Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Marraskuu
Helmikuu

Vuosi 2011:
Lokakuu

Vuosi 2008:
Lokakuu


 
30.11.2012
Tarina elävästä elämästä
Olen 24-vuotias, aito Kuusamolainen maatilan tytär, joka maailman äärien kautta teki pari vuotta sitten paluumuuton pohjoiseen Ouluun, kun opinnot Seppälässä eläintenhoitajan perustutkinnon aikuisopiskelijana alkoivat syksyllä 2010. Menneeseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon ja monenlaista. Aikuisopiskelun sovellettavuus, käytännön järjestelyt, itsenäisyys ja vastuun kantaminen mahdollistavat elämän ja opiskelun toisella paikkakunnalla, vaikka opintojen yksi oleellinen osa oli myös vuoden pesti projektikoira-Eevin kouluttamisessa. Eevin kouluttamisen myötä syttyneiden kipinöiden innoittamana jatkoin perustutkinnon jälkeen opintojani nyt vielä kesken olevaan eläintenkouluttajan ammattitutkintoon, jolle eläintenhoitajan perustutkinto loi erittäin vahvan perustan.
Aikuisopiskelu perustuu pitkälti työharjoitteluun ja omilla valinnoilla pystyy paljon vaikuttamaan siihen mitä kaikkea opinnoistaan voi irti ottaa. Minä olen ollut lämpimässä ja siistissä sisätyössä eläinkaupassa asiakkaita palvellen sekä jyrsijöitä ja liskoja hoitaen. Olen unenpöpperöissäni käärinyt muovipussia huivin alle hajulukoksi rastoilleni, kun pihaton puolella paukkui pakkanen -30’C:ssa ja lehmät ölisivät aamuruokiaan odotellessa. Navetalla opin tottakait myös lehmän lypsämisen, haisevien läjien siivoamista ja traktorilla ajamisen. Olen tallustanut aurinkoisena kesäpäivänä vihreällä niityllä naama messingillä hevosten hörähdellessä ja häntäänsä huiskiessa, miettien että tämä se vasta on elämää.

Vietin 4 viikon harjoittelupestin asuen ”unitynnyrissä” eläintarhan majoitusalueella Eevin kanssa, työskennellen niin jättiläiskilpikonnan, kakadun kuin poronkin kanssa, taluttaen ponilla ratsastavia pikkulapsia monta tuhatta kertaa ympäri tarhan kuumana kesäpäivänä ja sateessa tallaten. Paistelinpa erään pellillisen pullaakin tuona kesänä eläinpuiston kahviossa. Samaisessa eläinpuistossa olen kouluttanut alpakoille agilityä ja minipossuille seuraamista.
Oma maailmansa oli harjoittelut eläinlääkäriasemalla, missä kiire, miljoona uutta ja ennestään täysin vierasta asiaa oli opeteltava. Harjoittelu oli haastavaa, oli tiedostettava että minun vastuulla voi olla jopa jonkin eläimen henki. Podin päänsärkyä siitä että stressaavat päivät hurahtivat ohi hujauksessa ja vielä 6 viikonkin jälkeen tuntui että olisi lisää opittavaa. Paineesta ja haasteesta huolimatta hyvin suoritetut harjoittelut kyseisellä eläinlääkäriasemalla ovat poikineet erittäin mieluisia töitä itselleni.

Koirahoitolassa ja löytöeläinkodilla sain perehtyä kissojen sielunelämään, föönata 4 tuntia isoa villakoiraa, kävellä monta mutkaa erirotuisten koirien kanssa ja vetää kumihanskat käteen päivittäisten siivoustöiden yhteydessä. Espoossa pääsin harjoittelemaan koirakoulun ja koirien päiväkodin värikästä arkea.
Työ eläinten ja aikuisopiskelun parissa on ajoittain hyvin raskastakin. Olen tuhertanut itkua yrityssuunnitelmaa laatiessani epätoivon, osaamattomuuden ja deadlinen vyöryessä päälle. Olen harmitellut kiirettä, taluttamaani ähkyistä ponia, kurjaa keliä, räksyttävää piskiä, ärsyttäviä asiakkaita, epäinhimillisen aikaisia heräämisiä, laitumelta karanneita lehmiä, ikiuneen nukutetun koiran kurjaa kohtaloa, toisinaan epäoikeudenmukaista työnantajaakin ja loputonta sotkun siivoamista mitä oksettavimpina koostumuksina.

Olen päässyt todistamaan 9 labradorinnoutajan syntymän hätäsektiona, kun päivä venyi ylitöiksi. Olen kokenut monta ilon, riemun ja onnen hetkeä asuntolassa luokkakavereita pitkän tauon jälkeen tavatessa lähijakson alkaessa, pörröisten koiranpentujen telmiessä, saadessani erinomaista palautetta menneestä työharjoittelusta, ohjastaessani hevosta kärryssä istuen, juottaessani vuorokauden ikäistä vasikkaa ja saadessani syliini ensikertaa Eevin, jonka merkitys minun elämääni saattoi olla paljon suurempi, mitä tuona hetkenä osasin häkellykseltäni edes arvata.

Vuosi Eevin kanssa oli täynnä iloa, oppia, rakkautta, haasteita, vastuuta, karvoja, työtä, viitseliäisyyttä, mukavia lenkkejä auringon kultaamassa metsässä, huolta sairastavasta koirasta, reissuja ja matkoja milloin kaveriporukan kanssa laskettelukeskukseen, Helsingin keskustaan kuin Karhunkierrokselle patikkaretkelle. Eevi opetti minulle koiran elämästä paljon. Viimeisenä iltana itkin epäoikeudenmukaisuutta siitä että niin kovan työn jälkeen minun piti antaa se kultakimpale pois jonkun toisen ihmisen perheeseen. Vuosi Eevin lähdön jälkeen, Eeviä pari kertaa nykyisessä kodissaan tavanneena ja useat kuulumiset vaihtaneena en voi olla meistä yhtään tämän ylpeämpi ja onnellisempi tuosta ajasta, jonka Eevi rinnallani tassutteli. Eevi työskentelee tänä päivänä ansiokkaasti Tullilla huumekoirana ja elää juuri niin täydellistä elämää maailman ihanimmassa kodissa, kuin koskaan saatoin Eevin puolesta unelmoida.
Olen onnekas kaikista näistä, ja niistä lopuista miljoonasta muusta kokemuksesta, jotka opintojeni aikana olen kohdannut. Ne ovat opettaneet paljon myös itsestäni ja olen päässyt kokemaan monia asioita, joita en ikinä olisi muuten tehnyt. Opiskelu on ollut antoisaa ja opettavaista, minkä myötä monta uutta ovea on auennut. Tiedän että tämä on minun ala ja hitsi vieköön, minä itse olen tämän kaiken saavuttanut ja kokenut!
Johanna Naumanen; eläintenkouluttaja opiskelija, joka on suorittanut myös maatalousalan perustutkinnon.

 
 
 
1 kommentti
 
1vUqqWrDcyvoaervkIT27.12.2012 13:36
Hey I guess u want me to help you drtaeoce your blog? But, I'm sorry I dont think I can help you drtaeoce your website or generate your website because I asked a website designer to help me too. I suck at technology related stuff.. haha

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2020