Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu


 Merkinnät, toukokuu 2012:

31.5.2012
vaihteeksi lypsyä
Tahtoisin lisätä tänne jonnekin videon, mutten osaa sitä tehdä. Lisäksi jos joku tietää miten voisin paremmin järjestää valokuvakansiotani niin otan kiitollisena neuvoja vastaan.
Viime viikko meni aika vauhdilla. Olemme odottaneet viestiä Celineltä, koska voisin mennä koululle (La Ville Davy) tapaamaan Suomeen tulevia opiskelijoita. Kuulemma se on mahdollista vain ennen kesäkuuta eli taitaa jäädä tekemättä. Ehkä ovat kiireisiä vaikkei se vaatisi muuta kuin sen, että he ilmoittavat koska heillä on englannintunti ja minä sitten menisin sinne. Opiskelijat tulevat Suomeen 8.6. ja mikäli käsitin oikein, Hyria on vastaanottava oppilaitos ja myös Uumolle tulee pari opiskelijaa.
Viime viikolla sikalatöiden lisäksi hoidin Belle-ponia. Viilasin sen kaviot koska niissä oli liian pitkät kannat ja nyt ne ovat sellaiset kuten kuuluukin ja kunhan ponia liikutetaan tarpeeksi, kaviot pysyvät pienellä vaivalla hyvinä. Belle hajoitti Broilereiden aidan kun raaputti itseään niin kovin. Tarkastelin vähän lähempää ja löysin siltä väiveitä. Netin kautta vielä tarkistin että ovat pelkästään niitä eikä esim. kanapunkkeja. Rozenn toi lääkettä ja kun Belle joutui rikkonaisen aidan vuoksi olemaan sisällä, teroitin viikatteen, niitin sille vihreää ja lääkitsin ponin samalla. Seuraavana päivänä päästin Bellen ulos ja väiveet ovat nyt toistaiseksi poissa, lääkitys on vielä uusittava. Samoin kävin lääkitsemässä Whoopyn joka ei ole kovin hyvässä kunnossa.
Eläinrakkaus on kiva asia. Mielestäni ei kuitenkaan ole kenenkään kannalta hyvä asia pitää hengissä eläimiä jotka ovat sairaita eikä niitä voida tai ehditä hoitaan. Esimerkkinä Whoopy, sekä se, että kun ehdotin, että jos loukutettaisiin navettakissat ja vietäisiin enin osa piikille ja vaikka kastroitaisiin kolli niin kuulemma ei käy. Ne kaikki ovat sairaita, pennuista suurin osa kuolee muutaman ensimmäisen elinviikkonsa aikana ja silti ne pyrkivät lisääntymään koko ajan. Tietäisin millainen loukun tulee olla ja täällä ollessani voisin auttaa. Niitä on liikaa, niistä on vaivaa, mutta ei haluta lopettaa. Nyt navetalla on kolme reipasta 4-5 -viikkoista pentua ja minua harmittaa se, että ne ovat jo valmiiksi sairaita.
Viime viikonloppuna hoidin lähinnä ponia ja sunnuntaina menimme Rozennen serkun Christelin kanssa StBrieuc:hen seuraamaan tapahtumaa nimeltään Art Rock. Se oli kolmipäiväinen tapahtuma sisältäen musiikkia, taidetta, performansseja ja se keräsi kaupungin keskustaan paljon ihmisiä. Hyvin erikoinen oli esitys Eläinooppera. En ymmärtänyt siitä mitään muuta, kuin että se oli esiintyjille erittäin raskas fyysisesti joten ei sitä voinut olla arvostamatta. Mukana oli viisi mekaanista metallista ja punaisesta paperista/kankaasta rakennettua, oikean kokoista kirahvia. Ne liikkuivat ja pysyivät pystyssä kolmen pyörän varassa ja niitä liikutti sisällä kaksi ihmistä ja ulkoa ohjasivat toiset tarpeen mukaan. Ihmiset kirahvin sisällä kävelivät puujaloilla, jotka olivat kirahvin jalat ja liikuttivat päätä ja kaulaa. Esitys liikkui ympäri kaupunkia ja kirahvit kävivät "kurkkimassa" ihmisten ikkunoissa.
Viime viikolla kävin myös ratsastamassa pitkästä aikaa, jalkani kestää jo aika hyvin lähes normaalin liikkumisen. Olimme maastossa ja reitillämme menimme kahden tuulimyllyn vierestä. Silloin, lähellä tuulimyllyjä kuulin suhinan joka niistä kuuluu. Kahden tuulimyllyn välissä, molempien ollessa korkeintaan 100 metrin päässä, ääni vastasi lentomelua jossain vähän kauempana Helsinki-Vantaasta.
Tämän viikon päätehtäväni on lypsää lehmiä. Maanantaina sain opastuksen lypsykoneeseen, mitä tehdään kussakin eri vaiheessa (aamulla ja illalla eri venttiilit pesua varten) ja toivoin, että loppuviikosta muistan siitä jotain. Kirjoitin kuitenkin paperille niin paljon kuin muistin ja otin ennen iltalypsyä kuvat kaikista osista. Tiistaiaamuna Pierre (Rozennen isä) meni juottamaan vasikoita ja auttamaan sikalassa kun olimme ehkä puolet lehmistä lypsäneet ja kun hän tuli takaisin, olin lypsänyt lehmät ja kone oli pesemässä, pesin vielä asemaa ja olin itsekin vähän ihmeissäni, että muistin kaiken.
Maanantai-iltana lypsin Jean-Pierren kanssa ja mieleni tekisi antaa palautetta. Lehmien utare siis pestään käsin vesisuihkulla ennen lypsyä. Jos lypsäisin yksin eikä tulisi mutkia matkaan, ihanne olisi, että pesisin 3 tai 6 utaretta kerrallaan (riippuen niiden likaisuudesta eli siten pesun kestosta) ja sitten laittaisin alkupäästä lähtien lypsimet kiinni. Näin maito ehtii laskeutua ja liika vesi valua pois. Jean-Pierre on kuitenkin kovin hätäinen pesussa ja tuntuu olevan myös kova kiire kiinnittää lypsimet. Asemaan mahtuu 12 lehmää kerrallaan eli voi tulla tunne, että olisi kiire, mutta lehmien kanssa ei hosuta.
Olen tyytyväinen, kun en ole yhdelläkään lehmällä tarvinnut potkurautaa. Yksi normande on hyvin nopea jaloistaan ja erittäin herkkä eikä nuo miehet saa sitä lypsettyä ilman rautaa. Itse kuitenkin (kun tunnistan lehmän siitä miten jalka ensimmäisen kerran heilahtaa) jätän kaiken liikkeen minimiin, olen hyvin rauhallinen ja vältän ylimääräistä koskemista. Utare tulee puhtaaksi, koneen saan kiinni eikä ole ongelmaa. Tosin tänä aamuna, samalla hetkellä kun painoin lypsimen irroittajan nappia, lehmä päätti potkaista. Lypsin päätyi lehmän jalkoihin ja se talloi sen kunnolla ennen kuin sain sen pois. Sen jälkeen mikään ei mennyt putkeen. Aseman toisen puolen portti temppuili ja sitä pystyi käyttämään vain pitämällä yhdestä ilmaletkusta kiinni samalla ja se hidasti työntekoa. Lisäksi joka toinen lehmä päätti sontia asemaan ja kun ensin luulin, että se yksi lypsin on totaalisen rikki, yritin miettiä miten saan lypsettyä kaikki niin, että sillä puolella on koko ajan 6 lehmää. No, totesin kuitenkin että vain keskuskappale oli reunastaan hieman murtunut ja yhden lehmän sillä uskalsin lypsää joten selvisin itsekseni eikä tullut edes mieleen pyytää apua, sisulla vaan! Lypsyaseman portti ja se yksi lypsin pitää vielä korjata ennen iltalypsyä. Kerron lehmistä sekä lypsystä vielä paljon lisää mutta nyt on mentävä, työt kutsuvat! Pääsen pellolle heinää haraamaan, jee.
Kommentteja ja kysymyksiä kaipaan edelleen, kiitos. Ja kuvia tulossa lisää, olenkin jo vähän viikonloppuna ehtinyt lisäillä.
22.5.2012
Neljä viikkoa jäljellä

Eilenkin eläinlääkäri kävi tilalla. Avasi yhden kuolleen porsaan sekä katsoi vastasyntyneiden sekä vieroitettujen ripulia. Ei ole normaalia, että porsaat ovat heti synnyttyään ripulilla. Myöskään vieroitetut eivät saa ripulia kovin herkästi. Ell otti sikojen juomavedestä näytteen ja se tutkitaan josko vika olisi siinä. Siat saavat juomavetensä kai läheisestä joesta ja aiemmin kun oli kuivempaa, ne joivat tilan kaivovettä. Uudelle, nyt porsimassa olevalle ryhmälle emme ole antaneet punaista jauhetta ja vanhemmillekin lakkasimme antamasta sitä ja nyt on pari päivää ollut ihan kummallista kun ei olekaan ripulikarsinoita tässä edellisessä ryhmässä. Ajattelimme, että syy voisi olla siinä, että jos joku porsaista saa ripulin ja se lääkitään, normaalisti muu pahnue säästyy siltä. Jauhetta käyttäessä se kyllä kuivaa karsinaa mutta vetinen ripuli ei lähdekään karsinasta vaan jää tartuttamaan muitakin.
Eilen hoidin porsaat yksin iltapäivällä ja lääkitsin yhden päivän ikäisen pahnueen suuhun. Emakko ei oikein pitänyt siitä, että sen porsaita huudatetaan ja kun menin sen vierestä kirjoittamaan seinälle tehdyn toimenpiteen, se puraisi minua. Pakarasta. Jos ei olisi ollut kaltereita välissä, se olisi voinut haukata aikamoisen palan. Nyt ei kuitenkaan onnistunut edes säikäyttämään. Sain työt sikalassa tehtyä ja menin autokatokselle puhdistamaan ponivarusteita. Rozenn tuli asioilta ja kun olin tehnyt itselleni istumapaikan pakettiauton takatilaan, hän kysyi: "Do you have pain in the ass?" Ihmettelin että tiesikö hän että emakko yrittää purra vai mitä mutta hän vain ajatteli että istun siinä kovin hankalan näköisesti. Menin perässä kahville ja selitin mitä emakon kanssa oli tapahtunut ja sitten naurettiin. Rozenn olikin ihmetellyt mitä oikein nauran... Mietittiin vielä että mitä jos olisi tullut pikku vamma mitä olisi pitänyt mennä lääkäriin näyttämään niin miten sen olisi voinut selittää? Silloin kun olin 17-vuotiaana Iitissä emakkopihatossa karjatalousharjoittelussa minua puri karju. Käteen tuli haava jota piti mennä tikkaamaan. Kausalan terveyskeskuksessa ilmoittautuminen meni jotenkin näin: "Tuli haava käteen kun karju puri, tarvii varmaan tikkejä." "Ai koira?" "Eikun karju." "Siis mikä? Koira vai?" "Urossika puri, haava pitää hoitaa." "Aijaa, kutsutaan lääkäri katsomaan." Ja sain silloin tetanuspiikin "siltä varalta, että karju ei ole pessyt hampaitaan". Oikeasti silloin karju ei edes purrut kunnolla, se oli kiltti karju. Pesin sitä mutta korvien hankaamisesta juuriharjalla se ei oikein pitänyt ja varoittikin. Tuumasin että älä nyt, äkkiä tämä hoituu. Karju heilautti vähän päätään ja siitä tuli haava, niistä komeista hampaista. Jos se olisi tosissaan purrut, olisi jälki ollut toisenlaista. Siat kuitenkin ovat hyväntahtoisia ja muistavat kuka niitä kohtaan on mukava ja kuka ei. Siitä kerron myöhemmin, minulla on siitä englanninkielistä tutkimusmateriaalia.
Lauantaina tänne muutti pikkuponi Belle. Se on minishetland, väriltään valkoinen ruskeilla läiskillä ja sen silmät ovat puoliksi siniset. Belle on 11 kuukautta vanha. Se eli elämänsä ensimmäiset kuukaudet ison liikenneympyrän vieressä Lamballessa laumansa kanssa. Laumaan kuului isäori, Bellen emä, kaksi muuta tammaa ja tänä keväänä syntynyt varsa. Täällä Bellellä on vuohet seuranaan ja se vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Tähän mennessä olen saanut kaikki takut siltä pois ja paljon vauvakarvaa on lähtenyt, vielä sen kaviot pitää viilata mutta ne eivät onneksi ole kovin pahat. Vien sen yöksi talliinsa jonka ovi on päivisin auki, aamulla sikalaan mennessä päästän sen ulos, ja kun muut työt olen saanut tehtyä niin harjaan sen ja nyt olen kävelyttänyt sitä. Belle on hyvin ihmisrakas mutta vauva vielä, se pitää totuttaa moneen asiaan mutta kaikkeen uuteen se suhtautuu oikein mallikkaasti. Eilen laitoin sille kuolaimet hetkeksi suuhun saadakseni mittaa minkäkokoiset sille pitää hankkia, tänään kiinnitin ohjat riimuun ja niiden kanssa kokeiltiin miten sujuu. Belle ei ymmärrä miksi sen pitäisi kulkea ihmisen edellä mutta ohjat molemmin puolin eivät tuottaneet vaikeuksia. Kun kävelemme autotiellä, ohittavia autoja se tietenkin pelkää ja se tahtoo turvaan ihmisen taakse -paha vain että suorin reitti yleensä on sen ihmisen läpi... Vain minä olen toistaiseksi käsitellyt Belleä ja yritän opettaa Rozennen ja Michaëlin myös mitä tehdä mutta se tehtävä on vaikeampi ja aikaa on vähän. Luulen myös, että heillä ei ole aikaa harjailla ponia joka päivä mutta koska he välttämättä tahtoivat ponin niin tiesin silloin kun kävimme katsomassa Belleä, että se on heille paras mahdollinen. Perjantaina menen ratsastamaan ja Rozenn tulee mukaan niin, että kun laitan hevosen kuntoon voin selittää koko ajan mitä teen ja miksi. Näin hän oppii myös laajemmassa perspektiivissä hevosista yleensä.
Nyt on kuulkaa ihan pakko mennä iltatoimiin ja sitten muokkailen kuvia jotta voin niitäkin lisäillä. Tekstiä on helpompi tuottaa, kuvat pitää muokata etukäteen ja lisätä yksitellen, välttelen sitä kun kuvittelen aina, ettei ole aikaa (tai keksin jotain mukavampaa tekemistä). Kiitos Elsalle lantakolista, täällä ei sellaisia ole nähtykään aiemmin. Michaël laittoi yhteen tänään varren ja huomenna näytän miten kätevästi meillä Suomessa hommat sujuvat!

17.5.2012
3 kommenttia kommentoi

viileätä jälleen

En oikein enää muista mistä kaikesta olen kertonut mutta ei varmaankaan haittaa jos joistain asioista kerron uudelleen.
Koko ajan minulla on ollut auto vapaasti käytettävissä. Olen useimmiten käynyt asioillani yksin kun ensi Rozennen kanssa olemme ajelleet ja olen nähnyt naapurikaupunkeja ja oppinut reittejä. Täällä on alkoholijuomat ruokakaupoissa myynnissä mutta tupakat myydään erikseen baareissa joilla on siihen lupa. Omilla reissuillani olen käynyt supermarketeissa ja tupakkaostoksilla. Aluksi reitti kohteeseen ja takaisin tilalle saattoi olla vähän pidempi ja mennä kiertoteitä mutta aina olen löytänyt sinne mihin olen aikonutkin. Ratsastuskoululle ensimmäistä kertaa ajaessani missasin yhden risteyksen ja sitten ajelin ympyrää tietäen tavallaan mihin suuntaan pyrkiä ja tiesin kaupungin missä olen mutten olisi osannut kertoa missä olen jos olisin soittanut Rozennelle ja kysynyt neuvoa. Sitten olinkin tutussa liikenneympyrässä ja olin tallilla ajoissa.
Koska olemme lähellä rannikkoa, täällä on tuulimyllyjä. Muutaman näen oman huoneeni ikkunasta ja vastoin aiempia luulojani niistä ei kuulu tänne mitään ääntä. Ensimmäisen kerran palatessani Pleneuf Val Andrésta, liikenneympyrästä lähdin Lamballen suuntaan. Tiesin heti, että se oli väärä reitti, tuulimyllyt olivat vasemmalla puolellani. Niinpä löysin tien joka johti St.Aaroniin ja vielä sieltä jatkoin La Bouillielleen josta osasin suoraan tilalle. Täällä välimatkat ovat lyhyitä ja vaikka ollaan maalla, kaupunkeja on hyvin lähellä toisiaan. Isommatkin kaupungit ovat kohtuullisen etäisyyden päässä ja niihin voi tehdä ostosreissuja tarvittaessa.
Sää on ollut viileämpää kuin tavallisesti (kuulemma kohta sataa lunta että tuntisin oloni kotoisaksi) ja viime viikonloppuna maissin kylvö pääsi alkamaan myöhässä. Ensimmäiset pellot ovat jo oraalla ja viimeisiä kylvetään vielä yötä myöten. Tutustuin itse maissin kylvöön istumalla yhden pellon verran kyydissä. Juuri äestettyyn peltoon kylvettäessä traktorin perässä on vielä jyrsin joka hienontaa mururakennetta, jyrä ja sen takana itse kylvökone. Maissin siemenet ovat punaisia joten oletan että ne ovat peitattuja. En tiedä, käytetäänkö Suomessa peitattua siementä enää?
Saimme yhteystiedot tilalle, jossa emakot ovat pihatossa ja jonne minun olisi tarkoitus päästä tutustumaan mutta emme ole varmoja käytetäänkö sielläkään kuiviketta.
Kun olen työskennellyt porsituspuolella, olen nyt sekä töiden ohessa, että vielä erikseen tehnyt tarkkailukierroksia. Porsaiden ripulit on helpompi huomata kun ne ovat heränneet ja "käyneet aamukakalla". Emakoiden syöntiä seurataan, jos joku emakko ei nouse syömään annostaan, ensimmäisenä mitataan kuume. Jos joku emakko ei ole ennen iltapäiväruokintaa tyhjentänyt kaukaloaan, se tyhjennetään ja huuhdellaan ja sen saamaa annosta tai vesimäärää pienennetään. Jos jollakin emakolla on enemmänkin vaikeuksia syödä, siltä poistetaan automaattiruokinta ja se ruokitaan käsin.
Porsailla on vesinippa emakon kaukalon vieressä. Sen alla on pienen pieni astia johon vettä kerääntyy hieman. Se on hyvä aluksi jotta porsaat oppivat juomaan, samalla kun maistelevat kupista vettä, tulevat tönineeksi nippaa ja saavat lisää vettä. Suomessa en tällaisia kupillisia porsasnippoja ole nähnyt. Koska kuppiin on myös helppo sontia, ne puhdistetaan joka aamu sekä muutoinkin tarvittaessa.
Aina työskennellessäni kirjoitan muistiinpanoja kun huomaan jotain poikkeavaa. Mikä huone, mikä karsina ja mikä porsas tai emakko vai koko pahnue ja mitä siellä on. Tänään päätin muokata muistiinpanojani niin, että jaan yhden A4-arkin 8 osaan joista kuuteen tulee huonekohtaiset muistiinpanot ja kahteen jää vielä tilaa muille merkinnöille.
En vieläkään ole oppinut muistamaan kaikkien käytössä olevien lääkkeiden ja rokotteiden nimiä. Minulla on kyllä lista niistä mitä käytetään ja mihin tarkoitukseen mutta luulen, etten tulekaan niitä muistamaan ulkoa.
Täälläkin on nyt Helatorstaina pyhäpäivä, joten istun alakerran toimistossa ja aloittelen urakkaa: paksu nippu papereita skannattavana. Englanninkielistä sikamateriaalia. Jos nyt aloitan niin olen valmis kun harjoitteluni loppuu...

16.5.2012
vieroitusviikko
Tällä viikolla tilalla on käynyt monenlaisia ihmisiä. Siis sikalassa. Tuli nainen mittaamaan emakoilta rasvan ja lihakset (jokainen naispuolinen tarvitsee sitä tietoa). Se mitataan selkäsilavasta ja normirajat ovat erilaiset eri tuotantovaiheessa olevilla emakoilla. Kävi mies joka myy rehua sioille, vähän yllättäen muttei tyrkyttänyt mitään. Kävi taas se komea mies ultraamassa emakoita. Eläinlääkäri kävi myös tänään avaamassa kuolleen porsaan.
Viime viikolla syntyneillä pahnueilla on ollut epätavallisen paljon ripulia joka on niin vettä, ettei sitä huomaa ellei ole tarkkana. Se on myös tummempaa kuin "tavallinen" ripuli. 7 porsasta on jo kuollut porsimisien jälkeen, 3 jäänyt emakon alle ja 4 ripuliin. Tuon ripulin vuoksi kutsuttiin eläinlääkäri toteamaan viimeisimmän kuolleen porsaan kuolinsyy. Se oli musta kuin olisi jäänyt emakon alle mutta kun ell avasi sen, sen suolisto oli täynnä vihertävää ripulia. Tällä hetkellä oletus on, että kyseessä on enterokokki ja antibiootti vaihdettiin ainakin toistaiseksi.
Tälle uusimmalle ryhmälle on annettu savijauhoa karsinaan kuten aiemminkin, mutta nyt käytössä on uusi tuote jossa on saven lisäksi kuparia. Vaaleanpunaista ja hyväntuoksuista. Valmistettu Tanskassa. Koska kuiviketta ei käytetä, sillä saadaan porsaiden makuualusta kuivaksi ja se hillitsee ja ehkä ehkäiseekin ripulia. Pikkupossut saavat siis multaa ja savea. Tästä mulle tuli juuri mieleen että jos ne pääsisivät tonkimaan oikeaa multaa ja savea, ehkä niille ei tarvitsisi valmistaa kalliita ja "hienoja" tuotteita ehkäisemään sitä, mikä on olosuhteilla luotu todennäköisemmäksi.
Läskejä mitannut konsultti sanoi, että ensikoiden paras porsimisikä olisi 365 päivää. Nyt ne siemennetään  300 päivän ikäisinä ja ne kuulemma menettävät hedelmällisyyttään kasvaessaan.
Viime viikolla tapahtui se, mitä pelkäsin ennen lähtöä: sain postia ja pelkäsin, että kun en voi asiaa hoitaa Suomessa niin tapahtuu jotain ikävää. Verotoimisto oli hukannut veroilmoitukseni (sen kerran kun olin täyttänyt sen ajoissa) ja kyselivät sen perään. Tänään aamulla jäin sitten sikalasta pois soittamaan suomalaiseen palvelunumeroon. Tuloste ilmoituksesta on tietenkin kotona mutta täytin uuden verkossa, lähetin sähköpostia vielä perään ihmiselle jonka kanssa olin puhelimitse asiasta sopinut ja asia on toivottavasti nyt kunnossa.
Tänään kävin katsomassa Whoopy-ponia ja se voi olosuhteisiin nähden hyvin. Kävimme myös katsomassa myytävänä olevaa shetlanninponia joka vaikutti ihan potentiaaliselta. Se, mistä en pitänyt, oli, että ponit olivat pellolla missä ei kasva kuin niittyleinikkiä enää ja viimeisillään tiineenä oleva tamma suljettiin yöksi tallintapaiseen jota ei oltu siivottu viikkoihin (mihin se varsansa pukkaa?) ja ilman heinää.
Eilen olin yksin iltapäivällä porsaspuolella ja aamulla vieroitettujen possujen lattia on liukas koska ne saavat muutamaan ruokinta-astiaan vettä rehun sekaan aluksi. Huoneet on jaettu kahteen osaa eikä meillä ole aikaa porteista kulkea, hypitään aidan yli. Nostin vesiämpäriä aidan toiselle puolelle ja saappaat lipesivät niin, että heilahdin keikkumaan aidan päälle. Saappaankärjet ylettivät lattiaan, samoin kädet, mutten saanut otetta vaan heiluin siinä ja juuri kun epätoivo meinasi iskeä etten pääse siitä pois itse, sain otteen ylempää aidasta ja punnersin itseni jaloilleni. Jatkoin töitä. Illalla kerroin Rozennelle siitä ja itseäkin naurattaa vielä. Kenelle käy noin? Ikinä?
Täällä oli neljä vuohta, joista kolmesta olen ottanut kuvia. Neljäs oli villamallinen ja se oli keritty viime viikolla. Tänään se kuoli. Rozenn meinasi, että se oli sairastunut keritsemisen johdosta koska aamut ovat kylmiä mutta itse olin sitä mieltä, että sillä on pitänyt olla jotain jo aiemmin. Se ei ollut mitenkään kesy eikä se aina ollut näkyvillä eikä minun tullut seurattua sitä juurikaan. Toivoisin, että kun eläimiä on kaikenlaisia ja paljon, olisi myös aikaa tarkistaa niiden kunto säännöllisesti.
Kanat sen sijaan voivat hyvin ja ovat alkaneet munia. Sen erikoisenrotuisen pariskunnan lisäksi on neljä tuollaista punaisenruskeaa kanaa jotka ovat hyvin tuttavallisia ja tulevat aina katsomaan kun niitä käy moikkaamassa. Broilereita on kymmenkunta ja ne kasvavat nopeasti. Kanala on mielestäni oikein hyvä (taisin sen jo aiemmin mainitakin).
Nyt menen syömään illallista ja ennen nukkumaanmenoa muokkaan vielä seuraavia kuvia ennen kuin voin ne tuonne albumiin lisätä.
Kommentoikaa ihmeessä asioista tai asian vierestä!
13.5.2012
3 kommenttia kommentoi

työntäyteinen viikko
Tulin alakertaan katselemaan formuloita samalla kun kirjoitan. En osaa päättää mitä tekisin, toisaalta ulkona on kaunis ilma mutta toisaalta täällä sisälläkin on tekemistä mitä en viikolla ole ehtinyt. Eilen väki oli juhlissa enkä ole uskaltanut käynnistää imuria kun luulen että lepäilevät, muutenkin sunnuntai on lepopäivä sikäli, ettei mitään ylimääräisiä töitä tehdä.
Tällä viikolla oli porsimisia. Viime viikolla kun emakot siirrettiin porsituskarsinoihin, tein itselleni kartan jossa huoneittain on karsinan (=ruokintapaikan) numero sekä emakon numero. Ensimmäiset porsivat vasta tiistaina, mutta yhtä emakkoa piti lääkitä, koska sillä oli sydänvaivoja. Ennen porsimista emakot ovat kiihtyneitä, alkavat pitää meteliä kun huoneeseen menee sisälle ja se yleensä kertoo, että seuraavana päivänä on odotettavissa jotain tapahtuvaksi. Emakoilla on jo jotain tuntemuksia alkavasta synnytyksestä ja ne ovat herkkiä kuten luonnossakin mielellään varmistavat porsimispaikan turvallisuuden. Ennen porsimista, ehkä avautumisvaiheessa emakot makailevat ja useimmat huohottavat ja niillä on jo kipuja mutta eivät vielä työnnä. Tämän sydänvaivaisen emakon käytös erosi normaalista sillä, että se seisoi ja huohotti rajusti, korvat olivat pystyssä ja selkä köyryssä, se puri kaltereita ja aukoi suutaan. Sillä oli selvästi kipuja muttei porsimisesta johtuvia.
Kun emakon porsiminen alkaa, on seurattava, onko sillä polttoja ja työntääkö se. Jos emakko työntää eikä mitään tapahdu, on yleensä syynä (jos muut asiat ovat kunnossa) se, että ensimmäisenä on tulossa kuollut tai muumioitunut porsas. Nämä hidastavat ja voivat estää porsimisen etenemisen. Esimerkki: yksi emakko oli saanut yhden elävän porsaan mutta sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Aikarajana voidaan pitää 20-30 minuuttia. Rozenn veti ulos kaksi muumiota ja emakko työnsi 11 elävää porsasta heti perään ulos. Sydänvaivainen emakko lääkittiin ja sitten toivottiin ettei se porsi liian aikaisin. Kaksi huoneellista emakoita (paitsi sydänvaivainen) porsivat tiistaina, keskiviikkona kolmannessa huoneessa missä on ensikoita ja tokakertalaisia (toisikoita?) 5 seuraavaa. Tässä ryhmässä porsaat yhtä pahnuetta lukuun ottamatta olivat hyvänkokoisia ja elinvoimaisia. Torstaina iloitsimme kun sydänvaivainen emakko porsi ilman ongelmia terveen pahnueen. Siinä olisi voinut käydä huonomminkin. Pahimmassa tapauksessa olisimme menettäneet sekä porsaat että emakon. Perjantaina odotimme vielä yhtä ensikkoa porsivaksi ja olimme varmoja, että se aloittaa vielä saman päivän aikana. Vaan ei. Ensikot ovat aina erityistapauksia. Niillä ei ole porsimishistoriaa tiedossa ja ne itsekin kasvavat vielä. Ne voivat olla vihaisia porsailleen, eikä sitä koskaan voi tietää etukäteen ja ensikoiden porsimisten valvominen on erityisen tärkeää. Kaikki porsimiset täällä valvotaan kuten pitääkin mutta yöllä annetaan kaikkien olla rauhassa. Jos jollakin emakolla on ongelmia, valvominen ei niitä vähennä. Yksi emakko porsi yöllä, sillä oli yhteensä 24 porsasta joista 4 syntyi kuolleena ja yksi kuoli pian syntymän jälkeen. 4 oli selkeästi alikehittyneitä ja koko pahnueen porsaat olivat pieniä. Määrä ei korvaa laatua, vaikka tavoite olisikin saada paljon porsaita kasvamaan.
Keskiviikkona olin eläinlääkäri Jean-Marcin mukana. La Bouilliellessa on "company" joka valmistaa rehua sioille ja naudoille sekä sieltä haetaan siemenet, lääkkeet ym. Eläinlääkäri työskentelee yhtiön palveluksessa, tekee tilakäyntejä akuuttitapauksissa mutta enimmäkseen käy tiloilla vuositarkastuksessa. Päivän aikana kävimme viidellä tilalla, joista kahdessa tehtiin vuositarkastus. Sain mielestäni laajan katsauksen eri tiloihin, hyviin ja huonoihin sekä tilakohtaisiin eroihin. Yhdellä tilalla oli rakennustarpeet valmiina: ensi vuonna kaikkien emakoiden tulee olla vapaana ajalla 4 viikkoa siemennyksen jälkeen - viikko ennen porsimista ja vielä ryhmissä. Sillä tilalla tehtiin vuositarkastus: eläinlääkäri haastattelee ja täyttää lomakkeita, tenttaa lääkkeiden ja rokotteiden käytöstä ja mitä tilalla on hoidettu ja lääkitty ja millä. Ell tarkistaa lääkkeiden säilytyspaikat, eläinten olosuhteet, vähän kalenterimerkintöjä ja sen perusteella määrää seuraavan vuoden ajaksi käytettävät lääkevalmisteet. (kissa tuli juuri makaamaan vasemman käsivarteni päälle enkä näe näppäimiä) Lääkkeitä käytetään siis täällä ilman, että ell:n pitää joka piikkiä varten tulla tilanne toteamaan mutta valvotusti.
Toiselle tilalle veimme vain emakonsiemeniä enkä paljoa nähnyt muuta kuin pienen ponin ja koiran joka oli samankokoinen kuin poni. Ihan ensimmäinen tilakäynti oli lihasikalaan jossa E.Coli oli päässyt valloilleen ja tappanut sikoja. Sisällä emme käyneet mutta ulkona oli viisi kuollutta sikaa joista ell avasi ensin kaksi ja sitten kolmannen josta otti näytteen suolen sisällöstä. En tiennyt että perna on purppuranmusta, piti kysyä mikä se on ja onko se normaali. Sikalan isäntä oli vähän murheissaan mutta sioille aloitettiin hoito jonka pitäisi estää kolin leviämisen ja sikojen sairastumisen. (tässä vaiheessa ell oli vähän hermostunut kun joutui puhumaan englantia enkä ihan varmuudella saanut selvää sen enempää).
Iltapäivällä kävimme vuositarkastuksella tilalla, joka oli varsin kauhistuttavan tuntuinen. Isäntä oli tarkka suojavarustuksestamme (joka oli samanlainen kuin tilakäynneillä aina: kertakäyttöhaalarit, -saappaat, hanskat ja myssy sekä huppu päähän sisällä). Ensiksi kävimme porsitushuoneessa jossa kauhistelin lisää. Emakot olivat aivan liian lihavia, mikä aiheuttaa ongelmia porsimisessa ihan varmasti. Yksi emakko oli jo aloittanut porsimisen muttei saanut työnnettyä mitään ulos. Isäntä haki ruiskun, huuhteli sen (ja käytetyn neulan) jossakin liuoksessa ja tuikkasi emakolle oksitosiinia. Hän puhui paljon ja olin kauhuissani kun hän kulki takanani heilutellen ruiskua ja neulaa. Jonkin ajan päästä hän kävi kokeilemassa emakkoa (mikä olisi pitänyt tehdä jo ennen oksitosiinin antamista!!) ja tuumasi ettei tapahdu mitään. Joutilaspuolella oli sekä lihavia että laihoja emakoita. Oli selvää, ettei tilalla ole minkäänlaista ruokintasuunnitelmaa ja emakot ruokittin käsin. Siellä oli myös kaksi porsivaa emakkoa joita ei oltu siirretty porsituspuolelle, toinen oli jalaton ja toinen leikki kielellään. Sillä oli todennäköisesti hampaissa jotain ongelmaa ollut jo pidemmän aikaa ja koska sitä ei ollut hoidettu, kielen heiluttelusta oli tullut tapa. Lihasioilla ei ollut riittävästi kaukalotilaa kaikille ruokailla yhtäaikaa (mikä on sallittua jos ruokinta tapahtuu tarpeeksi usein ja kerralla tulee useampi annos n. 10 minuutin välein) mutta ell ei tainnut vakuuttua siitä, että niitä ruokitaan tarpeeksi usein. Rotanmyrkkyä oli karsinoiden aitojen alla, lähellä ruokintakaukaloita. Kuulemma rotanmyrkky ei ole sioille vaarallista mutta itse luotan ennemmin siihen ettei se sioille maistu. Itse en laittaisi rotanmyrkkyä samaan tilaan missä eläimet ovat. Kuulemma tällä tilalla oli kuitenkin hyvä porsastuotos: 26 porsasta/emakko vuodessa. En vakuuttunut.
Viimeisellä tilalla kävimme katsomassa lihasikoja, joilla oli bakteeritartunta. Yhtään en muista bakteerin nimeä mutta aiheuttaa niveltulehduksen ja aivokalvontulehduksen oireita ja heikkoutta. Muutamassa karsinassa makaavat porsaat näyttivät kuolleilta mutta lopulta kaikki kävelivät kun niitä vähän heräteltiin. Ilman hoitoa tällainen tauti tappaa kaikki muutamassa päivässä.
Päivän paras anti oli englanninkieliset lehdet jotka sain ottaa mukaan. Niistä löytyi mm. artikkeli kastraation vaihtoehdoista (kielletty alkaen 2018), kolumni siitä, miten sikojen hyvä kohtelu parantaa sikalan kannattavuutta (ei liene yllätys mutta joillekin vaikea toteuttaa käytännössä) ja niitä tutkiskelen sen lisäksi, että minulla on luettavana julkaisu kansainvälisestä konferenssista. Englannin kielen sanavarasto erityisesti tuotantoeläinten osalta kasvaa.
Lisäilen kuvia taas kun ehdin niitä muokata. Sain tallennettua videolle kun emakko aloittaa porsimisen ja työntää ensimmäisen porsaan ulos. Harvinainen tapahtuma edes omin silmin nähdä. Au demain!
7.5.2012
1 kommentti kommentoi

töitä ja vapaapäiviä
Toissasunnuntai oli kokonaan vapaapäivä minulle ja nukuin enimmäkseen koko päivän. Se oli hyvä päivä nukkumiselle, koska satoi myös koko päivän.
Alkuviikosta sitten huruuttelin nurmikot, sitä riittää ja ajopeli on runko-ohjattava eli siis ihan kätevä päältäajettava laite.
Viime viikko oli vieroitusviikko ja myös lihasikoja lähti teurastamolle. Rozenn sai tehtyä miehensä kanssa uuden sikatilallisen kanssa sopimuksen että sinne menee jatkossa myös vieroitettuja kasvamaan. Tiistaina vieroitetut emakot tulivat viikonloppuna kiimaan ja tänään varmaan on viimeisiä tuplailtu.
Lisäsin tuonne valokuva-albumiin kuvia ja muokkaan niitä kun ehdin, yksi kerrallaan pitää jonkinlainen kuvaus kirjoittaa.
Viime torstaina minulle sitten selvisi, mitä nämä levelit ratsastuskoululla oikein ovat. Estekorkeuksia. En ole hypännyt ainakaan viiteentoista vuoteen ja ensin aloitettiin kavaletti-pystyeste -yhdistelmällä. Sitten pysty-pysty. Korkeus ehkä 70cm. Hevoseni oli vähän hankalan oloinen ja sain sen kulkemaan mukavasti ja rennosti mutta esteitä lähestyessä en voinut olla tuijottamatta estettä (kauhuissani). Ekat kerrat selvittiin kyllä, mutta kun sarja vaihtui pysty-okseriin, lähestyin pystyä katsomalla okseria -ja jatkoin okserin tuijottamista. Tamma meinasi esteen jälkeen aina karata altani ja kun kadotin ulkojalustimen, en voinut hidastaa sitä kääntämällä vaan otin kiinni aika kovaa josta se hermostui lisää. Sitten tiesinkin että hyppelen selästä alas kaaressa. Lensin kentän aidan välistä pusikkoon joka oli kuitenkin onneksi enimmäkseen kuivaa hiekkaa. Kypärä kopsahti johonkin ja oikea takajalka aitaan. Siitä seurasi kunnon ruhje polvitaipeeseen ja pohkeeseen jonka vuoksi olin perjantain petipotilaana ja lauantaina iltapäivällä jo tahdoin sikalaan hommiin. Kunnon mustelma joka tulee vaivaamaan vielä ehkä viikon verran jossain määrin muttei mitään vakavaa vaikka aluksi oli todella kipeä. Ratsastustunnille menen luultavasti perjantaina mutta sille levelille jolla olin ensimmäisen tunnin ja jossa hypittiin vain kavaletteja ainakin silloin. Nyt kerään rohkeutta että saan varmistettua tuntivaraukseni, pitää soittaa sille opettajalle. Hän oli kuvitellut että olen vanha tekijä. Vanha, kyllä. Tosin viime viikonloppuna kylässä oli vieraita jotka puhuivat englantia ja mies oli myös työskennellyt Suomessa Kansallis-Osake-Pankissa eli kauan sitten. No, he luulivat minua 25-vuotiaaksi. Tosin rouva sanoi vahingossa 55 englanniksi...
Tänään tilalla vieraili Celine, joka on vastaanottavan koulun Lycee la Ville Davyn kansainvälisistä vaihdoista vastaava opettaja. Celinen käynti oli oikein mukava ja menen koululle ainakin käymään, siellä on ryhmä opiskelijoita, jotka kesäkuussa ovat tulossa Suomeen ja säikytän heidät kunnolla - siis kerron Suomesta.
Täällä muuten on sikäli poikkeuksellisen hyvä olla, että tilalla on oma kaivo, josta voimme juoda puhdasta ja hyvää hanavettä. Näin ei ole läheskään joka paikassa Ranskassa.
Rozenn ja Michaël ovat rakentaneet kanalaa ja nyt se on valmis. Heillä oli ennestään kana ja kukko, jotain käsittämätöntä rotua josta en edes yritä saada selvää mutta hienon näköisiä. Ne pääsivät muuttamaan kanalaan ja saivat seurakseen sekä kanoja, että broilereita. Olen aika vaikuttunut kanalasta, se on hieno ja toimiva.
Täällä on paljon kissoja ja joka päivä tuntuu osuvan jokin uusi kissa silmään. Kun niitä on paljon niin ne lisääntyvät valtoimenaan ja lähes kaikilla on kissaflunssa. Ihmiset jättävät tänne kissoja ja ne yleensä jäävät navetalle, koska siellä on piilopaikkoja ja ruokaa sekä maitoa. Täytyy selvittää saisimmeko loukutettua ylimääräisiä vielä täällä ollessani. Nyt siellä on pikkupentuja ja kaksi tiinettä narttua.
Ummessaolevien lehmien kanssa laitumella oleilee Whoopy-poni. Se on ihan vireä vanhus, kaviot ovat huonossa kunnossa ja olen käynyt sitä katsomassa välillä. Eilen leikkasin siltä harjan kokonaan pois ja ihan kohta menen hoitamaan ihoa jouhten alla. Tällä viikolla meidän pitäisi saada lääkitys Whoopyn ulkoloisiin. Poni ei muuten vielä viime viikolla ottanut edes leipää kädestäni ja eilen seisoi hievahtamatta kun raaputtelin siltä irtokarvoja ja leikkasin jouhia, mitä nyt yritti raaputtaa takaisin mutta hyvä ele sinänsä hampailla ei olisi ollut minusta niin kivaa kuitenkaan.
Keskiviikkona pääsen eläinlääkärin mukaan koko päiväksi, tutustun "companyyn" josta ruoat ja emakonsiemenet tulevat ja sitten olen mukana tilakäynneillä. Siitä tulee jännä päivä, pitää muistaa kysellä eläinlääkäriltä paljon.

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019