Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
22.1.2012
Vierailu Eevin luona Tammisaaressa!
 Lokakuun lopulla Juha kävi aikaisena maanantaiaamuna hakemassa Eevin mukaansa kohti uutta ja jännittävää kotia, sekä elämää. Viimeisenä iltana tuhersin itkua sohvan nurkassa Eevi kainalossa, mutta eron hetkellä huokaisin helpotuksesta. Ehdottomasti vaikeinta itselleni oli lähtöä edeltävä kuukausi, minkä aikana Eevillä alkoi toinen juoksukin. Itse en osannut olla Eevin lähettyvillä ollenkaan. Ajatus Eevistä luopumisesta häilyi koko ajan takaraivolla ja se teki kyllä kipeää, joten Eevin läsnäolo oli melko hankalaa itselleni. Sen huomasi kyllä Eevikin, eikä se loppuajasta ollut enää pätkääkään kiinnostunut typerästä ja oudosti käyttäytyvästä emännästään. Kai sitä itselleen valmisteli Eevin luovuttamista sillä, että koitti ottaa etäisyyttä, vaikka toisaalta siitä nappisilmästä en ikinä olisi halunnut luopua.
Eevin lähdettyä pahin oli jo ohi ja pystyin nauttimaan lomareissustakin täysillä. :)

Elämäni Eevin lähdettyä ei älyttömän paljon ole muuttunut. Poikakaverin pian 7-v tolleriuroksesta on ollut haastetta ja työnsarkaa tuplamäärin Eeviin verrattuna, joten yhtälailla ollaan reenattu ja lenkkeilty nytkin. Aivan erilaista reenata vanhaa, tapoihinsa tottunutta ja miljoona kertaa itsepäisempää pässiä, mitä aina kaikkensa antavaa ja tottelevaa Eeviä, jolle riitti se, että emäntä on olemassa ja millään muulla ei ole väliä. Eevi opetti minulle älyttömän paljon ja Aku opettaa varmasti vielä lisää, koska kyseessä on kaksi niin erilaista koiraa.
Joulukuussa kävin pokkaamassa koulun juhlissa Vuoden projektikoiraohjaajan pystin, mikä sekin lämmitti mieltä kovasti!

Pitkän joululoman päätteeksi suuntasin itse pääkaupunkiseudulle, missä tapasin ystäviäni ja loppuhuipennukseksi kävin moikkaamassa Eeviä ja Eevin uutta perhettä heidän kodissaan Tammisaaressa. Olin etukäteen kyllä niin innoissani ja olihan ihanaa nähdä Eeviä! 

Juha tuli Eevin ja Hussen (Eevin edeltäjä) kanssa minua Karjaan juna-asemalle vastaan. Jäin jonkinmoisen matkan päähän odottamaan, kun Juha löysäsi Eevin autosta irti. Aluksi Eevi katseli tavalliseen tapaan ympäristöä, kunnes se haistoi ja huomasi minut. Eevi alkoi karvat pystyssä haukkumaan ja ihan kummissaan, vähän pelokkaan näköisenä, mutta silti häntä niin vimmatusti heiluen se epäröiden ja haukkuen lähti tulemaan minua kohti ja vasta ihan lähellä se uskalsi alkaa hillumaan ja pomppimaan, niin kuin se aina onnessaan tuttuja tervehtiessään tekee.
Juha sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Eevin käyttäytyvän niin ja itsekin tätä pähkäilin, että menikö Eevillä ns. pasmat sekaisin vai kuinka se nyt niin poikkeuksellisesti käyttäytyi. Opettajan kanssa tästä puhuttuani selvisi, että vastaavanlainen käytös on monesti hyvin yleistä, kun koira tapaa uudessa paikassa vanhan omistajansa, jonka kanssa yhteistyö on pelannut erityisen hyvin. Vastaavanlaisia tapauksia kuulemma nähnyt myös puolustusvoimilla, kun koiran aiempi ohjaaja onkin joskus myöhemmin tullut moikkaamaan koiraa vieläpä siviilivaatteissa. Koiralla tulee niin valtava tunnemyrsky sisälleen, ettei oikein tiedä miten päin olla.

Suuntasimme juna-asemalta Eevin, Hussen ja Juhan työpaikalle Hangon satamaan. Kiertelimme paikkoja ja teimme koirille parit etsinnät. Husse oli kyllä erinomainen juostessaan suoraan kätkölle ja merkkasi piilon tassullaan. Eevilläkin kuulemma on reenit sujunut tosi hyvin ja alkaa yhtä hyvin löytää jo kätköjä, mitä Hussekin.
Työpäivän loputtua lähdimme kotiin, missä meitä odotti Juhan vaimo ja kaksi poikaa. Kävimme koirien kanssa lenkillä ja kotona öllöteltiin aivan rauhassa. Eevi tuli illalla syliin nukkumaan ja vähän se oli ehkä ihmeissään, että ketä tässä nyt pitäisi seurata. Heti kotiin päästyämme kävi ilmi, miten hyvin Eevi on uuteen kotiin kotiutunut ja että siitä on pidetty tosi hyvää huolta ja rakastettu täysin sydämin. 
Juhan vaimokin oli kuulemma jo ensimmäisenä iltana sanonut, että Eevistä ei enää luovuta, vaikka siitä jostakin syystä ei huumekoiraa tulisikaan.
Hussen ja Eevin lisäksi perheellä on siviilikoirana 5-v bokserinarttu Aava. Aava oli niin hauska tapaus ja Eevin kanssa ovat ihan parhaita kavereita. Metsälenkillä sai itse katsoa ettei jää parivaljakon jalkoihin, kun niin vauhdilla pinkoivat ja temmelsivät. 

Oli hienoa nähdä Eevin uutta elämää ja perhettä. Kuulumisia heiltä on kuulunut aina tasaisin väliajoin, eikä itsellä ole ollut ollenkaan hätää, että mitenhän se Eevi siellä pärjää. Eevillä on sujunut tosi hienosti alusta saakka.
Vähän se kirpaisi rintalastan alla itselle katsoa, kuinka Eevi on toisessa perheessä toisten ihmisten kakarana, mutta oli mahtavaa nähdä miten hyvin Eevi on kotiutunut. En olisi ikinä voinut toivoa parempaa kotia ja perhettä Eeville. Tiedän, että Eevi pääsee elämään parhainta mahdollista elämää, mitä koira voi toivoa. Uskon, että Eevistä kuullaan vielä jatkossakin, onhan siitä niin pätevä huumekoira tulossa ;)

Helmikuun lopulla Eevi ja Juha aloittavat kurssin, minkä aikana varmistetaan ja testataan Eevin toimivan ja haistavan toivotulla lailla. Kesän alussa Eevi todennäköisesti ristitään viralliseksi huumekoiraksi, minkä jälkeen Husse pääsee viettämään eläkepäiviä.

Itse olen Eevistä ja meidän yhteisistä saavutuksista hurjan ylpeä, sekä onnellinen. Eevi tulee aina olemaan minulle erityinen tapaus. Olen Eeville ikuisesti kiitollinen kaikista niistä opeista ja yhteisestä taipaleesta, mitkä kahdenkesken tallustaessa oivalsimme. Myös opettajat ja Juha perheineen on ollut Eeviin kovin tyytyväinen. Vaikka kukapa siitä pyllynpyörittäjästä ei voisi tykätä?! 
Projektikoiran kouluttaminen oli minulle ainutlaatuinen kokemus, mistä en kadu hetkeäkään. Milloin tahansa aloittaisin saman uudelleen Eevin kanssa, mutta uutta projektikoiraa en enää ottaisi. Nyt aion tehdä töitä meidän Akun kanssa ja itse nauttia loppuelämän niistä saavutuksista, mihin omalla panostuksella ja koulutuksella Akun kanssa pääsemme.

Hurjan mahtavaa tätä vuotta ja loppuun vielä jokunen Eevimäinen kuva!!! :)
 -Johanna


   Nokkahommia


   Mehtähommia


   Koirillaki kiinnosti valokuvaaminen hirveesti.


   Koko kööri





   Sama naama ku aina ennenki :)


   Husse ja Eevi omalla pedillään


 
 
 
1 kommentti
 
1S1.2.2012 08:21

Oli kyllä itku silmässä kun tätä luin. Onnea Eevin ja sinun elämään! Toivottavasti Eevistä kuullaan vielä! :--)

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019