Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 Merkinnät, helmikuu 2016:

27.2.2016
Arkielämää Roin kanssa
Arki on alkanut rutinoitumaan Roin kanssa. Tunnemme toisemme ja huomioimme toistemme tarpeet. Meidän laumassa arkielämä on melko helppoa, kun kaikki osapuolet tarjoavat aktiviteettia, omaa aikaa ja lepoa toisilleen.


Roi, Stella ja Alli

Kun olen aamuvuorossa Koirakeskuksella, Roi herää herätyskellooni ja alkaa steppailemaan ympäri asuntoa tietäen, että kohta alkaa tapahtua. Jos Mammaa ei ala kuulua sängystä, saattaa Roi pompata sänkyä vasten piippaamaan. Siitä sitten vain pissille ulos ja takaisin sisälle. Hengaillaan Mamman kanssa keittiössä tämän syödessä aamupalaa. Tämän jälkeen alkaa tapahtua. Vaatetta päälle, tavaroiden pakkailua, avaimien etsintää ymsymsyms. Roihan haluaisi kovasti olla avuksi, mutta yleensä käsken sen nukkumaan, jotta saan rauhassa valmistautua työvuoroon. Vihdoin kaikki on valmiina! Remmi kaulaan, pissille ja ei muuta kuin matkaan. Aamuruuan Roi saa vasta Koirakeskuksella. Roi osaa rauhoittua hyvin omaan häkkiinsä Koirakeskuksella. Joskus saattaa olla lauman toinenkin koira Stella samassa häkissä. Koirat ovat kuitenkin hyvin ymmärtäneet, ettei sisätilat tai häkki ole riekkumista varten. Siellä ne yleensä makoilevatkin vierekkäin samalla pedillä. <3


Stella ja Roi

Päivinä, jolloin saan nukkua pitkään, Roi ei ala vinkumaan heti aamusta, eikä pissi sisälle tai muutenkaan yritä häiritä unta. Joskus olen herännyt siihen, kun Roi ja Stella kähisevät keskenään. Jos Roilla on oikein kova hätä, se alkaa piippailemaan, jolloin herään, päästän sen ulos sekä mahdollisesti ruokin, minkä jälkeen menen takaisin nukkumaan. Silloinkaan Roi ei häiritse. Jos Roi on kovin malttamaton aamuisin, annan sille luun, jota se keskittyy järsimään.


Roi kotona

Roi kulkee usein mukana koulussa. Se osaa rauhoittua hyvin oppituntien ajaksi. Se osaa myös olla ruokalan edessä rauhassa. Kotona se tulee myös usein pyykkituvalle. Kun laitan pyykkiä koneeseen, Roin ja Stellan kuuluu istua oven suussa. Tänään, kun ravistin housuja, sieltä lensi sukka koirien taakse käytävälle. Ajattelin testata, osaisiko Roi tuoda sen minulle. Sillähän on muutenkin tapana kannella sukkia ja olen opettanut sille noutamista. Osoitin karannutta sukkaa ja sanoin "tuo". Ja Roi ihan oikeasti toi sen minulle!!!


Roi ja Stella pyykkituvalla




Roi oppitunnilla


Roi verstaalla


Roi ja Stella oppitunnilla

Kävimme tänään pitkällä lenkillä kaupungissa. Kävimme tutustumassa lumilinnaan ja katselemassa leikkiviä lapsia.





/Elisa&Roi\

18.2.2016
Iso tyttö!
Ansa se vain kasvaa ja kehittyy. Kovasti tyttöä kiinnostaa ympäröivä maailma ja nokka maassa kuljetaan lenkillä. Puoli vuotis rajapyykkikin ylittyi ihan huomaamatta. Ei uskoisi että tuo musta ihme on jo elänyt mun kanssa 4 kuukautta. Miten ikinä pystyn siitä luopumaan? Ei, en mitenkään. 

  

Kävimme tuossa tämän kuun alussa Taitaja-kisoissa luokkalaisen kanssa ja saimme ottaa koirat matkaan reissuun. Häkit viriteltiin pakettiauton taakse ja lähdettiin matkaan. Molemmat olivat tosi hyvin ja pihahdustakaan ei matkojen aikana kuulunut. Paikan päällä koirat pääsivät hotellihuoneeseen matkaan ja mukaan kisapaikalle. Kävimme myös koirien kanssa kävelemässä aluetta ympäri.

  

Ansa ja Lucas ovat ystävystyneet oikein kunnolla ja kaverukset jopa nauttivat toistensa seurasta. Välillä Ansan rajut leikit eivät ihan ole Lucaksen mieleen mutta silloin pitää itsellä mennä aina väliin komentamaan. 

  

Koulutuksessa Ansa menee koko ajan eteenpäin. Etsintöjä ollaan tehty jo lelulla. Toko-jutut ovat myös hyvällä mallilla. Jälkiä olen tehnyt ja Ansa alkaa pikku hiljaa tajuamaan mikä on jutun juju. Hihnakävelyä pitää saada vielä hiottua. 

  

                                  Pikkuisesta Ansasta on kasvanut iso mimmi!

  

                                                         Lämpimin terveisin 
                 
                                                           | Laura & Ansa |
16.2.2016
Treenailua ja välimatkaa
 Roin kanssa olemme kovasti treenailleet nenän käyttöä. Enimmäkseen olemme tehneet lelun etsintää. Roi on siinä todella hyvä. Vaikka se etsiikin välillä katseella, löytyy lelu kuitenkin hajun perusteella. Ihmisiä Roi ei oikein osaa vielä etsiä, paitsi minua, mutta muiden ihmisten etsiminen ei sitten kiinnostakaan.

Roi oppi seuraamaan pari viikkoa sitten. Se oli jotenkin hieno tunne, sillä olin jo melkein epätoivon partaalla. Nyt treenin alla on oikeaoppinen sivulletulo ja seuraamisen hiominen. Lisäksi treenailemme esineen pitämistä.

Olen tässä kirjoitellut Roin käyttöohjekirjaa, joka menee Roin lähtiessä sen tulevalle ohjaajalle. Pari kyyneltä siinä taisi vierähtää, kun mietin, ettei Roi oikeasti jää minulle. Millaiseksi arkeni sitten muuttuu? Samalla mietin sitä ylpeyden tunnetta, kun saisin joskus kuulla, miten Roi on ollut hyödyksi. Aika jännä, sillä puhuinhan jo ennen Roin tuloa että: "Onneksi se on saksanpaimenkoira, niin on ainakin helppo luopua, kun en semmosta itselleni halua." Voisin imaista sanomiseni takaisin, sillä Roi on kyllä semmoinen otus, jonka voisin jopa haluta omakseni. Roi on muuttanut negatiivisen näkemykseni sakemanneista täysin! Nytkin olin muutaman päivän reissussa ja jouduin jättämään Roin Koirakeskukselle. Myönnettäköön, että kyllä sitä pikkuista alkaa jo kaipaamaan... 



  /Elisa&Roi\

1.2.2016
Roin seikkailuja etelässä
Kävimme tässä jokunen aika Roin kanssa isovanhempieni luona Järvenpäässä. Samalla kävin moikkailemassa ystäviäni. Valitettavasti ystävieni koteihin en voinut Roin kanssa mennä. Päätimme siis lähteä kahville paikkaan, jonne saisi ottaa koiria. Lähdimme junalla Helsinkiin, sillä siellä varmasti olisi koiraystävällisiä paikkoja. Sörnäisistä löytyikin Moko Cafe, johon koirat olivat tervetulleita kunhan viihtyisivät siellä. Eli ei muuta kuin rautatieasemalta metroon ja sillä Sörnäisiin. Kävelimme siis väenpaljoudessa rautateasemalla ja tunneleissa. Metrolaiturille menevissä liukuportaissa otin Roin syliin, sillä portaat olivat niin jyrkät. Roi oli hieman jännittyneenä, mutta rauhassa sylissäni. Metroon Roi asteli reippaasti. Kahvilassakin Roi rauhoittui kiltisti makaamaan.



Kahvilasta tullessamme matkustimme metrolla suoraan Kamppiin. Kävelimme sitten Kampissa ja Forumissa. Kuljimme paljon liukuportaissa. Aluksi Roi vikisi eikä oikein suostunut menemään niihin. Nostin sen sitten ja laskin istumaan portaisiin ja syötin nameja. Usean toiston jälkeen Roi käveli jo itse rauhallisesti liukuportaisiin. Roi sai Helsingissä paljon huomiota ja ihmiset jäivät juttelemaan kanssani. 




Junamatkat menevät Roin kanssa jo tosi hyvin. Voin käydä rauhassa vessassa tai ravintolavaunussa. Roi makaa valppaana ja tuijottaa käytävälle perääni, muttei vingu tai lähde perään. Junassa oli maukuva kissa ja räkyttävä koira, mutta Roi ei välittänyt kummastakaan. Makoili rauhassa. :)


Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019