Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Luonnonkasvien tunnistus ja käyttö
Puut ja pensaat
Marjat
Ruohovartiset
  Rantaminttu eli peltominttu
Mentha arvensis
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
 
Tuntomerkit: Korkeus: 10–30 cm. Varsi pysty, haaraton–haarova, 4-särmäinen, karvainen ja usein punertava. Lehtihangoissa tiheitä pallomaisia kukintoja, jotka ovat varren nivelvälien päässä toisistaan, latvassa pieni lehtiruusuke. Kukinta heinä–elokuussa. Lehdet ovat vastakkain, ruodillisia, karvaisia ja laita matalahampainen. Kasvin huomaa helposti tuoksun perusteella.
Näköislajit: Rantaminttu on hyvin monimuotoinen laji, jolla on useita eri rotuja ja näiden välimuotoja. Risteytyy myös viljeltyjen minttujen kanssa.
Vesiminttu (M. aquatica) on toinen meillä alkuperäisenä kasvava minttulaji. Sen voi erottaa sukulaisistaan, usein jopa risteymistään, helposti latvakukintonsa perusteella, joka on puolipallomainen.
Kasvupaikat: rannoilla, niityillä ja puutarhoissa.
Käyttö: tuoreena ja kuivattuna soseiden, hillojen ja tuorekiisseleiden maustamiseen. Erilaisten ruokien mausteena ja erinomaista teenä, mutta eri kantojen makuerot ovat suuria.
Lähde: http://www.yrttitarha.fi (luettu 12.3.2013) , http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/rantaminttu
(luettu 12.3.2013)



Kumina
Carum carvi
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)
 
Tuntomerkit: Luonnossa kumina on vaatimattoman matala, eikä sitä ole helppo huomata. Hyvässä maassa kasvaessaan siitä voi tulla jopa metrin korkuinen. Kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi: ensimmäisenä kesänä muodostuu lehtiruusuke ja porkkanamainen juurakko, toisena kesänä kasvi kukkii. Kukkimisen jälkeen kasvi kuolee.
kukat ovat yleensä valkoisia mutta joskus myös vaaleanpunaisia. Kuminan tunnistaa hyvin voimakkaasta ominaistuoksusta.
Näköislajit: Kumina on ehdottomasti tunnettava, jos sitä aikoo suuhunsa laittaa, koska sillä on useita matkijoita,. Jos kuminan sekoittaa koiranputkeen (Anthriscus sylvestris) tai siankärsämöön (Achillea millefolium), siitä ei vahinkoa tule. Mutta pahempaa jälkeä tulee, jos erehtyy maistelemaan hukanputkea (Aethusa cynapium) tai myrkkykatkoa (Conium maculatum).
Kasvupaikat: Pohjois-Suomessa se kasvaa lähinnä vanhojen pihojen lähistöllä.
Käyttö: aikaisin keväällä lehtiä salaattiin, pataruokiin tai perunoiden sekaan. Tärkeä mauste kumina (siemenet) on kaaliruoissa, hapankaalissa, papuruoissa, leivissä ja juustoissa.
 
Lähde: http://www.yrttitarha.fi (luettu 12.3.2013)
 
 
 
 
Hapro
Oxyria digyna
Tatarkasvit – Polygonaceae- heimo
 
Tuntomerkit: Hapro on monivuotinen ruoho, jolla on vankka juurakko. Korkeus10–30 cm. Varsi on pysty, kalju, punainen ja yleensä lehdetön. Kukat ovat kiehkuroina muodostaen kerrannaistertun. Kukinta kesä-elokuussa. Hedelmä on leveästi siipipalteinen, 3–5 mm pitkä pähkylä. Hedelmän kypsyttyä siipipalteet ovat syvänpunaiset. Ruusukelehdet ovat pitkäruotisia ja kaljuja. Lehtilapa munuaismaisen pyöreä, nyhälaitainen, vihreä tai punainen, 1–3 cm leveä.
Näköislajit: Hapron suku käsittää maailmanlaajuisesti vain kaksi lajia. Toinen niistä, O. sinensis kasvaa Himalajan vuoristossa.
Kasvupaikat:  Tunturiniityt, puronvarret ja tuntureiden lumenviipymäpaikat.
Käyttö: Kasvin lehdet ovat happaman makuisia ja C-vitamiinipitoisia. Mausteena ja salaateissa.
 
 
 
 
 
Kanerva
Calluna vulgaris
Ericaceae-heimo (Kanervakasvit)
 
Tuntomerkit: Monivuotinen, ikivihreä varpukasvi. Korkeus: 10–50 cm. Varsi on pysty, tiheähaarainen ja puutunut. Kukan teriö on kellomainen, vaaleansinipunainen, harvoin valkoinen. Kukinto toispuolinen terttu. Kukinta heinä–elokuussa. Lehdet ovat varressa vastakkain, lapa neulasmainen, laita ehyt.
Näköislajit:
Kasvupaikat: Suomessa kanervaa tapaa yleisenä koko maassa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Viihtyy valoisilla ja maaperältään happamilla kasvupaikoilla, kuten kangasmetsissä, kallioilla, rämesoilla ja puuttomilla saaristoluodoilla sekä myös radanvarsilla.
Käyttö: Hyvän makuisena teenä. Värikasvina. Versoista on tehty varpuluutia ja sitä on käytetty nahan parkitukseen.  
 
 




Puna-apila Trifolium pratense
 
 
Tuntomerkit:
Puna-apila on 15–30 cm korkea monivuotinen ruoho. Lehdet ovat 3-sormiset, lehdykät soikeat ja niiden keskellä on vaalea kuvio. Kukinto on pallomainen, punainen tai vaaleanpunainen sekä mesipitoinen.

Kasvupaikat:
Puna-apila on yleinen Rovaniemen korkeudelle saakka, mutta pohjoisempana harvinainen.
 
Käyttö:
Kukinnot sopivat yrttijuomaksi. Kukinnot ja lehdet sopivat mm. keittoihin, muhennoksiin, pannukakkuun ja leipään.
 
Lähde
 
www.arctic-flavours.fi




Poimulehti Alchemilla
 
Tuntomerkit:
Poimulehti on 10–50 cm korkea monivuotinen ruoho. Suomessa esiintyy noin 25 lähes samannäköistä monivuotista poimulehtilajia. Lehdet ovat sormijakoiset ja varsinkin nuorina poimuttuneet. Poimulehti on helppo tunnistaa piparkakkumaisista lehdistään, joihin kostealla säällä muodostuu kastepisaroita. Touko-elokuussa ilmestyvät latvakukinnot ovat pienet ja kellertävän vihreät.
 
Kasvupaikat:
Monenlaiset avoimet–puoliavoimet, usein ihmisen vaikuttamat tai rehevät kasvupaikat, kuten niityt, tienvarret ja rannat ovat poimulehdelle mieluisia kasvupaikkoja. Poimulehti tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan, jossa on kuiva tai tuore hiekkamaa.

Käyttö:
Lehdet sopivat yrttijuomiin, keittoihin sekä leivontaan. Ne maistuvat myös salaatissa tai voileivän päällä. Kukat ja siemenet sopivat mausteeksi.
 
 
Lähde
 
www.arctic-flavours.fi



 
Siankärsämö Achillea millefolium
 
 
Tuntomerkit:
Siankärsämö on 30–40 cm korkea monivuotinen ruoho. Lehdet ovat hienoliuskaiset, 2–3 kertaa pariliuskaiset ja karvaiset. Kukintona on pieniä valkokukkaisia mykeröitä kerrannaishuiskiloissa.
 
Kasvupaikat:
Siankärsämö on yleinen lähes koko maassa, mutta Pohjois-Lapissa paikoittainen tai harvinainen.
 
Käyttö:
Sopii yrttijuomaksi, erinomainen rasvaisten ruokien mauste, joka sopii myös salaatteihin, kastikkeisiin ja yrttisuolasekoituksiin sekä keittoihin, patoihin ja muhennoksiin. Myös viherjauheeksi.
 
 
Lähde
 
www.arctic-flavours.fi




Nokkonen
Urtica dioica
 
Tuntomerkit:
50-100cm korkea poltinkarvainen ruoho. Lehdet vastakkaiset, sahalaitaiset ja pitkäsuippuiset. Kukat pienet ja vihertävät.
Näköislajit:
Valkopeippi
Kasvupaikat:
Rantalehdot, pihapiirit, tienvarret. Koko maassa yleinen.
Käyttö:
Käytetään ruokiin pinaatin tavoin.
 
Lähde: Mäkinen&Hakala&Vauras&Vauras Kauppayrtit 1996

 
Peltokorte
Equisetum arvense
 
Tuntomerkit:
Aikaisin keväällä ilmestyy lehtivihreättömät tähkäversot, joiden kuihduttua nousee erilliset 20-40cm pitkät vihreät versot. Haarat ovat vinosti pystyt ja haarattomat. Haarojen alimmat nivelvälit varren tuppea pidemmät.
Näköislajit:
Suokorte, lehtokorte, metsäkorte.
Kasvupaikat:
Yleinen koko maassa. Tienvarret, pellot, rannat, lehdot ja korvet.
Käyttö:
Yrttijuomaksi.
 
Lähde: Mäkinen&Hakala&Vauras&Vauras Kauppayrtit 1996

 
Piharatamo
Plantago major
 
Tuntomerkit:
5-30cm korkea. Leveät, kaljut ruusukelehdet. Kellanvihreät kukat ovat 3mm pitkiä, heteiden ponnet punertavia. Tähkät tiiviitä ja vanat pystyjä.
Näköislajit:
Heinäratamo
Kasvupaikat:
Yleinen koko maassa. Polut, nurmikot, tallatut paikat yleensä, niityt ja joutomaat.
Käyttö:
Salaatit
 
Lähde: http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/piharatamo/
(luettu 11.3.2013)




 


 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019