta säikähdyksellä.

 

Tosiaan, nyt on jo paluu lennot varattu. Tänään aamuja oli jäljellä enää 18 ja aamukampa alkaa käydä todella harvaksi. Nyt täytyy nauttia opintiestä täällä niin paljon kuin mahdollista. Kotiin paluun kulttuuri shôkki tässä huolettaa eniten. Suomessahan tunnetusti on aina pakkasta ja suomen metsät ovat kuulemma pullollaan verenhimoisia pingviinejä (tietolähde: skotlantilaisen pubin asiakkaat). Sen lisäksi vastaan tulee suomenkielen oppimisen mahdottomuus sekä vääränpuoleinen liikenne näin täältäpäin katsoen. Mites tästä sit selvitään?

 

Hyvää Äitienpäivää ja terveiset Mustialaan!

-Simo

 

7.5.2009
Kevät toi kesän

Wrights' and coopers' place, Old Aberdeen


Koulunkäynti on raskasta, rinkassa koulukirjat ja pikkurepussa esseet.


Lampaita ja karitsoja koulun pihalla.





7.5.2009
BBQ between essays.

 


Koko alkuviikon istuin huoneessani hakaten päätä minne milloinkin.

Minne sitä on taas kerran tullut itsensä lykättyä?!

Tässä on jo selvitty muutamasta koitoksesta ja jokaisen kerran jälkeen on tuntunut jyrän alle jääneeltä, tehtäviin on todella paneuduttava huolella ja se on vähintäänkin vaikeaa. Ensi viikolla toivon kuitenkin näkeväni tunnelin päässä valoa, koska viimeiset etätehtävät, raportit ja esseet on palautettava silloin! Usko on joskus lujilla!

Tämän jälkeen onkin koitoksena tentteihin luku ja niistä selviytyminen! Onneksi sanakirja saa olla meillä ulkomaalaisilla mukana.

 

Vappua vietettiin grillauksen merkeissä, joka on meille muutamalle luonut jonkinlaisen neuroosin päästä grillaamaan mahdollisimman usein. Meno oli hulvatonta kun seurueesta löytyi suomalaista, ruotsalaista, norjalaista, saksalaista, tsekkiläistä, italialaista, ranskalaista, nakkeja grillissä ja kaikenlaista muuta mukavaa. Paikkana oli tietenkin tuttu ja suojaisa joenvarsi.

 

Ilakointia riitti vielä seuraavana päivänä kun kävin hakemassa ystäväni lentokentältä.

Viikonloppu menikin ostoksia tehdessä ja kulttuurielämyksiä ihmetellessä. Sunnuntaina nautittiin myöhäinen brunssi joka sittemmin nimettiin drunchiksi johtuen illallisen ajankohdasta (Brunch + Dinner = Drunch). Läheisestä Lidlistä haimme herkkuja drunssia varten. Tarjolla myös ystäväni tuomaa ruisleipää, joka teki kaupat paremmin kuin hyvin!! Haloo suomalaiset tässä on suuri markkinarako meille, laadukkaan ruisleivän tekijöille. Englantilaisella ystävälläni on vehnäallergia, ja hän piti suuresti ruisleivän mausta, ja ihmettelenkin kuinka täällä ei ole mahdollisuutta ostaa ruisleipää! Miksi brittien pitää aina tehdä kaikki toisin, ajaa väärällä puolella ja niin edelleen?!

 

Viikon aloitinkin taas reippaana avaamalla tietokoneen ja katsomalla tätä kaunista ruutua. Valmistumassa täytyi olla markkinointisuunnitelma jäätelöyhtiön uudelle tuotteelle, sekä esitelmä ja essee taloudellisesta aktiivisuudesta maaseudulla, jota en oikein ymmärrä suomeksikaan. Ensiviikon tehtäviä odotellessa!

 

Aika lähentelee loppuaan, kuukaudet ovat suorastaan juosseet kilpaa kanssamme. Pian meillä on Simon kanssa suuntana kotimaa, jossa toki äidin ruokapöytä houkuttaa. Ikävä kotiin on ainakin minulla suuri, ja voin kai Simon puolesta sanoa että unelmat pääsystä traktorin rattiin vahvistuvat. Samaan aikaan haikeus pois lähdöstä ahdistaa. Ystävyys suhteet, joita täällä olemme solmineet ja ihmiset joiden seurasta olemme nauttineet, jäävät pian menneisyyteen. Toivomme tietenkin, että ne säilyvät ja voimme vierailla uusien ystäviemme luona tulevaisuudessa.

 

Henkilökohtaisesti Aberdeenin lokkeja ei tule ikävä. Ne ”laulavat” kuorossa tuossa ikkunan alla ja kun niille huutaa SUU KIINNI, en näe niissä minkäänlaista muutosta.  Muutama pää saattaa kääntyä katsomaan jos viitsisin tipauttaa samalla jotain syötävää kun ikkunan kerran avasin..

 

Nyt jatkan esseiden parissa, jihuu!

Elli

7.5.2009
Kuvailuja


Paikallista ruohonleikkuuta


Tuleva Stubbin seuraaja Sir.Larmo esitelmöi hyvä draivi päällä. (Hihhih, t.Elli)


Kaunis puisto Aberdeenin keskustassa







Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019