Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu


 
22.5.2012
Neljä viikkoa jäljellä

Eilenkin eläinlääkäri kävi tilalla. Avasi yhden kuolleen porsaan sekä katsoi vastasyntyneiden sekä vieroitettujen ripulia. Ei ole normaalia, että porsaat ovat heti synnyttyään ripulilla. Myöskään vieroitetut eivät saa ripulia kovin herkästi. Ell otti sikojen juomavedestä näytteen ja se tutkitaan josko vika olisi siinä. Siat saavat juomavetensä kai läheisestä joesta ja aiemmin kun oli kuivempaa, ne joivat tilan kaivovettä. Uudelle, nyt porsimassa olevalle ryhmälle emme ole antaneet punaista jauhetta ja vanhemmillekin lakkasimme antamasta sitä ja nyt on pari päivää ollut ihan kummallista kun ei olekaan ripulikarsinoita tässä edellisessä ryhmässä. Ajattelimme, että syy voisi olla siinä, että jos joku porsaista saa ripulin ja se lääkitään, normaalisti muu pahnue säästyy siltä. Jauhetta käyttäessä se kyllä kuivaa karsinaa mutta vetinen ripuli ei lähdekään karsinasta vaan jää tartuttamaan muitakin.
Eilen hoidin porsaat yksin iltapäivällä ja lääkitsin yhden päivän ikäisen pahnueen suuhun. Emakko ei oikein pitänyt siitä, että sen porsaita huudatetaan ja kun menin sen vierestä kirjoittamaan seinälle tehdyn toimenpiteen, se puraisi minua. Pakarasta. Jos ei olisi ollut kaltereita välissä, se olisi voinut haukata aikamoisen palan. Nyt ei kuitenkaan onnistunut edes säikäyttämään. Sain työt sikalassa tehtyä ja menin autokatokselle puhdistamaan ponivarusteita. Rozenn tuli asioilta ja kun olin tehnyt itselleni istumapaikan pakettiauton takatilaan, hän kysyi: "Do you have pain in the ass?" Ihmettelin että tiesikö hän että emakko yrittää purra vai mitä mutta hän vain ajatteli että istun siinä kovin hankalan näköisesti. Menin perässä kahville ja selitin mitä emakon kanssa oli tapahtunut ja sitten naurettiin. Rozenn olikin ihmetellyt mitä oikein nauran... Mietittiin vielä että mitä jos olisi tullut pikku vamma mitä olisi pitänyt mennä lääkäriin näyttämään niin miten sen olisi voinut selittää? Silloin kun olin 17-vuotiaana Iitissä emakkopihatossa karjatalousharjoittelussa minua puri karju. Käteen tuli haava jota piti mennä tikkaamaan. Kausalan terveyskeskuksessa ilmoittautuminen meni jotenkin näin: "Tuli haava käteen kun karju puri, tarvii varmaan tikkejä." "Ai koira?" "Eikun karju." "Siis mikä? Koira vai?" "Urossika puri, haava pitää hoitaa." "Aijaa, kutsutaan lääkäri katsomaan." Ja sain silloin tetanuspiikin "siltä varalta, että karju ei ole pessyt hampaitaan". Oikeasti silloin karju ei edes purrut kunnolla, se oli kiltti karju. Pesin sitä mutta korvien hankaamisesta juuriharjalla se ei oikein pitänyt ja varoittikin. Tuumasin että älä nyt, äkkiä tämä hoituu. Karju heilautti vähän päätään ja siitä tuli haava, niistä komeista hampaista. Jos se olisi tosissaan purrut, olisi jälki ollut toisenlaista. Siat kuitenkin ovat hyväntahtoisia ja muistavat kuka niitä kohtaan on mukava ja kuka ei. Siitä kerron myöhemmin, minulla on siitä englanninkielistä tutkimusmateriaalia.
Lauantaina tänne muutti pikkuponi Belle. Se on minishetland, väriltään valkoinen ruskeilla läiskillä ja sen silmät ovat puoliksi siniset. Belle on 11 kuukautta vanha. Se eli elämänsä ensimmäiset kuukaudet ison liikenneympyrän vieressä Lamballessa laumansa kanssa. Laumaan kuului isäori, Bellen emä, kaksi muuta tammaa ja tänä keväänä syntynyt varsa. Täällä Bellellä on vuohet seuranaan ja se vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Tähän mennessä olen saanut kaikki takut siltä pois ja paljon vauvakarvaa on lähtenyt, vielä sen kaviot pitää viilata mutta ne eivät onneksi ole kovin pahat. Vien sen yöksi talliinsa jonka ovi on päivisin auki, aamulla sikalaan mennessä päästän sen ulos, ja kun muut työt olen saanut tehtyä niin harjaan sen ja nyt olen kävelyttänyt sitä. Belle on hyvin ihmisrakas mutta vauva vielä, se pitää totuttaa moneen asiaan mutta kaikkeen uuteen se suhtautuu oikein mallikkaasti. Eilen laitoin sille kuolaimet hetkeksi suuhun saadakseni mittaa minkäkokoiset sille pitää hankkia, tänään kiinnitin ohjat riimuun ja niiden kanssa kokeiltiin miten sujuu. Belle ei ymmärrä miksi sen pitäisi kulkea ihmisen edellä mutta ohjat molemmin puolin eivät tuottaneet vaikeuksia. Kun kävelemme autotiellä, ohittavia autoja se tietenkin pelkää ja se tahtoo turvaan ihmisen taakse -paha vain että suorin reitti yleensä on sen ihmisen läpi... Vain minä olen toistaiseksi käsitellyt Belleä ja yritän opettaa Rozennen ja Michaëlin myös mitä tehdä mutta se tehtävä on vaikeampi ja aikaa on vähän. Luulen myös, että heillä ei ole aikaa harjailla ponia joka päivä mutta koska he välttämättä tahtoivat ponin niin tiesin silloin kun kävimme katsomassa Belleä, että se on heille paras mahdollinen. Perjantaina menen ratsastamaan ja Rozenn tulee mukaan niin, että kun laitan hevosen kuntoon voin selittää koko ajan mitä teen ja miksi. Näin hän oppii myös laajemmassa perspektiivissä hevosista yleensä.
Nyt on kuulkaa ihan pakko mennä iltatoimiin ja sitten muokkailen kuvia jotta voin niitäkin lisäillä. Tekstiä on helpompi tuottaa, kuvat pitää muokata etukäteen ja lisätä yksitellen, välttelen sitä kun kuvittelen aina, ettei ole aikaa (tai keksin jotain mukavampaa tekemistä). Kiitos Elsalle lantakolista, täällä ei sellaisia ole nähtykään aiemmin. Michaël laittoi yhteen tänään varren ja huomenna näytän miten kätevästi meillä Suomessa hommat sujuvat!

 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019