Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Luonnonkasvien tunnistus ja käyttö
Puut ja pensaat
Marjat
Ruohovartiset
  
Mänty
Pinus sylvestris
 
Tuntomerkit:
Korkea puu, alaosassa ei pääsääntöisesti oksia. parittaiset neulaset 2-5cm pitkät, kierteiset. Kävyt kartiomaisia.

Näköislajit:
-
Kasvupaikat:
Kankaat, rämeet, kalliot koko maassa.
 
Käyttö:
Yrttijuomat
 
Lähde: Mäkinen&Hakala&Vauras&Vauras Kauppayrtit 1996


 

  
Pihlaja
Sorbus aucuparia
 
Tuntomerkit:
Pihlaja on 4–10 m korkea, usein monirunkoinen puu. Kapeanpuikeat lehdet ovat kerrannaisia, 6–8-parisia ja päätölehdykkäisiä. Pihlajan kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Runsaskukkaisen 8–10 cm leveän huiskilon valkeissa kukissa on voimakas tuoksu. Punaiset tai kellanpunaiset marjat ovat muodoltaan kuin pieniä omenia.
 
Näköislajit:
-
Kasvupaikat:
Pihlajan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat ja kalliorinteet. Laji tarvitsee riittävän valoisan ja ravinteikkaan kasvupaikan.
 
Käyttö:
Pihlajanmarjaa voi käyttää hillojen, hyytelöiden ja jälkiruokien valmistuksessa.
 
 
Lähde
 
http://www.arctic-flavours.fi (luettu 11.3.2013)

  
Kataja
Juniperus communis
Cupressaceae-heimo (Sypressikasvit)
 
Tuntomerkit:  
Lievästi myrkyllinen pensas tai matala puu. Katajan ulkomuoto vaihtelee suuresti sekä ympäristön että perinnöllisen muuntelun vaikutuksesta.
Kataja on kaksikotinen: hede- ja emiyksilöt ovat eri pensaissa. Hedelmöityneen emikukan kehittyminen siniseksi "katajanmarjaksi" vie kolme vuotta. Marja ei oikeasti ole marja vaan meheväsuomuinen käpy. Katajassa on aina sekä vihreitä että sinisiä "marjoja".
Puumaiset katajat ovat rauhoitettuja, mutta niiden puuaineksen jalostaminen on silti sallittua.
 
Näköislajit:
-
Kasvupaikat:
Koko Suomessa yleinen kuivien ja tuoreiden kangasmetsien, kallioiden, laidunmaiden ym. valoisten paikkojen kasvi.
 
Käyttö:
Marjat sopivat viinojen, riistaruokien, marinadien, hapankaalin, leipätaikinoiden mausteeksi. Katajanhavuja käytetään  lihan ja kalan savustuksessa aromiaineena. Nuorissa versoissa on runsaasti C-vitamiinia, joista voi hauduttaa terveellistä teetä. Niitä voi myös syödä silputtuna voileivän päällä ja salaatin joukossa.
Katajan puuaines on kestävää ja tuoksuvaa. Siitä on valmistettu monenlaisia tarve- ja koriste-esineitä.
 

Lähde:
 http://www.yrttitarha.fi (luettu 12.3.2013), http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/kataja (luettu 12.3.2013)

  
Koivu - Hieskoivu, Rauduskoivu
Betula spp.
Betulaceae-heimo (Koivukasvit)
 
Tuntomerkit:
Rauduskoivulla (Betula pendula) on paksu tumma tyvikaarna, jossa on syviä uurteita; hieskoivun tyvikaarna ei halkeile ja se on vaaleampaa. Hieskoivulla (Betula pubescens) on pehmeää karvaa lehtien ja vuosikasvainten pinnalla. Rauduskoivun lehdissä ja versoissa karvaa ei ole, vaan nuoret oksat ovat hartsinystyiset. Hieskoivun lehti on muodoltaan soikeahko ja lyhytkärkinen ja hammastukseltaan yksinkertainen. Rauduskoivulla lehti on hammastukseltaan kaksinkertainen, eli lehtien sivusuonien päissä on isommat hampaat ja näiden välissä vielä pienet hampaat.
 
Näköislajit:
Rauduskoivulla on useita poikkeavia lehtimuototyyppejä, joita kasvatetaan koristepuina, mm. pirkkalankoivu, taalainmaankoivu ja loimaankoivu. Visakoivu on rauduskoivu, jolla virus on saanut aikaan visasolukon muodostumisen. Visautuminen on perinnöllinen ominaisuus. Vaivaiskoivu (Betula nana) on matala pieni- ja pyöreälehtinen rämeiden, korpien ja nevojen varpu. Tunturikoivu on hieskoivun alalaji, jossa on mukana risteymien seurauksena tullutta vaivaiskoivun perimää.
 
Kasvupaikat:
Suomessa kasvaa kaksi isoa koivulajia: valoa suosiva raudus, joka kasvaa kuivilla ja tuoreissa kangasmetsissä, harjuilla, kallioilla, ojitetuilla soilla, ym. Toinen vettä ja varjoa sietävä hies kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, lehdoissa, korvissa, letoilla, ojikoissa, rannoilla, peltojen ja teiden reunoilla.
 
Käyttö:
Koivuista voi juoksuttaa mahlaa keväällä ennen lehtien puhkeamista. Siihen tarvitaan tietysti maanomistajan lupa. Koivunlehdet sopivat esim. salaatteihin ja yrttijuomiin; hiirenkorvia ja pieniä lehtiä voi ripotella voileivän päälle, raasteisiin ja persiljan tapaan ruokien pinnalle. Kuivattuna lehtiä voi käyttää lehtivihreäjauheissa ja maustesuolasekoituksissa. Teenä.
Lehtiä voi käyttää myös; Hiustenhoidossa, hyväntuoksuisena kylpyvetenä ja lankojen värjäykseen. Saunavastat.
 
Lähde:
http://www.yrttitarha.fi (luettu 12.3.2013), http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut (luettu 12.3.2013)

 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019