Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu


 Merkinnät, huhtikuu 2012:

29.4.2012
4 kommenttia kommentoi

Emakoista
Tällä tilalla kasvatetaan luonnollisesti tulevat emakot itse. Siementä tilatessa on valittu tulevat emakonäidit. Kun porsaat syntyvät, pikkuemakoilta lasketaan nisät ja lukumäärän mukaan saavat lovet korviin. 8 nisää pitäisi olla navan alapuolella ja vähintään 14 kuten Suomessakin. 14 nisää omaava saa yhden loven, 16 kaksi ja 18 kolme lovea oikeaan korvaansa. Porsaat kasvavat kuten lihasiat kunnes ne siirretään "kiimapuolelle" odottelemaan ensimmäisiä kiimoja ja siemennyksiä.
Kiimapuolelle tulevat emakot vieroituksen jälkeen ja ne ryhmitellään kunnon mukaan. Kunnostusruokinta on tärkeää ja laihat ovat omassa ryhmässään jotta niille voi ohjelmoida enemmän rehua ja laihat tulevatkin kiimaan vähän myöhemmin kuin muut. Kiimapuolella asuu karju, Marc, jonka tehtävä on kiertää omia käytäviään ja jutella emakoille mukavia. Kun vieroitukset tehdään tiistaina niin seuraavana viikonloppuna on paljon siemennyksiä. Siemennykset tuplataan aina. Käsittääkseni Suomessa siemennykseen tarvitaan jonkinlainen lupa, mutta täällä olen siemennellyt jo monta emakkoa. Ensikoille käytettävät pillit ovat samannäköisiä kuin ne, mitä Suomessa olen nähnyt.
Emakon kiima on helppo havaita: se seisoo hiljaa paikallaan korvat pystyssä. Seisoo hiljaa kylkiä tönittäessä sekä kun noustaan selkään. Siemennyksessä käytetään käteviä selkäreppuja emakoille, niissä on myös tikku johon voi ripustaa siemenpussin samalla kun siementää jo seuraavaa.
Kun siemennyksestä on kulunut riittävästi aikaa, emakot ultrataan ja sekunnissa näkee onko tiine vai ei. Kuvaruudulla näkyy mustia pisteitä jos emakko on tiine. Emakko saa merkinnän ja jonkin ajan kuluttua ultraus toistetaan jotta varmistetaan ettei ole tullut varhaisluomisia. Tiine (tai siemennetty, kiimaa uusimaton) emakko pääsee "raskauspuolelle" eli varsinaiselle joutilaspuolelle odottelemaan taas porsimista.
Täällä on kauttaaltaan lattiat ritilää, porsailla muovista ja muuten betonipalkkia tai metallia. Ranskassa ei kuulemma ole tilaa, missä käytettäisiin minkäänlaista kuiviketta.
Olen kertonut ja piirtänyt minkälainen on ihanteellinen suomalaisen emakon porsituskarsina, kertonut, että siat tarvitsevat kuiviketta enkä tahtoisi katkoa pikkuporsailta häntiä mutta täällä tehdään kuten tapana on. Eläimet eivät ole tottuneita muuhun käsittelyyn kuin siirtoihin ja hoitoihin ja ne eivät todellakaan odota rapsutuksia. Se on ollut aluksi vaikea ymmärtää mutta talossa talon tavalla.
Suomessa työskennellessäni ainakin aiemmin kaikilta syntyneiltä porsailta laskettiin nisät, ei pelkästään tulevilta emakoilta. Yhteen pahnueeseen jätettiin karju kasvamaan (mustankirjava) mutta siltäkään ei laskettu nisiä.
Nyt on sunnuntai ja minulla on vapaapäivä, sain nukkua niin pitkään kuin nukutti. Eilen leivoi korvapuusteja ja tästä päivästä en ole ihan varma, kaupungilla olisi moottoripyöräkisa ja ehkä menemme sitä katsomaan.
Kävin torstaina tutustumassa Lamballen ratsastuskouluun ja perjantaina olin ratsastustunnilla. Täällä mitataan leveleillä kuinka hyvä ratsastaja on enkä ymmärrä niistä mitäään, kriteerit ja tunnitkin ovat erilaisia kuin Suomessa. Talli sinällään ei ole suomalaisittain katsottuna todellakaan hyvä, mutta hevonen jolla ratsastin sekä tunti olivat kivoja. Ensi torstaina menen uudestaan eri levelin tunnille ja tallin omistaja päättää millä tunneilla sitten jatkan. Kävin ostamassa ratsastushousut, -kengät, -hanskat ja raipan, kypärää joudun lainaamaan koululta koska en löytänyt mieleistäni ja kotona on hyvä odottamassa eikä mitään ylimääräistä mahtuisi matkatavaroihinikaan.
Täytyypä valokuvailla vielä vähän jotta voin lisätä kuvia kansioon pian.
Nyt menen aamukahville ja varmaan päivän ohjelma selviää samalla, kovin sateiselta näyttää mutta haittaaks se?
28.4.2012
Lisää arjesta ja työstä
Päätehtävänäni on työskennellä sikalassa. Alkuviikko on aina kiireisempi, koska silloin tehdään vieroitukset ja porsitukset. Perustyöpäiväni on aamuseitsemästä n. klo yhdeksään, käydään välillä hörppäämässä kahvit ja sitten töitä sen mukaan miten niitä on, lounaalle tullaan puoli yhdeksi. Syömiseen käytetään aikaa ja istutaan kaikessa rauhassa. Lounaan jälkeen emakkosikalassa (vai pitäisikö puhua porsitussikalasta) tehdään sama kuin aamulla: ruokitaan emakot, siivotaan sonnat, ruokitaan imevät porsaat ja vieroitetut porsaat ja lääkitään tarvittaessa sairaat.
Ennen emakoiden ruokinnan käynnistämistä katsotaan, että kaikki ovat syöneet edellisen ateriansa. Jos joku on jättänyt syömättä, selvitetään syy, vähennetään vettä tai tarvittaessa poistetaan tietokoneelta emakon annos ja ruokitaan käsin. Kaukalon pohjassa on tulppa, josta syömättä jäänyt liemi valutetaan pois, huuhdotaan vedellä ja riippuen emakon tilanteesta jatkossa seurataan sen vointia. Joskus emakko voi olla sairas, joskus vain annos on imettävillä niin suuri, etteivät kaikki jaksa syödä koko annostaan. Tärkeää kuitenkin on, että uusi rehuannos tulee puhtaaseen kaukaloon.
Porsaiden ruokinnassa aamulla tyhjennetään kupit vanhasta rehusta ja pestään tarvittaessa, maitokupit pestään ja jos jossain karsinassa on ripulia, jätetään maitoannos pois. Porsaiden ripulia hoidetaan antibiootilla, jos pahnueessa on vain yksi tai kaksi ripulitapaus, ne saavat lääkkeen (1ml Sodibio-liuosta) piikillä. Jos koko pahnue tai enemmistö on ripulilla, hoidetaan emakko ennemmin. Emakoiden rehu on vaihtunut jonkin aikaa sitten ja vähitellen alkaa näkyä toivottu tulos, parempi maittavuus ja vähemmän ruoansulatusongelmia. Ensikoiden porsaat saavat helpommin ripulia, koska ne ovat ensimmäistä kertaa porsitusrakennuksessa ja kehittävät vastustuskykyä vähitellen.
Ihan pienet porsaat saavat ensin makuupaikalleen jotakin kalkin tapaista, sitten multaa(!) maisteltavaksi, sitten niille lisätään ruokakuppi johon ne saavat multaa ja vähitellen porsasruokaa. Vieroitusikä on 3 viikkoa ja silloin porsaiden pitäisi syödä rehua tarpeeksi. Ne saavat tuoretta, lämmintä lehmänmaitoa lypsyaikaan (siihen lisätään maitohappobakteeria) ja vieroituksen jälkeen rehu tarjotaan soppana, veteen sekoitettuna jolloin vähintään yksi ruokinta-automaatti on pelkkää kuivaa rehua. Vieroituksessa kaikkein pienimmät ryhmitetään porsituskarsinoihin, jolloin ne saavat edelleen myös maitoa. Pikkuporsaille on kahdenlaista rehua: toista annetaan, kun ne ovat emakon alla ja toinen on muuten samaa, mutta sen pitäisi estää turhat ripulit eli siihen on lisätty jotakin. Vieroitetuille on myös kahta erilaista rehua joita saadaan siilosta: toiseen vaihdetaan vähitellen, kun porsaat syövät rehunsa kuivana ja toista aletaan syöttää, kun ne ovat kasvaneet tarpeeksi ja sitä ne saavat käsittääkseni vielä lihasikalan puolella.
Nyt sikatilalliset voisivat vähän valaista minua, vieläkö Suomessa asiat on kuten olen kertonut niiden olevan. Eli: porsaiden ripulia hoidetaan elektrolyytillä, antibioottia annetaan vain eläinlääkärin todettua sairauden ja kipulääkettä voi antaa kun eläinlääkäri on sitä määrännyt ja siitä on sovittu?
Täällä tuntuu olevan lääke vähän kaikkeen enkä aina saa selvää, onko se antibioottia vai ei. Hormonia piikitetään  emakoille, jotta ne tulisivat kiimaan, jotta ne porsisivat samaan aikaan ja jotta porsimisen jälkeen niiden kohtu puhdistuisi. Ei tietenkään automaattisesti vaan tarpeen mukaan ja ensikot saavat porsia omia aikojaan. Tällä viikolla emakot porsivat maanantain ja tiistain aikana mutta viimeinen ensikko porsi vasta eilen illalla (16 kaunista elävää porsasta). Toisaalta, eilen kävin hakemassa "companysta" antibioottia, joka olisi vähemmän voimakas. Lääkkeitä ei saa antaa miten sattuu, vaan ne on kaikki eläinlääkäri määrännyt mutta joka lääkitystä varten häntä ei kutsuta paikalle. Pääsen myöhemmin eläinlääkärin mukaan yhdeksi päiväksi ja tulen valaistumaan näissäkin asioissa vähän lisää.
Nyt alamme syömään lounasta ja kirjoittelen taas lisää, tänä viikonloppuna minulla on aikaa mm. leipoa korvapuusteja.
27.4.2012
1 kommentti kommentoi

Maalaiselämää Ranskassa
Hyvänen aika kun päivät menevät nopeasti! Niille, jotka joskus ovat valittaneet Suomen säästä, voin suositella lämpimästi Bretagnen ilmastoa. Täällä voi sataa kaatamalla, paistaa pilvettömältä taivaalta, olla kylmä tai lämmin ja tuulla kovaa tai olla tyyntä, kaikkea saman päivän aikana!
Elämäni täällä on hyvin erilaista kuin Suomessa. Kotona olen tottunut heräämään pitkän kaavan mukaan: aamupalaa, kahvia ja kaikessa rauhassa istuskelua ja vähän meikkausta, netissä (facebookissa) roikkumista ja viime hetkellä ennen lähtöä saan vaatteetkin päälleni. Täällä kaikki menee ihan toisinpäin: ensin pukeudun, pesen naaman ja hampaat, koitan saada hiukset jotenkin ja menen alakertaan, juon kahvit ja lähden töihin. Vieläkään parissa viikossa en ole oppinut nopeaan toimintaan mutta olen onnistunut olemaan ajoissa töissä.
Kahvia juodaan paljon, mutta sitä ei koko ajan olla keittämässä vaan pannusta (termosmalli) lämmitetään mikrossa niin kauan kuin sitä on. Aamutöiden jälkeen menemme kahville ja jatkamme töitä, sen mukaan miten niitä on. Alkuviikko on aina sikalassa kiireisempi ja sunnuntaisin ainoana työnäni on ollut vain aamulypsy.
Mulla on 8 viikkoa aikaa olla täällä ja tuntuu kuin olisi vielä paljon tehtävää ja koettavaa.
Juuri nyt jää tekstini lyhyeksi, koska olen lähdössä ratsastustunnille. Kerron siitäkin myöhemmin lisää. Au revoir!
19.4.2012
1 kommentti kommentoi

Kuvia lisätty!
Lisäsin juuri kuvia, enimmäkseen navetasta.
Tänä aamuna siirsimme kasvavia porsaita lihasikalaan ja iltapäivän teen yksin porsituspuolen työt koska lihasiat pitää punnita ja ryhmittää koon mukaan ja se työllistää hetkellisesti enemmän.
Aamulla kahdella pahnueella oli ripulia, osittain siksi, koska ilmastointi oli ollut liian kovalla. Toiset lääkitsin piikittämällä mutta pienempi pahnue sai lääkkeen suun kautta. Kaikki lääkittiin mutta ripulilla olevat merkittiin eri tavalla jotta voidaan seurata helpommin miten ne voivat.
Eilen kävin vähän ajelemassa ja enimmäkseen olin eksyksissä mutta löysin kauppoihin ja takaisinkin pienten mutkien kautta.
Sää on täällä varsin viileä ja sade ja auringonpaiste vuorottelevat koko ajan. Kyllä se tästä vielä lämpenee ja saanhan tehdä siistiä sisähommaa...
17.4.2012
2 kommenttia kommentoi

Sikalatöitä
Sikalarakennuksia on ainakin kolme (todennäköisesti neljä) joissa kaikissa olen käynyt mutta työskennellyt pääasiassa kahdessa. Tilan sikala on osittainen yhdistelmäsikala, osa porsaista kasvaa tilalla teuraspainoonsa ja osa menee muualle kasvamaan.
Eniten työllistävät tietenkin porsimiset, porsaiden käsittely, emakoiden ja vieroitettujen porsaiden hoito. Siat ovat ranskalaista rotua joka on kuin erittäin lihaksikas yorkshire. Joka toinen tiistai on porsituspäivä ja joka toinen vieroituspäivä. Eli: tänään olemme vieroittaneet ryhmällisen emakoita jotka on siirretty suihkuhuoneen kautta joutilassikalaan ja porsaat on siirretty vieroitushuoneisiin. Emakot porsitetaan ryhmissä ja yhdessä ryhmässä voi olla enintään 30 emakkoa, yleensä vähemmän. Tänään tyhjentyneet kolme huonetta on pesty, desinfioitu ja lämmityksen avulla kuivuvat huomiseksi jolloin niihin siirretään yhteensä 24 emakkoa ensi viikon porsimista varten. Kaikki emakot pyritään porsittamaan samaan aikaan ja porsiminen käynnistetään tarvittaessa. Poikkeuksena ovat ensikot jotka saavat porsia omia aikojaan vaikka olisivatkin jossain tietyssä ryhmässä.
Sioilla on liemiruokinta joka toimii automaattisesti, mutta valvottuna. Esimerkiksi tänään (niin kuin joka päivä) tarkistimme ennen iltapäivän ruokintaa, että emakot ovat syöneet ruokansa, kaksi emakkoa vierekkäisissä karsinoissa eivät olleet syöneet. Kaukalot tyhjennettiin ja puhdistettiin ja kun ne saivat uudet ruoat, toinen emakko ei vain ollut nälkäinen ison annoksensa saatuaan ja toisen sain ajettua ylös mutta se kävi saman tien makuulle uudestaan. Mittasin siltä lämmön ja se oli 39,4 joten se sai lääkettä ja muutama tunti myöhemmin se jo imetti porsaitaan ja oli syönytkin. Emakon piikitys muuten käy todella kätevästi: neulan ja ruiskun välissä on muoviletku ja neulan voi vain tuikata emakon niskaan ja sitten painaa ruiskullisen lääkettä sille koskematta siihen enempää ja neulan voi vain vetäistä pois.
Porsailta katkaistaan hännät heti syntymän jälkeen, ne saavat piikillisen jotain valmistetta (pitää tarkistaa mitä se on) ja hampaat leikataan. Seuraava operaatio on tatuointi, raudan ja rokotteen antaminen sekä suuhun annos...(pitänee sekin tarkistaa). Vielä yksi käsittely on salvaus, joka sujuu kuten Suomessa mutta minulle 1990-luvulla opetetun kahden viillon sijaan tehdään yksi reikä josta saadaan molemmat kivekset ulos. Jos porsailla on ripulia, ne saavat siihen lääkettä ja silloin ollaan myös erityisen tarkkoja puhtauden kanssa eli pestään saappaat, kädet ja välineet ennen seuraavaan pahnueeseen siirtymistä ja jos mahdollista, käsitellään ripuliporsaita sisältävä pahnue viimeisenä. Tietenkin rokotteita annettaessa neulat vaihdetaan joka pahnueelle omansa.
Kaiken kaikkiaan porsaita käsitellään paljon enemmän kuin Suomessa enkä ole ihan varma haluanko edes kokeilla hännän katkaisua. Olen kertonut, että meillä ei katkota häntiä miltään eläimiltä ja jos hännänpurentaa esiintyy, purija otetaan pois. Toki se on helpompaa kun ryhmäkoot meillä ovat pienempiä. Esimerkiksi tänään vieroitettuja porsaita oli 371 ja niitä on kahdessa huoneessa 360 (yksi huone on jaettu kahteen osaan ja yhdessä tilassa on 90 porsasta). 10 oli aiemmin vieroitettuja pieniä jotka nyt siirrettiin samaan muiden kanssa ja 21 siirrettiin porsituskarsinoihin kasvamaan. Porsaat jaettiin vielä koon mukaan, niin, että joka karsinassa olisi samankokoisia keskenään.
Alan päästä jyvälle sikalan rutiineista: alkuviikko on aina kiireisempi ja viikonloppuisin tehdään vain välttämättömimmät työt.
Huomenna menen varta vasten ottamaan valokuvia joita sitten lisäilen tuonne kansioon "Työharjoittelu Ranskassa". Pahoittelen etten ole niitä vielä lisännyt. Tiedän, että eilen Suomessa satoi lunta ja täällä on vihreää vaikkakin poikkeuksellisen viileää ja vähän sateista. Varmasti tahdotte nähdä minkälainen tämä paikka ja eläimet sekä ihmiset ovat. Hyvää kannattaa odottaa =)
15.4.2012
6 kommenttia kommentoi

Navetasta ja lehmistä
Tilalla on tapana, että harjoittelijat aloittavat työt kello seitsemän. Aamulypsy kuitenkin aloitetaan puoli seitsemältä ja halusin mennä lypsämään. Olenkin tämän viikon lypsänyt joka aamu, huomisesta alkaen menen aamulla sikalaan. Rozennen isä Pierre hoitaa lehmät ja oli vähän huolissaan miten neuvoo minua kun ei puhu englantia ja minä en puhu ranskaa enkä enimmäkseen ymmärräkään. Kuitenkin alku sujui aika helposti. Navetta on pihatto, jossa päätyöt ovat lypsy ja vasikoiden juottaminen. Lehmät saavat väkirehunsa kioskeista ja syövät vapaasti aumasta maissista tehtyä säilörehua. Nuorkarja on erikseen omassa aitauksessaan ja saa korsirehua vapaasti ja niiden lähellä on kaksi sonnia kytkettynä. Kuivikkeena käytetään leseen tapaista joka on jäännöstuote maissin prosessoinnista sekä olkea. Tähän aikaan vuodesta lehmät ovat jo päivät laitumella. Lehmiä on kahta eri rotua: holstein ja normande, ranskalainen rotu. Normande voi olla ruskea-valkoinen, musta-valkoinen tai valkoisella pohjalla sekä mustaa että ruskeaa hauskasti päällekkäin. Holstein ja mustavalkoinen normande ovat helppo erottaa toisistaan erityisesti pään muodon perusteella. Navetassa on kalanruotolypsyasema, johon mahtuu 12 lehmää kerrallaan, 6 kummallekin puolelle. Lehmät ajetaan pieneen aitaukseen lypsyä varten jolloin ensimmäiset menevät suoraan asemaan. Utareet puhdistetaan pesemällä ne lämpimällä vedellä käsin. Lypsinten irrottajaa käytetään manuaalisesti. Lypsyn jälkeen vetimet käsitellään limaisella ruskealla mönjällä joka suojaa niitä aika hyvin pihatossa (muodostaa jonkinlaisen kalvon vetimen päälle). Kaiken kaikkiaan aamulla lypsyssä ja vasikoiden juottamisessa kahdella ihmisellä menee aikaa kaksi tuntia. Kun lehmät ovat aitauksessa, niitä ei tarvitse hakea asemaan vaan katosta roikkuu rimoja joissa on heiluvia naruja ja niitä liikuttamalla saa lehmät liikeelle tarvittaessa.
Lehmät ovat tottuneet siihen että ei kosketa muualle kuin utareeseen, toisin kuin Uumon navetan lehmät. Aluksi tein kuten tapanani on, koskin jalkaan tai ylemmäs utareeseen, mutta kun lehmät säikkyivät sitä, niin luovuin siitä. Utareen kokeilusta sen tyhjentyessä en luovu, koska se kertoo myös utareterveydestä ja voin varmistua, että utare tyhjenee. Lypsyasematyöskentely on siistimpää ja turvallisempaa kuin lypsy parsinavetassa.
Myöhemmin aion vielä tutustua lisää navetan töihin, niin, että tarvittaessa voin tehdä vaikka kaiken itsenäisesti. Olisi myös kiva oppia tuntemaan lehmät mutta niitä on aika paljon ja erotan vasta muutaman yksilön. Pierre on ollut tyytyväinen työhöni, emme paljoa puhu navetassa mutta yhteistyö sujuu hyvin.
Tänään sunnuntaina minulla on vapaapäivä (ei muita töitä kuin aamulypsy) ja saan auton käyttööni jotta voin lähteä ajelemaan. Täytyy miettiä mihin oikein menisin. Onneksi minulla on kartta, etten eksy.
12.4.2012
Bon voyage -matkapäivä tiistai 10.4.2012

Olin ajoissa Helsinki-Vantaan lentokentällä ja juuri sopivasti, en joutunut odottelemaan vaikka oli ruuhka-aika aamulla. Muita ihmisiä katsellessani mietin että suurin osa taitaa olla menossa jollekin työmatkalle tai kaupunkilomalle. Sain paikan lentokoneesta ikkunan vierestä mistä pääsin seuraamaan tarkasti pääkaupunkiseudun maisemia koko nousun ajan. Suomenlahden yläpuolella olimme jo pilvien päällä jossa paistoi aurinko. Laskeutuminen oli kivuliasta korville. Vasta kun olimme alle kilometrin korkeudessa, ja sukelsimme pilvien alapuolelle, kipu vähän hellitti ja sain hetken ihailla Pariisin ympäristön maisemia.  Pellot osittain jo vihersivät ja kevätkylvöt oli tehty. Kuin viivoittimella. Ne olivat ehkä saman omistajan, kaikki 400 hehtaaria mutta ikinä en ole nähnyt niin tarkkaa työtä. Ehkä ovat tietoisia siitä, että se työn jälki näkyy lentokoneesta käsin.

Charles De Gaullen lentokenttä oli iso ja tylsä. (En yhtään enää ihmettele, miksi Helsinki-Vantaa on matkustajien arvioissa yltänyt terävimpään kärkeen.) Tiesin mihin minun pitää mennä ja ensiksi ostin puhelimeeni etukäteen maksettavan SIM-kortin.  Sitten suuntasin kohti kentän rautatieasemaa, mutta sinne ei päässyt. Siellä oli poliisi puhaltamassa pilliin ja kaikesta ymmärsin että siitä ei nyt mennä. Kävelin takaisin terminaaliin 2D ja kysyin turisti-infosta, että mitä nyt. No, sieltä kuulemma oli löytynyt vartioimaton laukku jonka vuoksi koko juna-asema piti tyhjentää ja kohta sinne taas pääsisi. Kävelin takaisin ostamaan lippua. Minullahan oli siis yksi megakokoinen laukku, yksi lentolaukku, yksi iso tietokonereppu ja liian kuuma takki. Ensin jonotettiin rullaportaisiin ja sitten vain jonottamaan lipun ostoa. Lipunmyyjä kysyi, että ymmärränkö, että joudun odottamaan Rennesin asemalla yli tunnin junan vaihdon yhteydessä. Kysyin tyhmänä että ”ai kun ensin odotan täällä kaksi tuntia ja matkustan junassa kolme tuntia?”. Siinä odotellessani seikkailin hississä (löysin toimivan) ja istuskelin katselemassa ihmisiä. Sitten, kun olin jo kiirehtimässä junaan (odotettuani kauan sitä yhtä hissiä), isompi laukkuni hajosi. Sen vetokahva oli kiinni vain muovisella mekanismilla joka oli natissut liitoksistaan koko ajan ja irtosi sitten kokonaan. Löysin oikean vaunun (voiture) ja hyppäsin junaan huokaillen. Jätin rikkinäisen laukun tilaan missä se sai olla rauhassa mutta näin sen koko ajan, etsin paikkani ja tunsin, miten koko vaunullinen ihmisiä pidätti henkeään katsellen kun nostin vähintään 10-kiloisen laukun ylähyllylle –huokaillen. Itselläni kävi mielessä että mitä jos pudotan sen nuoren herran päälle joka siinä kohdalla istui…

Maisemia alkoi näkyä vähän enemmän kun päästiin maalle. Kaunista. Pelloilla kukki jotain keltaista, mietin että voivatko ne olla rypsiä tai jotain sen kaltaista. Päätin kysyä Rozennelta. (Myöhemmin selvisi, että rypsiä hyvinkin.) En yhtään tiennyt missä juna pysähtyi, vain sen, että sen määränpää oli Rennes. Kauniita kaupunkeja. Lehmiäkin oli laitumella. Paljon lehmiä. Mieleeni tuli vanhat englantilaiset kylät mutta oli näissä jotain erilaistakin. Kaupunkien talot ja niiden pihat olivat siistejä. Pensasaidat olivat leikattu todella tasaisiksi. Rennesiin päästyäni paistoi aurinko, mutta pian alkoi sataa kaatamalla. Ranskassa junien lähtölaituri ilmoitetaan vasta noin vartti ennen junan lähtöä. Rennesin asemalla olikin paljon ihmisiä katsomassa ylös valotauluihin. Niin tein minäkin ja heti, kun St. Brieux’n junan laituri ilmoitettiin, suuntasin alas laiturille. Kävellen portaita. Laukkujen kanssa. Laiturilla seisoi toinen juna, jonka lähtö oli viivästynyt ja kävikin niin, että oman junani lähtölaituri vaihtui. Lopulta päästiin matkaan. Olin jo aivan väsynyt ja selkää särki, mutta kaikki ikävä unohtui kun sain ihailla maisemia. Taivaalla oli täydellinen sateenkaari, niin kauan kun aurinko paistoi ja Lamballessa oli taas sateista.

Matka maatilalle oli lyhyt ja ehdin ihmetellä kapeita, asfaltoituja maalaisteitä. Vastaanotto oli lämmin ja talo, jossa asun aivan uskomattoman upea. Tila on yli sata vuotta vanha ja varmasti sen päärakennuskin. Sain maistaa paikallista siideriä, joka on kuin meikäläinen kotikalja tai sima ja se oli ihan juotavaa. Tapasin Rozennen miehen, lapset, vanhemmat sekä vielä siskon, tämän miehen ja lapset ja söimme illallista mutta sitten vetäydyin nukkumaan.
Kerron myöhemmin lisää varsinaisista töistä ja tilasta.

9.4.2012
2 kommenttia kommentoi

Kohta lähtee...

Aamulla seisoskelin takapihalla. Moottoritieltä ei kuulunut mitään, oli vain hiljaisuus kera linnunlaulun. Melkein harmittaa, että missaan Suomen ihanan kevään ja alkukesän. Takapihakin saa odottaa myllerrystä kunnes tulen takaisin.
Aloitin pakkaamisen. Purin laukun. Pakkasin uudelleen. Purin ja pakkasin vielä muutamaan kertaan kunnes tajusin, että käsimatkatavarani painavat liikaa. Niinpä suosiolla ilmoitin ja maksoin lentoyhtiölle lisälaukusta. Niin saan käsimatkatavaroihini tietokoneen oheistarvikkeineen ja kaikki tarvittavat asiapaperit matkalukemisien kera. Mielestäni olen todella karsinut kaiken turhan pois joten näillä mennään.
Koiran vein eilen hoitoon kasvattajalle. Se solahti laumaan oikein hyvin ja on hyvissä käsissä. Kotiin palattuani kaivoin kaikki kissojen lelut esille ja ne innostuivat niistä kovin. Kipinä on noutava kissa ja sillä on erityislelu jonka se tuo aina heitettäväksi. Eilisiltana siivoukseni keskeytyi migreenin vuoksi joten istuin hetken sohvalla ja heittelin Kipinälle leluaan. Tänä aamuna, heti kun nousin ylös, oli Kipinä valmiina Suurena Saalistajana odottamassa, että heitän sille lelua. Kissojenkin kanssa sain näin vietettyä hetken laatuaikaa ennen lähtöäni.
Pakkaaminen ja siivoaminen on ollut vähän helpompaa kun voi pitää kaikki ovet auki ja tavarat esillä ilman, että pitää vahtia erään tietyn murrosikäisen koiran liikkeitä ja estää tavaroita joutumasta sen hampaisiin. Pöpö rakastaa silppuamista ja vaikka se ei syö mitään ylimääräistä eikä tarvitse pelätä sen saavan suolitukosta, niin mieluummin käytän omia tavaroitani itse.
Huomenna aamulla kello herättää neljältä ja sitten keittelen aamukahvit itselleni ja lähden matkaan. Jenna tulee pian meille ja jää kissavahdiksi. Ystäväni saa autoni käyttöönsä ja hän minut vie lentokentällekin.
Huominen päivä on pitkä. Ranskassa kello on 2 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Lentokentällä on aikaa hankkia junalippu ja ostaa prepaid-liittymä puhelimeen. Olemme sopineet Rozennen kanssa, että lähetän hänelle tekstiviestin kun tiedän, milloin juna on Lamballessa, missä jään pois ja hän lähettää äitinsä hakemaan minut. Ensimmäinen todellinen haaste on tavata vieras ihminen joka ei puhu englantia. Olen todella lähdössä! Mikään turistimatka ei vedä vertoja sille, että saa asua ja työskennellä paikallisten kanssa ja tutustua todella tavalliseen arkeen sekä oppia kulttuurista sellaista mitä ei koskaan hotellissa tavoita.
Keskiviikkoaamuna pääsen todennäköisesti heti aamulypsylle.
Saankohan unta ensi yönä?

6.4.2012
Lähtötunnelmia
Nyt on pitkäperjantai ja 4 päivää lähtöön. Kaikki paperit ovat kunnossa ja järjestelyt tehty,  jäljellä on enää pakkaaminen ja kodin järjestäminen. Koira menee kasvattajalle hoitoon mutta kissat saavat jäädä kotiin ja niille tulee hoitaja asuttamaan kotiani.
Olen saanut viimein tietää minkälaiseen paikkaan olen menossa. Kyseessä on melko iso tila lähellä Bretagnen pohjoisrannikkoa kylässä Saint-Alban. Tilaa pitää sukupolvenvaihdoksen jälkeen ikäiseni nainen miehensä kanssa. Vanhemmat asuvat tilalla ja emäntä itse perheensä kanssa parin kilometrin päässä. Tulen asumaan vanhempien talossa ja alkupäivät voivat olla jänniä, koska he eivät puhu lainkaan englantia ja itse vasta opettelen ranskan kieltä.
Tilalla on yhdistelmäsikala jossa pääasiassa tulen työskentelemään. Siellä on 270 emakkoa ja osa porsaista jää tilalle kasvamaan teuraspainoon asti. Jalostusemakot luonnollisesti kasvatetaan itse.
Samalla tilalla on myös navetta jossa on yli 50 lypsävää lehmää. Tilan pellot käytetään lehmien ruokintaan (eli laitumena ja nurmena) ja pääsen myös vähän peltotöihin.
Ensimmäisen viikon teen työtä navetassa, koska sikalassa on vielä pari harjoittelijaa.
Olemme emännän kanssa lähetelleet toisillemme sähköpostia ja olen kertonut itsestäni ja kysellyt käytännön järjestelyistä. Nyt kaikki on niin selvää kuin voi olla ja kunhan tiistaina hyppään lentokoneeseen, voin todella heittäytyä seikkailuun luottavaisin mielin.
Täällä sataa lunta, mutta Ranskassa on kevät pitkällä joten toppatakki saa jäädä kotiin ja palatessani maisema sekä lämpötila täälläkin on täysin erilainen.
Bon voyage!

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019