Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
14.6.2016
Au revoir Felistar's Dixi
Tulit minulle 9 päivä joulukuuta ja olin odottanut sinua ikuisuudelta tuntuneen ajan. Jännitti ihan kamalasti, että miten tulen pärjäämään kanssasi ja etten vain pilaa sinua. Kaikki pelon tunteet kyllä haihtuivat saman tien kun nappasin sinut Jullen autosta ekaa kertaa syliini.
Ekalla automatkalla vinguit jo ihan mahdottomasti ja Sallan kanssa mietittiin silloin että aikamoinen äänenkäyttäjä sinusta tulee, en vain silloin olisi uskonut että miten paha.



Alussa meillä meni aika kivasti. Olit sellainen mammanpoika, olin sinulle koko maailma (ruuan lisäksi tietenkin) Pikkuiset tassunäänet kuuluivat perässä ihan sama minne meninkin. Tästä huolimatta opit todella hienosti olemaan yksin kotona, eikä se ollut sinulle mikään ongelma.
Viikot kuluivat ja sinä kasvoit hurjaa vauhtia. Ensimmäiset ongelmat alkoivat kun kimppuusi kävi lenkillä suomenpystykorvamixi, siitä alkoikin loppuun asti kestänyt remmirähjääminen.



Olit myös todella ylivireinen ja Teijan sanojen mukaan rakastit sitä että sait nostaa vireet taivaisiin asti sekä kiljua ja mesota kuin hullu. Tämän ongelman kanssa taisteltiin kyllä ihan viime metreille saakka. Se oli koko ajan takaraivossa, että pienikin häiriö niin saatat vetää älyttömät kiekat sitä. Onneksi sen kanssa oppi elämään, niin kun Teija lupasikin minulle.

   


Opin tämän meille annetun yhteisen ajan aikana tietämään sinut täysin ja tasan tarkkaan sen mistä nostit vireet ja mistä et.



Kaikesta huolimatta olit upea koira. Aina valmiina tekemään töitä kanssani, oli sitten vesisade, hirveä pakkanen, auringonpaiste, mikään ei ollut este sinulle.
Olit liekeissä kun testattiin ekan kerran agilityä. Olit älyttömän innoissasi, mutta silti niin hyvin kuulolla. Teit kaiken mitä pyysin ja sitten kun päätin että nyt riittää tälle päivälle, niin sinulla olisi ollut vielä mahdottoman kova tekemisen halu. Siitä huolimatta kotiin päästyämme sinulle maittoi kyllä uni.



Sinä päivänä kun sain tietää että lähdet olimme hehkutuksessa missä oli todella paljon ihmisiä. Kävimme esiintymässä valtavalle yleisölle ja käyttäydyit niin mahtavasti. Makasit vain vieressäni ja katselit ympärillesi. Minä meinasin pakahtua ylpeydestä sinä hetkenä. Kainuun sanomat kävivät haastattelemassa meitä ja ihmisiä pörräsi ympärillä, mutta sinä olit kuin viilipytty etkä suuremmin välittänyt.



Sen jälkeen meillä oli vielä näyttö. Jännitti kamalasti, että mitenhän ohitat vieraan koiran ja aloitatko sen saman rähinän minkä poissaamiseksi ollaan tehty niin paljon töitä. Yllätyksekseni sain sinut menemään toisen koiran ohi niin, että nostit vain karvat pystyyn. Näin koko ajan eleistästi, että räjähtäminen on lähellä mutta silti katsoit vain minua silmiin ja ohitit toisen koiran. Mahtava pikkumies.



Näytön jälkeen Teija kertoi, että sinä lähtisit seuraavana päivänä hänen mukaansa Vantaalle uudelle ohjaajalle. Sehän se tavoite oli, saada sinut töihin mutta kyllä se tekee silti niin valtavan kipeää.



Aamulla 3.6 kun laitoin sinut autoon niin et kyllä tainnut tietää mitä on tapahtumassa. Olit ihan tavallinen, menit häkkiin käskyllä ja heilutit häntää kuten aina "Äiti minne mennään tänään?" Ero oli vain se, että tällä kertaa sait lähteä yksin.



Siitä meni aika monta päivää, että uusi ohjaajasi otti minuun yhteyttä. Hän kertoi että olet kyllä mukava koira. Juteltiin lisäksi ongelmistasi ja hän kysyi minulta mitä olen tehnyt kanssasi tietyissä tilanteissa.
Kivi vierähti sydämeltäni kun kuulin että teillä menee todella hyvin ja sinä pärjäät hienosti. Toivon että teidän yhteinen tienne jatkuu yhtä hyvin kun alkoi ❤️




Kiitos Axi kun opetit minulle niin paljon! Itkuilta ja pettymyksiltä en kanssasi välttynyt, mutta niiden jälkeen tehtiin aina vain entistä kovemmin töitä.
Kiitos Teija Viljanmaa kun mahdollistit minulle tämän kokemuksen, opin tänä aikana niin paljon kaikkea uutta. Näitä asioita ei kirjoista voi oppia.
Kiitos myös muille opettajille ja kavereille ku ootte ollu mahtava tuki!



"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa et se sinut musertaa
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"


Loistavaa uraa sinulle pikkumies! 
-Sinna
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2020