9.4.2012
Kohta lähtee...
Aamulla seisoskelin takapihalla. Moottoritieltä ei kuulunut mitään, oli vain hiljaisuus kera linnunlaulun. Melkein harmittaa, että missaan Suomen ihanan kevään ja alkukesän. Takapihakin saa odottaa myllerrystä kunnes tulen takaisin.
Aloitin pakkaamisen. Purin laukun. Pakkasin uudelleen. Purin ja pakkasin vielä muutamaan kertaan kunnes tajusin, että käsimatkatavarani painavat liikaa. Niinpä suosiolla ilmoitin ja maksoin lentoyhtiölle lisälaukusta. Niin saan käsimatkatavaroihini tietokoneen oheistarvikkeineen ja kaikki tarvittavat asiapaperit matkalukemisien kera. Mielestäni olen todella karsinut kaiken turhan pois joten näillä mennään.
Koiran vein eilen hoitoon kasvattajalle. Se solahti laumaan oikein hyvin ja on hyvissä käsissä. Kotiin palattuani kaivoin kaikki kissojen lelut esille ja ne innostuivat niistä kovin. Kipinä on noutava kissa ja sillä on erityislelu jonka se tuo aina heitettäväksi. Eilisiltana siivoukseni keskeytyi migreenin vuoksi joten istuin hetken sohvalla ja heittelin Kipinälle leluaan. Tänä aamuna, heti kun nousin ylös, oli Kipinä valmiina Suurena Saalistajana odottamassa, että heitän sille lelua. Kissojenkin kanssa sain näin vietettyä hetken laatuaikaa ennen lähtöäni.
Pakkaaminen ja siivoaminen on ollut vähän helpompaa kun voi pitää kaikki ovet auki ja tavarat esillä ilman, että pitää vahtia erään tietyn murrosikäisen koiran liikkeitä ja estää tavaroita joutumasta sen hampaisiin. Pöpö rakastaa silppuamista ja vaikka se ei syö mitään ylimääräistä eikä tarvitse pelätä sen saavan suolitukosta, niin mieluummin käytän omia tavaroitani itse.
Huomenna aamulla kello herättää neljältä ja sitten keittelen aamukahvit itselleni ja lähden matkaan. Jenna tulee pian meille ja jää kissavahdiksi. Ystäväni saa autoni käyttöönsä ja hän minut vie lentokentällekin.
Huominen päivä on pitkä. Ranskassa kello on 2 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Lentokentällä on aikaa hankkia junalippu ja ostaa prepaid-liittymä puhelimeen. Olemme sopineet Rozennen kanssa, että lähetän hänelle tekstiviestin kun tiedän, milloin juna on Lamballessa, missä jään pois ja hän lähettää äitinsä hakemaan minut. Ensimmäinen todellinen haaste on tavata vieras ihminen joka ei puhu englantia. Olen todella lähdössä! Mikään turistimatka ei vedä vertoja sille, että saa asua ja työskennellä paikallisten kanssa ja tutustua todella tavalliseen arkeen sekä oppia kulttuurista sellaista mitä ei koskaan hotellissa tavoita.
Keskiviikkoaamuna pääsen todennäköisesti heti aamulypsylle.
Saankohan unta ensi yönä? |
