Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Marraskuu
Helmikuu

Vuosi 2011:
Lokakuu

Vuosi 2008:
Lokakuu


 Merkinnät, helmikuu 2012:

20.2.2012
Valmistuneiden eläinalan ammattilaisten ajatuksia
Opiskellessani seppälässä koin paljon antoisia ja todella opettavaisia opiskeluhetkiä. Kiitos taitavien opettajien! Koin useita "ahaa" elämyksiä ja sain paljon uusia näkökantoja ja ajatuksia. Seppälässä sain opiskelusta paljon irti, sillä itse pystyin vaikuttamaan osaamiseeni ja itseni kehittämiseen. Työssäoppimisjaksoilla itsenäinen oppiminen oli parasta, sillä sanonta "tekemällä oppii" pitää todellakin paikkansa, ja seppälässä se oli mahdollista. Tästä eteenpäin aion etsiä oman alan töitä, mutta siinä samalla jatkan vielä pari vuotta opiskeluja kulttuuripuolella. "

Marianne Kundert, eläintenhoitaja, Helsinki
Olen toiselta ammatiltani Copywriter. Tavoitteeni ennen opintoja oli perustaa pieni yritys, jossa yhdistyisivät kaksi osaamisalaani, tekstisuunnittelu ja eläintenkouluttaminen. Viestinnästä niissä molemmissa lopulta on kyse. Tavoite toteutui paljolti Kaossa opiskelun ansiosta, jonka aikana sain laaja-alaisesti käytännön oppia eläinten kouluttamisesta. En tiedä, olisiko esimerkiksi itseäni suuresti kiehtovaan työkoirien kouluttamiseen edes ollut mahdollista tutustua yhtä hyvin ja monipuolisesti muuten kuin koulun harjoittelujaksojen ja projektikoiratoiminnan kautta. Eikä se Kainuu edes niin kaukana pääkaupunkiseudulta ollut.
Jenny Koljonen, eläintenkouluttaja, Sipoo
20.2.2012
Ajatuksia luonto-ohjaajan opinnoistani
Koulutus antoi minulle eväitä hevosen hoitoon ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. On hienoa, että olen voinut aikuisena kouluttautua alalle, sillä minulta puuttuu lapsuudesta ns. heppatyttö tausta. Aloitin ratsastamisen säännöllisesti vasta aikuisena ja askellajit olivat hallussa, kun pyrin Kajaanin Ammattiopistoon. KAO on tarjonnut tuhdin paketin niin teoriaa kuin käytännön harjoituksiakin sekä hevosten käsittelyssä että ratsastamisessa, mukaan lukien kengityksen alkeet ja pikku-e ajo-opetuksen.
 
Olen ollut koulutuksen aikana työssäoppimassa ratsastuskoulussa hevosia hoitaen ja KAOssa loma-aikoina heppoja liikuttamassa sekä vienyt ammattitaitoani eteenpäin omavalintaisesti nimenomaan islanninhevosvaelluksiin painottuen. Olen ollut useampaan otteeseen työssäoppimassa islanninhevostallilla sekä ottanut yksityisiä askellajitunteja, koska suunnitelmissani oli työssäoppiminen Islannissa. Se toteutuikin nyt koulutuksen lopulla syys-lokakuussa 2011, Hestheimar-nimisellä hevostilalla Etelä-Islannissa.
 
Tulevaisuudessa mielessäni kangastelee alanvaihto aiemmista ammateistani ja työskentely hevosten parissa. Minulla on jo nyt tarjolla muutamia osa-aikaisia hevosalan töitä. Eikä ole poissuljettu ajatus jatkamisesta askellajiharrastuksen parissa ja vaikkapa harrasteohjaajan näyttö islanninhevospuolella.

Anne Salo, luonto-ohjaaja, Helsinki
20.2.2012
Metsäala työllistää nuoria
Nuoren on helppo työllistyä metsäalalle, ainakin jos on Miikkael Kärkkäistä (18) uskominen. Nuorimies valmistuu keväällä 2011 metsäkoneen kuljettajaks Pohjois-Karjalan ammattiopiston Valtimon yksiköstä. Miikkael on ollut koulutustaan vastaavassa palkkatyössä jo kevättalvesta asti. ”Lähes kaikki luokaltani pääsevät töihin heti valmistumisen jälkeen, osa jopa ennen sitä” Kärkkäinen kertoo työllisyystilanteesta. Koulutuksen saaneille koneenkuljettajille on siis tilausta työmarkkinoilla ja työssäoppiminen auttaa työelämään pääsyä. ”Työssäopimme lähes koko kolmannen vuoden aina syyslomasta eteenpäin ja monet nuoret saavatkin ensimmäisen palkkatyön työssäoppimispaikastaan” nuori metsäkoneenkuljettaja kertoo. Työssäoppiminen on työpaikoilla tapahtuvaa oppimista, jossa osa tutkintoon kuuluvista taidoista opitaan aidoissa työtehtävissä erilaisilla työpaikoilla. Työssäoppimista on ammatillisessa koulutuksessa vähintään 20 viikkoa.
 
Miikkale Kärkkäinen aloitti opinnot elokuussa 2008. Ensimmäisen vuoden hän opiskeli Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipisteessä ja senjälkeen hän jatkoi opintojaan Valtimolla. Miikkael arvostaa kovasti opiskelua ja työssäoppimista. Hänen mukaansa pitkä työssäoppiminen on kolmen vuoden ammatillisen koulutuksen päätteeksi loistava asia. ”Palikat loksahtelevat kohdalleen ja teoriassa opittu tieto siirtyy käytäntöön. Koulutus antaa valmiudet siirtyä työelämään, jossa sitten hankitaan ammattitaitoa tekemällä.” Kärkkäinen kertoo. ”Koneenkäytön oppii nopeasti, mutta metsäkoneenkuljettajan ammattitaitoa on oikeiden valintojen ja nopeiden päätösten tekeminen. Sen saavutata vain tekemällä monipuolisesti erilaisia töitä ja harjoittamalla silmäänsä erilaisilla metsikkökuvioilla” Kärkkäinen lisää.
 
Metsäalan valintaan Miikkael Kärkkäinen on ollut tyytyväinen, olihan se hänen ykkösvaihtoehtonsa yhteishaussa. ”Olen enemmän tekijä kuin lukija ja metsäalalla pääsen yhdistämään työskentelyn luonnon ja koneiden kanssa” Miikkal kertoo alanvalinnastaan. Metsäkoneenkuljettajan työ on vaikuttanut vastuulliselta ja itsenäiseltä ja alalla on runsaasti jatko-opintomahdollisuuksia. Kärkkäisen tulevaisuudensuunnitelmat on kuitenkin lyöty lukkoon seuraavan vuoden osalta. ”Töihin ja armeijaan” hän toteaa. Myös harrastuksille olisi hyvä löytyä aikaa, sillä Mikkael Kärkkäinen on valittu nuorten maajoukkueeseen skeetissä eli haulikkoammunnassa. Saavutettuna on SM-mitaleita kaikissa väreissä ja haaveena olisi päästä kilpailemaan ulkomaille.


 
 "Työssäoppiminen on parasta opiskelussa” hymyilee vastavalmistunut metsäkoneenkuljettaja
20.2.2012
Viheralan rakennustöissä ei piiperrellä
Aikuisopiskelijat Minna Palmu ja Jussi Konttinen valmistuvat keväällä 2011 puutarha-alalta erikoistuen viherrakentamiseen ja viheralueiden ylläpitoon. ”Monipuolista ja haastavaa myönteisessä mielessä” Minna toteaa kysyttäessä millaisia viheralan opinnot ovat olleet. ”Tullessani opiskelemaan en olisi uskonut, kuinka vaihtelevia ja laaja-alaisia töitä täällä oppii tekemään” hän jatkaa. Viherrakentamisen työkoneet kaivinkoneista traktoreihin ja pienkuormaajiin ovat tulleet tutuiksi opintojen aikana. Samoin erilaiset rakennustyöt, viheralan ylläpitotyöt, kasvibiologia, kasvintuntemus ja suunnittelutyöt kuuluvat opintoihin. Minna Palmu on suunnannut opintojaan viheralueiden ylläpitoon, jossa kasvintuntemus korostuu. ”Tämä ala sopii sellaiselle ulkoilmaihmiselle, joka tykkää tehdä töitä käsillään ja nähdä työnsä jäljen” Minna pohtii alavalintaansa. ”Kiinnostava ala, jossa on mahdollista jo opintovaiheessa kehittää omaa osaamistaan kiinnostuksenkohteiden mukaan.”
 
UPM:n paperitehtaalla ennen työskennelleet  Jussi Konttinen ja Antti Fordell puolestaan kertovat viheralan olevan täynnä mahdollisuuksia. ”Viherrakennustyöt ovat kaikkea muuta kuin pipertämistä vaikka viheralueilla on ymmärrettävä mitä kasvit tarvitsevat elääkseen.” miehet pohtivat yhdessä. Molemmat ovat erikoistuneet viherrakentamiseen, jossa rakennusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, kiveä, maa-aineksia sekä lunta. Hiekkapuhallustakin miehet ovat harjoitelleet, samoin yrittäjyyteen liittyvää osaamista on hankittu päämäärätietoisesti. Jussi Konttisella oma yritys on jo perustettu ja työ viheralalla alkaa heti opintojen päätyttyä. Molempien mielestä viheralan suurin yllätys on ollut alan osaamiskentän laajuus. ”Ihan heti ei olisi uskonut, miten paljon viheralueiden rakentamisessa, suunnittelussa ja ylläpidossa tarvitaan laaja-alaista osaamista. Samoin yrittäjänä tai työntekijänä vaaditaan paljon sisäistä yrittäjyyttä ja asiakaspalvelutaitoja”.
 
Kainuun ammattiopiston viherala on saanut vuoden 2010 aikana valtakunnallista tunnustusta sekä opiskelijoiden että opettajien osaamisesta, josta kaikki kolme ovat tyytyväisiä. Minna Palmu ja Jussi Konttinen sijoittuivat Aikuisten Puutarha –kilpailuissa viheralalla parhaiksi suomalaisiksi opiskelijoiksi ja Topi Piiroinen parinsa kanssa toisiksi viherrakentamisen lajissa nuorille suunnatussa Taitaja2010 –kisoissa. Viheralan kouluttaja Renne Sänisalmi puolestaan valittiin Vuoden Hortomiksi 2010, joka on puutarha-alalla erittäin arvostettu nimitys. Minna Palmu ja Jussi Konttinen kehuvat molemmat kilpailujen tuomaa mahdollisuutta testata omaa ammattitaitoaan. ”Innostavaa, opettavaista ja lisää ammatillista itsevarmuutta” he luonnehtivat kisakokemuksiaan.
20.2.2012
Kun työnteko on parasta oppimista
Jenna Salpakari (17) ja Juho Vilmi (17) eivät ole omien sanojensa mukaan katunet päivääkään alanvalintaansa. ”Maaseutuyrittäjän opinnot kuulostavat siltä, että maanviljelijöiksi tässä ryhdytään” Juho kertoo. ”Kuitenkin koulutus antaa mahdollisuudet niin paljoon muuhunkin, että vain taivas tuntuu olevan rajana” nuori kaivuriurakoinnista haaveileva mies paljastaa. Luonnonvara-ala vei voiton tekniikasta kiinnostuneen miehen uravalinnassa monipuolisuuden ansiosta. ”Verstas, koneet ja navetta yhdessä ovat ihan voittamaton yhdistelmä, jossa joka päivä oppii ja kokee erilaista. Kaivurihomman lisäksi kiinnostaa myös hevosheinän tuottaminen. Ja mistäpä sitä tietää, millaisista töistä sitä itsensä vielä löytää tulevaisuudessa” Juho Vilmi pohtii. ”Lähtökohdat ovat ainakin kunnossa”.
 
Jenna Salpakarille maaseutuyrittäjän opinnot olivat alun perin ainoa mahdollinen vaihtoehto. ”Hevoset ovat olleet elämässäni aina 3-vuotiaasta asti kun ukki istutti hevosen selkää. En kuitenkaan halunnut opiskella vain eläintenhoitoa, sillä ravimaailmassa tarvitaan laaja-alaista osaamista” Jenna kertoo. ”Raviradan lanaus, paalien siirtäminen, työkoneiden kunnostaminen, kaikki ovat osa raviurheilun arkipäivää.” nuori raviohjastaja jatkaa. Parasta antia opinnoissa on Jennan mielestä ollut työssäoppiminen. ”Teoriaopinnot olivat hyödyllisiä ja työvuoroilla koululla on saatu rutiinia työntekoon. Työssäoppiminen on kuitenkin ollut loistava tilaisuus verkostoitua, saada työkokemusta ja päästä tekemään unelmien töitä”. Hämeenkoskella ravitallilla tehtyä työssäoppimista nuori nainen kuvaa elämänsä huippuhetkeksi.
 
Jennan ja Juhon mielestä luonnonvara-alan opinnot vaativat avarakatseisuutta ja elämänmyönteisyyttä. ”Ei täällä voi elää kello kädessä vaan eläimistä ja työstä on otettava itse vastuu” nuoret kertovat. Jokainen päivä on eläinten, koneiden ja säiden kanssa erilainen ja oma-aloitteisuutta pitää olla jotta erilaisista työtehtävissä pärjää. ”Kaikista töistä kyllä selviää kun on vain tarpeeksi rohkea tarttumaan haasteisiin” Jenna kuitenkin vakuuttaa. Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipistettä Jenna ja Juho kuvaavat kuin pieneksi kyläksi, jossa kokoajan tapahtuu jotakin: luonto ja työ ovat kokoajan läsnä opinnoissa ja ihmiset tuntevat toisensa. ”On hienoa kun ilmapiiri on pysynyt välittömänä ja tasa-arvoisena, vaikka opiskelijoiden määrä onkin viimevuosian lisääntynyt. Täällä tuntee tekevänsä työtä, jolla on merkitystä” kuvaavat Jenna ja Juho alanvalintaansa.

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019