Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2009:
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu


 Viisi viimeisintä merkintää:

6.6.2009
Kesä tuli, ja tais mennäkin jo...
Hei taas kaikki!
Aika on vierähtänyt todella nopeaan, vaikea kuvitella että edellisestä merkinnästäni on kuukausi! Pikainen kesäkin tässä jo koettiin viikko sitten, kun elohopea kohosi lähes kolmeenkymmeneen täällä meidän seudulla. Minulle kyllä riittää sellainen +20 ihan hyvin, lehmätkin tykkää viileämmästä ja onhan se töiden tekeminen helteellä melkosen tympeetä. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. Nyt sitten kelit viilenivät huomattavasti, villahousuja ja toppatakkeja saa melkeen jo lähteä säilöstä kaivelemaan...

Ensin vähän Absolutin kuulumisia :) Se on erittäin pirteä ja hauskan seurallinen, kai se tietää olevansa erityinen kun sitä niin on passattu ja lellitty. Se taitaa hyvin huomion (ja myös ruuan ;) ) kerjäämisen. Tukisidettä tuli sitten pidettyä 2 viikkoa, ennenkuin sain aikaiseksi otettua sen pois. Syy siihen oli se, että isäntää on viime aikoina näkynyt navetalla erittäin vähän (johtuen tuosta raksatyömaasta), niin menneellä viikolla otin sitten yhtenä päivänä oikein asiakseni ottaa tukisiteen pois. Isäntä tarvittiin ottamaan hieho riimuun, se peijooni kun meinas että häntä ei pyydystetä :D Absolut oli ensin vähän ihmeissään, kun jalkaan kävi "viima", olihan siinä ollut jos jonkinlaista pakettia "hautomassa" monta viikkoa mutta nyt on jo ihan normaali jalan kanssa. Murtunut jalka on selvästi paksumpi kuin toinen, mutta sehän on vain kosmeettinen haitta eikä hieho itse sitä taida edes tietää ;) Seuraava projekti onkin sitten tiineyttäminen, saisi aika pikapuoliin jo siementää :) Sulhanen on vaan vielä mietinnässä...

Koko toukokuu meni poikimisten osalta sonnivasikoiden tuottamiseksi, yksi ainoa lehmävasikka syntyi toukokuussa ja sekin liharoturisteytys. Kyllä pisti taas miettimään, pitäisikö ruveta sonnikasvattajaksi kun niitä tulisi ihan omasta takaa! Toukokuussa poiki 10 eläintä, tuloksena siis 9 sonnia ja liharoturisteytyslehmävasikka :P Monta odotettua vasikkaa osoittautui "valuvikaisiksi" ja kyllä harmitti, eniten shottlelaisen ostohiehon Goldwyn-sonni. Se oli viimeinen siemennyksestä tullut Goldwyn-tiineys ja odotin todella lehmävasikkaa, mutta sonni sekin sitten oli.
Goldwyn on tällä hetkellä maailman paras (ja myös halutuin) holstein-sonni, jonka spermantuotanto ei tahtonut riittää kovaan kysyntään ja viime marraskuussa sonni sitten yllättäen kuoli. Siitä ei jäänyt paljoa siementä varastoon ja niiden vähien mitä jäi, hinta on noussut ihan uusiin lukemiin. Ennen kuolemaansa Goldwynin siemenannoksen hinta oli n. 100 e + alv, nyt se on lähes kolminkertainen eikä sitä saa enää Suomeen. Olenkin ostanut Kanadasta alkioita, jotka ovat Goldwynista, jos näin saisi edes yhden tyttären tuosta huippusonnista!
Koko alkuvuosi on mennyt poikimisten osalta sonnien tuottamiseen, 42 poikimisesta 28 sonnia ja 14 lehmävasikkaa. Sonnivasikoista yksi liharotuinen syntyi kuolleena, lehmävasikoista se Yvonnen vasikka kuoli ja 3 on ollut liharotuisia eli saldona tällä hetkellä10 lehmävasikkaa omaan uudistukseen. Ei haittaisi yhtään, jos ei olisi tuo navetanlaajennus tulossa mutta kun eläimiä tarvittaisi niin olisihan se ihan kiva ettei eläimiä tarvitsisi niin paljoa ostaa. 7 eläintä on ostettu tämän vuoden aikana, lähinnä vasikoita ja hiehoja. Viime vuonna ostimme 30 eläintä ja tuntuu ettei se tunnu/näy missään! Muuta kuin tiliyhteenvedossa melkoisena lovena :P Eilen saimme kuitenkin eräänlaisen lottovoiton, kun aamulla navettaan mennessämme Kurhilan Wilhelmiina ET oli poikinut yön aikana ja viereisestä karsinasta löytyi terhakka lehmävasikka joka sai nimen T. Eloveena! Wilhelmiina ET oli pökännyt vasikan ilmeisesti poikiessaan karsinan aidan ali toiseen karsinaan. Rusina-rouva (jolla on jalka kipeä ja on siksi karsinassa) oli kuitenkin ottanut pikkuisen hellään huomaansa ja vasu oli hyvin nuoltu, kun menimme aamulla navettaan :) K. Wilhelmiina ET on 100-tonnari Kurhilan Jasmiinan tytär Ardrossan EV Kates Tridentistä, se on ostettu meille aikanaan alkiona. Ostin silloin 2 kpl niitä Jasmiina*Trident-alkioita, molemmat tiineyttivät ja molemmista tuli vielä lehmävasikat! :D Nuorempi, K. YasminaET on poikimassa syksyllä ensimmäisen kerran... Iltapäivällä sitten ostohieho Lallin Whisky teki meille lehmävasikan Picston Shottlesta. Tämä neiti ristittiin T. Elyséeksi :) Whisky käyttäytyi robotissakin tosi nätisti, vaikkei ehtinyt kertaakaan käydä syömässä väkirehua siellä ennen poikimista, kun joku laiska ja saamaton emäntä ei saanut aikaiseksi laitettua sille pantaa kaulaan ;) Whisky on vähän aranoloinen luonteeltaan, joten jännitti kyllä miten se hyväksyy robotin. Mutta hyvin meni ja tänä aamuna se antoi jo 2,5 kg maitoakin, pienestä jännityksestä huolimatta! :D

Viime viikolla avattiin meidän tilan laidunkausi, kun umpilehmät ja tiineet hiehot laitettiin laitumelle sen jälkeen, kun kasvattajatilalta kotiutettiin 14 hiehoa tiineinä ja 14 vietiin tilalle tiineytettäviksi. Näiden "isojen" laitumelle lasku käy aina niin kivuttomasti, kun ovat olleet jo pieninä ulkona, niin tietävät sähköaidan. Nytkin ne juoksutettiin sellaista kujaa pitkin laitumelle, joka sijaitsee vähän kauempana umpilehmien suojana toimineesta konehallista.



Ensin juostiin vähän konehallin pihalla suurimpia höyryjä pois ja totuteltiin päivänvaloon...


Sitten lähdettiin laitumelle...


Mihin meitä oikeen viedään..??!


Täällähän on kivaa! Vihreetä ruohoa yllinkyllin ja tilaa juosta :)

Laitumellelasku on joka vuosi yhtä riemukas tapahtuma niin eläimille kuin niiden hoitajillekin! Helpottaa työtä suunnattomasti, kun eläimet ovat ulkona. Ja onhan se varsinainen silmänilo katsoa laiduntavia eläimiä :)

Pienemmät hiehot laskettiin laitumelle viime maanantaina. Lämpöä riitti eivätkä ne jaksaneet kauaa juosta, kun kunto on talven majailuista johtuen melko huono. Tosin kirkas aurinkoinen ilma ei ole paras mahdollinen uloslaskuilma, kun eläimet tuodaan päivänvaloon nähden suht pimeästä navetasta ulos, niin eiväthän ne näe hetkeen mitään. Eivätkä varsinkaan sitä aitaa :P Meillä on jo useampana vuonna ollut yhdeltä tutulta lainassa sellainen karjakuljetusvaunu, johon laitumellevietävät eläimet pakataan. Laitumelle on siirrettävistä irtoaitaelementeistä aidattu pienempi alue opetusalueeksi, irtoaidan sisäpuolella kulkee vielä sähköaita. Näin ne eivät saa niin kovaa vauhtia aikaiseksi, kun ala on pieni eikä tapahdu niin paljoa aitojen läpi juoksemista. Kärry peruutetaan traktorilla sisälle aitaukseen ja sieltä lasketaan 2-3 hiehoa kerrallaan ulos ja annetaan vähän aikaa ensin juosta ja pomppia ennenkuin seuraavat lasketaan pois kärrystä. Näillä pienemmillä hiehoilla on 2 laidunta, joista tässä lähempänä taloa sijaitsevassa laiduntavat kaikkein pienimmät (nuorimmat kolmikuisia) ja sitten tuolla kauempana vähän isommat hiehot. Näitä pienempiä oli tänä vuonna vain 8, tosin 3 jäi sisälle kun tulin ilmoittaneeksi ne Ammujaiset-karjanäyttelyyn ;) Menevät sitten näyttelyn jälkeen laitumelle. Pienemmät pysyivät ns. kerrasta aidoissa eli kukaan ei juossut läpi. Isommissa (joita on 13 kpl) yksi suomenkarjaristeytyshieho päätti kokeilla estehyppyä ja pomppasi aidan yli metsän puolelle. Karkulainen saatiin kuitenkin melko nopeasti kiinni ja on sittemmin pysynyt aidoissa. Nämä opetusaidat purettiin sitten heti seuraavana päivänä ja hyvin ovat pysyneet aidoissa :)


Pienemmät kirmaamassa...


Karkulainen ja sen kaverit...

Viime maanantaina oli V-S Karjakerhon grillikauden avajaiset, se järjestetään aina 1.6. kun silloin vietetään maailman maitopäivää. Grillikauden avajaiset on melko uusi perinne, se järjestettiin ensimmäisen kerran v. 2006. Grillibileet on hyvin vapaamuotoinen koko perheen tapahtuma, joka on joka vuosi vetänyt väkeä mukavasti! Itse olen joka vuosi ollut grillaamassa ja tapaamassa tuttuja :) Tänä vuonna grillattiin Perniössä (nyk. Salo), viime vuonna Mynämäellä, sitä edellisvuonna Marttilassa ja ensimmäiset grillikauden avajaiset järjestettiin Somerolla. Kuten voi huomata, tapahtuma pyritään järjestämään eri puolilla toiminta-aluetta, jotta aina ei olisi samoilla ihmisillä pitkä matka. Grillikauden avajaisiin pyydetään aina sponsoreiksi se rehutehdas ja teurastamo, jonka asiakkaita grillibileiden isäntäväki on. Teurastamo grillaa tietysti makkaraa ja rehutehdas on yleensä tarjonnut muuta syötävää kuten salaattia ja leipää. Lisäksi mukana on tietysti myös meijeri, joka hoitaa juomapuolen :) Illanvieton lomassa on myös leikkimielinen karjapolku-visailu, johon jokainen sponsori on keksinyt 1-2 tehtävärastia, loput on ideoinut johtokunta. Yleensä on päästy myös katsomaan talon lehmiä, tänä vuonna niihin liittyi tehtäväkin kun piti arvata 5 lehmän isät annetuista vaihtoehdoista! Tehtävä osoittautuikin melkoisen vaikeaksi. Parasta näissä karjakinkereissä on kuitenkin se "vertaistuki", jonka merkitystä ei voi väheksyä! Kun juttelee muiden karjanomistajien kanssa, niin siitä saa sellaista positiivista energiaa jolla jaksaa taas puurtaa arkipäivän vastoinkäymisetkin!

Rakennustyömaalla alkavat pohjatyöt olla jo tehty. Viimeiset kuilunpohjat valettiin viikko sitten. Tällä viikolla rakennusmiehet ovat latoneet harkoista kuilujen seiniä ja sokkeleita, niihin valettiin betonit eilen. Ensi viikolla alkaakin sitten jo täyttö! Juhannusviikolla tulee pari kaveria hitsaamaan kalusteiden tolppia kiinni teräspeikkoihin ja juhannuksen jälkeen on sitten jo liimapuukaarien asennus! Heinäkuussa raksa hiljenee 2 viikoksi, kun työmiehet pitävät kesälomaa. Sanoimme työnjohtajalle, että mieluummin tehdään niin että raksa pysähtyy 2 viikoksi kokonaan kuin että se pyörii vajaalla miehityksellä useamman viikon. Näin saa itsekin pienen hengähdystauon rakentamisesta :)
Rehunteko olisi sitten ensi viikon ohjelmassa, toivottavasti nämä sateet olivat vaihteeksi tässä! Kyllähän sitä tulikin jo lähes 30 milliä, enemmän kuin tähän asti on yhteensä satanut tänä keväänä... Huomenna aloitetaan rehunteko naapurissa, että ehditään tehdä heidän rehut ennen meidän rehuntekoa, kun on se "yhteinen" niittokone ja työvoimaa "lainataan" puolin ja toisin... Keskiviikkona olis tarkoitus aloittaa sitten meillä rehunkorjuu, toivotaan että säät sallii! Ja niiden näyttelyyn lähtevien vasikoidenkin koulutusta pitäis varmaan pikkuhiljaa ruveta aloittamaan ;)

-Iina-
6.5.2009
AbSoLuTiStI ;)
Päätinpä taas kirjoittaa kuulumisia :)

Maanantaiaamuna lähdimme ystäväni kanssa hakemaan hiehoa kotiin Saaren eläinklinikalta. Hieho vietiin sinne reipas kuukausi sitten sen katkaistua jalkansa ritiläpalkkipohjaisessa ryhmäkarsinassa. Koskaan aiemmin ei ole näin käynyt, mutta näköjään voi noin huonosti myös käydä. Absolut oli onnekas, sillä jalka on parantunut lupaavasti :) Näyttelyeläintä siitä ei tule (vaikka onkin todella kaunis hieho), mutta se ei ollut tarkoituskaan. Kunhan jalka kestää normaalin pihattolehmän elämän! Jalka siis kipsattiin heti vietyämme sen Saareen ja nyt sillä on tukilasta siinä jalassa, lastaa pitää pitää vielä 2 viikkoa. Sen jälkeen lasta vaihdetaan tukisiteeseen, jota pidetään viikko. Absolutia ei saa laskea tänä kesänä ollenkaan laitumelle, mutta ei ollut tarkoituskaan sillä se pitää kohta siementää, kun ikää on jo 16 kk :) Hyvin se käyttää kipeää jalkaa, kävelee siis ihan neljällä jalalla ettei hypi kolmella! Ja Absolut on tosi pirteä, oli jo ennen klinikkareissuakin! Laitan tähän kuvat Absolutista ennen ja jälkeen klinikkareissun :)




Ennen... Huomaa siis, että vasen etujalka on sääriluun kohdalta ihan turvoksissa!


... ja jälkeen. Murtunut jalka on tukilastassa, joka on teipattu ilmastointiteipillä :)


Eilen kävi sitten eläinlääkäri tekemässä tiineystarkastuksia, kaiveltiin vähän hiehojen munasarjoja (ei mitään kiiman merkkejä!) ja nupoutettiin yksi vasikka. Meillä eläinlääkäri rauhottaa ja puuduttaa vasikat nupoutuksen ajaksi, ettei niille jäisi niin pahoja traumoja kolvaamisesta ja onhan se itselle helpompaa kun kolvattava ei potki ja sätki niin paljoa! Heti kolvauksen jälkeen eläinlääkäri laittaa pitkävaikutteisen kipulääkkeen pikkuisille :) Olen ottanut tavaksi kuukausittaiset rutiinikäynnit jo pari vuotta sitten, eläinlääkäri tekee aina tiineystarkastuksia ja sitten näitä vasikoiden nukutuksia niillä käynneillään. Eilen tongittiin siis myös 7:ltä hieholta munasarjat ja neljällä niistä oli toimimattomat, joten ne saivat hormonikierukat kiimakierron käynnistämiseksi. Lehmän hedelmällisyys on aina yhtä kiehtovaa eikä siinä tunnu olevan mitään sääntöjä, kun parressa olevista 16:sta hiehoista osalla kiimat toimii hienosti samalla ruokinnalla kun toiset eivät toimi ollenkaan! Hiehot eivät siis ole mitenkään ali- tai ylikuntoisia, tiedä sitten mistä johtuu moinen. Tiineystarkastettavia oli eilen 8 ja niistä oli vaan yksi tyhjä! Sekin sellainen, minkä ounastelinkin olevan tyhjä ja siltä löytyikin sitten joku merkillinen kasvain munasarjoista.. Lehmä meni siis poistolistalle, olin päättänyt jo aiemmin että jos se ei tiinehdy niin se saa lähteä, kun ei ole mikään robottilehmä alkuunkaan mutta poisto olisi tässä tapauksessa tullut joka tapauksessa, sillä siihen vaivaan ei ole muuta lääkettä kuin korkealaitainen. Pitää muistaa sitten ilmoittaa teurastamolle, kun noudon aika koittaa että ottavat sen kohdun ja munasarjat talteen, niin eläinlääkärimme käy ihan mielenkiinnosta tutkimassa mitä sieltä löytyy, kun pelkän rektalisoinnin perusteella ei voinut tehdä varmaa diagnoosia! Ja kyllähän se tietysti itseäkin kiinnostaa, mitä sieltä löytyy :)

Kylvöjä siis aloiteltiin viikonloppuna ja maanantaina saatiinkin Marttilassa kylvöt tehtyä. Parhaillaan miesväki ja harjoittelija ovat Somerolla toukotöissä, meillä on minun kotipaikassani 15 ha vuokrapeltoa ja sitten on isän 20 ha kylvettävänä. Tässä kotona meillä onkin kaikki pellot nurmella, joten kevättyöt (lietteenajo, apulannan levitys) olivatkin kokonaan urakoitsijoiden hommia!
Rakennustyömaalla tehdään huomenna taas valuja, kun pilarit valetaan. Työmiehet on koko viikon kasanneet kummallisen näköisiä rautakehikkohäkkejä. Tämä pohjatöiden tekemisvaihe tuntuu aina niin puuduttavalta, kun työ etenee hitaasti eikä mitään näkyvää tahdo tulla vaikka aika kuluuuuuuu... Mutta jahka saadaan seinät pystyyn, niin eiköhän ala tapahtua! :)

-Iina-
3.5.2009
Vappu tuli ja meni...
Taas on viikko mennyt nopeaan. Näin se aika kuluu, kun "sesonki" alkaa. Mutta kerrataanpa taas vähän tapahtumia :)

Eipä ollut sitten siitä viimeksi kertomastani Elisabethista eläjäksi, se kuoli 2 pv:n ikäisenä :( Olihan se alusta asti heikko ja huononlainen, ei kertaakaan juonut itse tuttipullosta vaan piti letkuttaa :( Toisaalta oli helpotus, että kuoli pois kitumasta kun oli kerran niin reppana, mutta kyllä harmittaa kun aina ne parhaat menee!
Ja K. Ultima ET päkisti sitten tämän viikon keskiviikkona valtavan suuren SONNIVASIKAN Calimerosta :( Harmitus oli suuri, kun vasikan sukupuoli selvisi mutta kyllä sen jo sorkista vähän näki ja viimeistään otsan mallista, kun se tuli ulos että sonnipa on. Ultiman sonnipoika nimettiin T. Eddieksi. Jo torstai-iltana Eddie sai kaverin, kun Ylva-hieho (Iceman*V-V. Rana ET) päkisti maailmaan pienen mustan angus-pojan. Ylvan vasusta tuli Eppu ja oltiin tyytyväisiä, että oli sonni niin kelpaa vähän paremmin välitykseen ja saa vähän paremman hinnan :) Liharoturisteytyslehmiset tahtoo kelvata aika huonosti välitysautoon eikä niistä saatava hinta ole hoitoon ja sonnivasikan hintaan nähden kovin häävi. Seuraava poikija on niin ikään hieho ja poikii myös angus-sonnista. Odotettu poikimispäivä on 6. päivä ja luulisin kyllä poikivan ihan ajallaan, sen verran "kypsän" näköinen hieho alkaa jo olla :)

Sunnuntaina iltanavettaa yksin tehdessäni ihmettelin, kun yksi lehmä kulkee tissit täynnä maitoa ja huutelee että onko se kiimassa ja unohtanut käydä lypsyllä. Täysien utareiden totuus paljastui ajettuani sen robotille, että siltä oli tunnistin hajonnut! Kyllä alko taas sappi kiehua, onneks löysin vielä yhden ehjän tunnistimen kotoa jotta sain lehmän oloa helpotettua! Meillä on robotilla siis Lelyn ns. märe-tunnistimet eli tunnistin mittaa lehmän aktiivisuuden lisäksi myös sen märehtimisminuutteja, jotka sitten näkyy tietokoneen ruudulla hienoina käppyröinä. Ideahan näissä on tosi hieno, mutta toteutus tökkii pahemman kerran sillä tämä oli jo 6:s rikkimennyt tunnistin ja robotti on siis ollut käytössä 6 kk. Se tekee yhden pimentyneen tunnistimen per kuukausi ja se on minusta ihan liikaa! Varsinkin, kun ne tunnistimet ovat pimentyneet ihan ennalta-arvaamatta. Yht'äkkiä vaan joku kerta lehmä ei tunnistukaan robotilla, kun tunnistimen akku on loppu eikä lehmää saa näin ollen lypsetyksi robotilla. Tunnistimet eivät tietenkään olleet halvimmasta päästä, onhan kyseessä uusi hieno innovaatio! Alkaa vaan olla innovaatiolla jo kova hinta, kun koko ajan saa olla pelko persuuksissa koska seuraava tunnistin taas menee pimeäksi ja sitten ei ookaan enää ehjiä vaihtaa tilalle...

Vapun vietosta saimme tänä vuonna nauttia ihan "rauhassa", kun oli lomittaja! Harvinaista herkkua näin pyhinä olla lomalla, mutta kun kerran tarjottiin niin mikä jottei! Sai nukkua sitten vapunpäivänaamuna vähän pidempään, paitsi miehet lähti kyllä jo aika aikasin pellolle apulannan levitykseen. Torstaina levitettiin jo omille nurmille apulannat, perjantaiksi jäi sitten vielä sopimusnurmien lannoitus. Omat nurmet saivat torstaina myös lietettä multaimella levitettynä, oikein vapun kunniaksi koko naapurusto haisikin sitten sille itselleen ;) Meillä päin ei onneksi kukaan valita eikä tässä ole naapureita ihan lähellä. Ei se nyt niin pahasti edes haissut, mutta pienen vienon tuoksun huomasin illalla kun kävin vielä ennen vapunjuhlintaa lenkillä :)

Kylvöhommia on jo vähän aloiteltu, eilen ja tänään levitettiin lietettä kylvömaiden alle ja mullattiin lietteet, alkuviikosta sitten kylvöille :) Huomenna aloittaa taas harjoittelijakin, joten eiköhän tästä taas uusi viikko lähde käyntiin uusin kujein! :) Nyt kello on jo vaikka mitä ja aamulla pitää mennä opastamaan lomittajaakin (tulee eri lomittaja kuin tänään), joten hyvää yötä kaikille! :)

-Iina-
24.4.2009
Kevättä ilmassa!
Viikko onkin vierähtänyt todella nopsaan, ja vastahan tänne viimeksi kirjoittelin... Siitä huolimatta vähän kertausta viikon tapahtumista ja kohokohdista :)

Sunnuntaina olimme Lopella kavereidemme Hannun ja Mikon luona HH Medi ET:n satatonnarijuhlissa. Menimme heti aamusta Huittiin (ovet "aukesivat" klo 10), kun iltapäivällä piti taas olla kotona sorvin ääressä. Mikko oli laittanut aivan ihanaa ruokaa ja jälkkäriksi saimme pashaa ja kulitsaa! Itse päivänsankari näyttäytyi pihanurmella keskipäivän jälkeen ja täytyy sanoa, että vaikka lehmä onkin jo hyvään ikään ehtinyt, se oli ikäänsä ja tuottamiinsa maitokiloihin nähden nuorekas lehmä! Oli todella ilo osallistua Medin satatonnarijuhliin! Kaikenlaiset "karjakinkerit" ovat siitä kivoja, kun näkee tuttuja lehmäihmisiä, joita ei muuten juuri tapaa ja voi vaihtaa kuulumisia ja ennenkaikkea puhua mistäs muustakaan kuin lehmistä! :)

Maanantaina alkoi sitten itse navetan rakentaminen pohjien kaivamisella. Alkuviikon täällä oli oman väen lisäksi kaivurikuski ja muutama talkoolainen ruokapöydässä, joten puuhaa on tuvassakin piisannut. Tänään on ensimmäinen tällä viikolla, kun ei ole ketään "ylimääräistä" ruokittavana. Rakennusfirman miehiä ei muoniteta, heillä on oma "työmaakoppi" työmaan vieressä, nimittäin vanha asuntovaunu! Mutta ajaa varmasti asiansa paremmin kuin hyvin. Joka tapauksessa, maanantai ja tiistai, osa vielä keskiviikostakin meni navetan pohjan ja lietekuilujen kaivamisessa ja sorastamisessa. Eilen saatiin sorastus loppuun ja tänään on koko päivän ollut iso nosturiauto nostelemassa kokoojakuilun seinäelementtejä paikoilleen. Elementit teetettiin Koskella toimivassa betoniyrityksessä.  Ainoastaan kokoojakuilu tehdään elementeistä, muut lantakuilut tehdään harkoista kun ne ovat ns. matalat kuilut eli raappa kulkee ritilän alla, niin hinnassa ei ollut niiden kohdalla suurta eroa elementtien ja harkkojen välillä. Mutta kokoojakuilu on sen verran syvempi, että se kannatti tehdä elementeistä. Huomenna mäki sitten hiljenee viikonlopuksi. Ihan hyvä, että viikossa on 2 vapaapäivää rakentamisesta että saa vähän hengähtää välillä :)

Keskiviikkoiltana Seinäjoen International Ayrshire Showssa luokkansa 3:ksi sijoittunut, Huitilta alkiona ostettu HH Conn Yvonne Sue ET poiki meille lehmävasikan Des Prairies Potterista! :) Olin ihan hangon keksinä pienestä tytöstä, kun viime vuonna ja vielä tänäkin vuonna on tullut tosi paljon sonnivasikoita (ja etenkin niistä parhaista), niin sitten tulikin tosi odotettu tyttö! Ikävä kyllä vasussa tuntuu olevan "Potterin vikaa" eli se ei vaikuta kovin hyvävoipaiselta :( Potterin vasikoissa on kuulemani mukaan ollut melko paljon heikkoja vasikoita, mutta toivotaan nyt että tämän kanssa kävisi kaikesta huolimatta hyvin. Vasu nimettiin T. Elisabethiksi :) Yvonne Sue ET:n isä on Shady Walnut Conn ja emä Kellcrest Marie Sue ET, jonka isä on Royalcroft Brendan. Sitä pohdin itsekseni mikä vaikutus tuolla Brendanin esiintymisellä vasuun sitten on, kun se esiintyy Elisabethin sukutaulussa kaksi kertaa kolmannessa polvessa... Yvonne sen sijaan vaikuttaa oikein mukavalta robottilehmänalulta, vetimet on nätisti sijoittuneet ja virtauksetkin tuntuisivat olevan melko nopeat :) Ja se on niin kiltti lehmä! :)

Eilen oli vuorossa sitten umpilehmien karsinoiden ja vasikkalan tyhjennys. Umpilehmät ovat tämän talven viettäneet konehalliin tehdyissä väliaikaisissa karsinoissa, jotka kuivitetaan pääasiassa olkisilpulla. Tyhjennyksen yhteydessä pohjalle laitetaan kuitenkin reilu kerros turvetta. Turve edistää lannan palamista ja helpottaa myös siivousta, kun se ei liiskaannu samalla tavalla kiinni kuten olki. Karsinat on tehty puusta, eläimet ruokitaan pääasiassa oljesta tehdyllä appeella ja vesi on vanhoissa valurautaisissa kylpyammeissa, jotka täytetään navetalta vedettävällä letkulla kaksi kertaa päivässä. Ape riittää kerrallaan n. 2-3 päiväksi. Umpilehmien kanssa hallissa ovat myös tiineet hiehot. Karsinat tyhjennetään Schäffer-pienkuormaajalla maansiirtokärryyn, jolla lanta viedään lantapatteriin. Lanta varastoidaan lantapatterissa, koska meillä ei ole kuivalannalle erillisiä varastotiloja, kun sitä kertyvä määrä vuosittain ei ole kovin iso. Tänä talvena on kuitenkin tullut reilummin johtuen juuri tästä eläinten tilapäissijoittamisesta. Aikaisemmin kuivalantaa kertyi vain 30 m2 kokoisesta vasikkakarsinasta, joka tyhjennetään suunnilleen kerran kuussa tai miten tarvetta on.

Siinäpä viikon tapahtumat pääpiirteissään.. Työmaa on jo hiljentynyt, kello kun on ehtinyt jo yli neljän. Seuraavaksi jännätään alkiosta syntyneen Kellcrest Ultima ET:n poikimista! Josko tällä kertaa tulisi lehmävasikka, viime vuonna se teki mokoma sonnin Hectorista :( Nyt syntyvän vasikan isä on Calimero, joten tyttöä toivotaan kovasti! Ultima ET:n isä on Woodland View Pardner ja emänisä BBB Kellogg, emälinja takana on yksi Kanadan kuuluisimmista eli Kellcrest Happy:n lehmäperhe. Happy on luokitettu EX94-2E eli se on siis kaksi kertaa luokitettu excelentiksi! Se on lypsänyt 6:lla laktaatiolla 61500 ja rapiat pitoisuuksin r-% 4,3 ja v-% 3,5. Emänemä Happy Spirit on luokitettu EX93-7E ja se on lypsänyt 9:llä laktaatiolla 120500 ja rapiat hyvillä pitoisuuksilla! Viimeksi kun olen Happy Spiritin Kanadassa nähnyt omassa "excelent-karsinassaan" se on ollut todella nuorekas ja hieno lehmä, ei ikinä uskoisi että se on jo yli 15-vuotias! Ultiman täyssiskot Porsche ja Shakira ovat luokitettu Porsche EX90-2E ja Shakira EX90, kumpikin ovat lypsäneet yli 10000 kg maitoa vuodessa. Ne eivät olisi voineet vielä saada enempää excelent-luokituksia, kun ne ovat vasta 3 ja 5 kertaa poikineita ja lehmä voi saada ensimmäisen excelenttinsä kolme kertaa poikineena... Mutta näitä taustoja vasten ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi niin kovasti odotan Ultimalta lehmävasikkaa ;)

-Iina-
15.4.2009
Rekkarallia...
Hei vaan kaikki lukijat!

Täällä kirjoittelee Mustialasta keväällä 2007 valmistunut agrologi (AMK), joka nykyisin työskentelee maatalousyrittäjänä. Nimeni on Iina ja tarkoitus olisi ruveta pitämään tällaista nettipäiväkirjaa teidän iloksenne! :-) Saapa nähdä kuinka käy...

Vähän ensin taustatietoja... Valmistuin siis Mustialasta huhtikuussa 2007, valmistumisestani tulee siis kuluneeksi nyt 2 vuotta. Ehdin toimia maatalousyrittäjänä jo parisen vuotta ennen valmistumistani, kun tässä mieheni kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos heinäkuussa 2005. Meillä on kehittyvä ja laajentuva lypsykarjatila täällä Varsinais-Suomessa, pienessä Tarvasjoen kunnassa. Tällä hetkellä lypsyssä on vajaa 80 lehmää ja niiden lisäksi kymmenkunta ummessolevaa lehmää sekä liuta nuorta karjaa. Olemme rakentamassa tänä kesänä uutta eläinhallia lypsylehmille, siihen tulee 130 parsipaikkaa. Nuorkarja ja ummessaolevat jäävät vanhaan navettaan. Rakentamisesta tullee siis kesän mittaan varmaan enempi tai vähempi tekstiä myös tänne blogin puolelle :)
Peltoa meillä on viljelyksessä reilut 90 hehtaaria, tämän lisäksi meillä on ns. "sopimuspeltoja" eli toiset viljelijät viljelevät meille niin seosviljaa kuin heinää ja me korjaamme pientä korvausta vastaan sadon. Omaa peltoa on 75,5 ha ja vuokramaita reilu 15 hehtaaria... Metsää ei paljoa ole, reilut 30 hehtaaria mutta niistä suurin osa alkaa olla päätehakkuuvaiheessa. Päätuotantosuunta on siis maidontuotanto. Sen lisäksi harjoitamme pienimuotoista urakointia niittomurskaimella. Urakoitsijat puolestaan huolehtivat meillä lietteenajosta, puinnista, apulannan levityksestä sekä säilörehunkorjuusta karhotuksen, silppuroinnin ja kasantallaamisen osalta. Jos tarvitsee paalata rehua, heinää tai olkia, sen hoitaa myös urakoitsija.
Olemme myös Mustialan harjoittelutila eli jos olet vailla harjoittelupaikkaa ja maidontuotanto kiinnostaa, niin lämpimästi tervetuloa! :)

Lypsystä uudessa navetassa tulee huolehtimaan 2 Lely Astronaut A3-lypsyrobottia. Itseasiassa toinen niistä lypsää paraikaa nykyisessä pihatossa, koska päätimme ottaa "varaslähdön" robottilypsyn saloihin. Syitä oli monia, mm. lypsytyö asemalla on raskasta niska-hartia-seudulle ja minuakin on jo useamman vuoden (harjoittelukesästä -04 lähtien...) vaivannut "lypsäjän syndrooma" eli rannekanavan ahtauma. Lisäksi näimme etuna sen, että eläimet opettelevat uuden lypsysysteemin vanhoissa tutuissa kuvioissa, niin muuton uuteen ympäristöön luulisi käyvän helpommin, kun lypsy on jo tuttua. Se, että meillä on aikanaan uuteen navettaan siirtyessä jo "robottikarja", myös robottilypsyn opettelu (niin eläimet kuin ihmiset...) pienemmällä eläinmäärällä tuntui pienemmältä riskiltä kuin että kaikki uudet jutut (lypsy, ympäristö) olisi tulleet kerralla ja eläimiä robotille opetettavana olisi voinut olla jo lähemmäs 100 kuin se reilu 50 millä lähdimme liikkeelle... "Peltipiika", joksi me tuota punaisen väristä lypsyhärveliä välillä kutsumme, starttasi viime vuoden lokakuun 14. päivä klo 19. Ensimmäisestä viikosta ei kauheasti ole muistikuvia paitsi tietenkin viivelistan pituus ;) Mutta todella nopeasti ensimmäiset lehmät hoksasivat, mistä hommassa on kysymys ja alkoivat käydä omatoimisesti lypsyllä! Ensimmäisen kuukauden-puolentoista jälkeen meille oli jo vakiintunut tietty porukka, joka ei kulje itsenäisesti lypsyllä. Ne ajetaan 2 kertaa päivässä navettatöiden yhteydessä lypsylle. Robotin eteen saa aidattua pienen "odotustilan", johon nämä arkailijat ajetaan odottamaan vuoroaan. Tällä hetkellä ajettavia on 6 kpl. Muuten robotilla on vapaa eläinliikenne. Ne saavat täysrehua lypsyllä käydessään ja sen lisäksi niillä on apetta vapaasti tarjolla. Apetraktori tuolla nytkin hurisee... Robotilla on kaikkiaan nyt 57 lehmää lypsyssä, loput lypsetään lypsyasemalla!

Pitäisi varmaan kirjoittaa vähän myös otsikosta eikä vain sen vierestä ;) Eli sen uuden eläinhallin rakentaminen aloitettiin eilen! Navetan pihamaan pohjat kaivettiin eilispäivänä ja nyt siihen ajetaan 2 rekalla 0-100 kokoista soraa kankaan päälle. Siitä siis otsikko, kun rekkaa tulee ja menee koko ajan! Päätimme ensin tehdä pihat valmiiksi ja ryhtyä sitten itse rakennuksen kimppuun. 2500 kuution lietesäiliö tehtiin jo reilu kuukausi sitten, se on jo puolillaan tavaraakin kun Vehmaalta BioVakasta on ajettu sinne sianlietteestä prosessoitua "reaktorijätettä" eli typpiliuosta. Tosin seassa on kyllä ehtaa lehmänlantaakin, kun pumppasimme vieressä olevasta vanhasta lietekaivosta sinne tavaraa... Kummasti noissa lietepytyissä alkaa aina reunat ahdistaa, vaikka noita säiliöitä tässä meidänkin mäellä on jo kolme (yhteensä 4700 kuutiota lietesäiliötilaa...) ja yksi 1000 kuution etäsäiliö 18 km päässä ;)

Mutta navettatyöt kutsuu taas, kello käy kiiruusti... Mutta kirjoittelen taas jollain päivällä lisää kuulumisia ja voi olla että kuviakin tänne joskus ilmestyy! :)


-Iina-

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019