| Pieneläimet |
 |
Chinchilla |
|
Siperian maaorava |
|
Akvaariokalat |
|
Seeprapeippo |
|
Undulaatti |
|
Gerbiili |
|
Hiiri |
|
Marsu |
|
Richardsonin maaorava |
|
Kani |
|
BARF-ruokinta |
|
Degu |
|
Undulaatti |
|
Siili |
|
Chinchilla
Käyttäytyminen
Chinchillat ovat luonnostaan arkoja eivätkä ne yleisesti viihdy sylissä, mutta toiset kesyyntyvät rauhallisella ja kärsivällisellä käsittelyllä luottavaisiksi lemmikeiksi, jotka nauttivat silittelystä tai unista sylissä. Chinchillaa tulee käsitellä aina rauhallisesti ja hellästi, mutta varmasti. Chinchillaa käsitellään pitämällä eläin toisella kädellä ja toisella kädellä aivan hännän tyvestä kiinni.
Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Aamuhämäränkin aikaan chinchilla on vilkkaimmillaan. Tällöin on myös otollisinta aikaa seurustella sen kanssa, joten sille tulisi antaa nukkumisrauha päivisin. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja, mutta toisaalta jokaisella yksilöllä on oma persoonansa. Chinchillat nauttivat hyppelystä ja ahtaista paikoista, joihin kaivautua, kuten putkista, laatikoista tai vaikkapa peitosta.
Hoito
Chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan, joten hampaiden luonnollista lyhentämistä varten sillä pitää olla siporex-kiven palanen tai kuivattuja puun oksia (vedellä pestynä loisten varalta, sekä hyvin kuivattuna), joissa ei ole kemikaaleja. Herkkupaloina voi antaa kerran pari viikossa näkkileipää.
Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchillahiekassa. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian. Hiekka pitää turkin myös ilmavana. Kylvetysväli on n. 3-6 krt / vko. Käpälät ja korvat saattavat kuivua liiallisesta kylpemisestä. Chinchillaa ei saa pestä vedellä eikä kynsiä leikata. Turkkia voi kammata, mikäli niin haluaa (ei tarpeellista). Tähän käy koiran/kissan kampa, jota vedetään varovasti vastakarvaan hännästä nenänpäätä kohti. Myös karstaa voi käyttää. Kammata saa enintään kerran kuussa (suositeltava väli kuitenkin 3-4 kk), muuten turkki ohenee huomattavasti.
Chinchillan ruokinta
Chinchillalle tulee tarjota pellettejä, eli ruokapuristeita. Kanille ja marsulle tehty siemenseos ja kaura sopivat myös chinchillalle. Näiden lisäksi tulee tarjota kuivaa heinää. Heinä on tärkeää, jotta ruokavalioon tulisi selluloosaa. Heinän on oltava hyvälaatuista, esimerkiksi apilaa. Heinä tarvitsee säilyttää kuivassa paikassa. Koskaan ei saa käyttää heinää, joka on homeessa tai pölyistä.
Ruokavaliota tulee täydentää tuoreella viherravinnolla ja juureksilla. Porkkana, omena ja salaatti ovat hyviä vaihtoehtoja. Pitää kuitenkin muistaa, että tarjoaa näitä vain pieniä määriä kerrallaan. Jos tuoreravintoannokset ovat liian suuria, chinchilla voi saada ripulin. Kuivattuja hedelmiä voi myös tarjota pieniä määriä. Viikunoita, rusinoita ja pähkinöitä saa antaa vain pieninä herkkupaloina muutaman kerran viikossa.
Kannattaa muistaa, että kaiken ruoan on oltava huoneenlämpöistä, ja että vihannekset ja hedelmät on pestävä ja kuivattava. Ulkomaiset tuotteet kannattaa kuoria.
Pääateria chinchillalle annetaan iltaisin kun lemmikki herää ja alkaa liikkua.
Chinchilla juo melko vähän, mutta silti sille tulee aina olla tarjolla raikasta vettä. Juomapullo on pestävä huolellisesti päivittäin, kuten muutkin ruoka-astiat.
Chinchillan hampaat kasvavat, joten on tärkeää että sille on tarjolla jatkuvasti kovaa purtavaa, että sen hampaat kuluisivat. Sille voi tarjota esimerkiksi lehtipuiden oksia. Ne on hyvä harjata huolellisesti kuumassa vedessä loistartuntojen ehkäisemiseksi ennen kuin antaa niitä lemmikille.
Häkissä tulee olla kalkkikivi, josta chinchilla saa kalsiumia. Jos chinchilla ei nakerra kalkkikiveä itse, sitä kannattaa ripotella pieniä määriä sen ruoan päälle.
Chinchillan lisääntyminen
Chinchillat voi astuttaa noin puolen vuoden ikäisinä. Naaraan erottaa uroksesta niin, että naaraalla peräaukon ja sukuelimen välimatka on lyhyempi. Selvin merkki astumisesta on niin sanottu ”tulppa”, joka on valkoinen ja työntyy ulos naaraasta parittelun yhteydessä. Tulppa kuivuu nopeasti kehon ulkopuolella ja jää helposti huomaamatta. Sitä ei aina ilmesty, mutta ilmestyessään se on hyvä vihje.
Paritteluvireessä oleva uros yleensä kujertaa ja hieroo poskeaan jotakin pintaa vasten, johon naaras vastaa ollessaan valmis. Jos naaras osoittaa aggressiivisuutta, on parasta erottaa kumppanukset.
Tiineysaika on 111-128 päivää lajista riippuen. Ensimmäisiä merkkejä tiineydestä on maitorauhasten kasvaminen ja punertuminen noin 60 päivän kuluttua. Tämän jälkeen chinchillaa ei suositella enää tutkimaan sylissä.
Kun laskettu aika lähestyy, lisätään naaraan ravintoon maitopulveria ja tarkastetaan, että pesälaatikko on puhdas. Häkin lattia peitetään paperipyyhkeillä, jotta ei sattuisi vahinkoja. Paperi myös kuivaa vastasyntyneitä. Kylpyhiekka pitää ottaa pois muutama päivä ennen arvioitua synnytystä, koska hiekka ärsyttää naaraan tässä tilassa herkkiä sukuelimiä. Hiekkaa laitetaan vasta viikko syntymän jälkeen.
Pentueen koko on pieni muihin jyrsijöihin verrattuna. Chinchillat saavat keskimäärin kaksi poikasta kerrallaan. Harvoissa tapauksissa on syntynyt kahdeksankin poikasta. Naaraalla on kiima heti synnytyksen jälkeen joten se saattaa paritella uroksen kanssa tänä aikana.
Poikaset syntyvät melko kehittyneinä. Ne ovat täysin karvapeitteisiä ja ne pystyvät liikkumaan, mutta ovat märkiä ja voivat menehtyä kylmissä olosuhteissa, joten on erityisen tärkeää huolehtia poikasten kuivaamisesta. Emolla ei yleensä ole vaikeuksia, paitsi suurten pentueiden kanssa. Tästä huolimatta poikasten kehitystä tulee seurata tarkkaan.
Joskus naaraan turkki lähtee nännien ympäriltä. Tämä on kuitenkin ihan normaalia, kun se imettää. Karva kasvaa kyllä takaisin imetyksen loputtua. Poikasten terävät hampaat saattavat saada emon hylkimään poikasiaan, kun ne yrittävät imeä. Tällöin kannattaa viilata poikasten hampaita. Viilattaessa tulee olla erittäin varovainen. Jos keinoemoa tarvitaan, on vaihtoehtona imettävä marsu, joka yleensä tuleekin hyvin toimeen chinchillan poikasten kanssa.
Vieroitus tapahtuu noin seitsemän viikon iässä. Joka tapauksessa nuoret chinchillat on erotettava neljän kuukauden iässä. Siitoseläimet ovat parhaimmillaan neljän vuoden iässä. Chinchilla voi elää jopa kaksikymmentä vuotta, mikä tekee niistä pitkäikäisimpiä jyrsijöitä.
Häkki ja tarvikkeet
Chinchilla vaatii kuivan ympäristön, eikä sitä voida pitää ulkona kuten esimerkiksi marsua. Tavallisesti chinchillan paikka on häkki. Paras materiaali tähän on teräsverkko. Muovipäällysteinen verkko ei kelpaa, sillä chinchilla saattaa nakertaa sitä, mikä aiheuttaa ruoansulatusongelmia. Verkon pitää olla riittävän pienireikäistä, ettei lemmikki loukkaannu.
Häkin pohjan on oltava umpinainen. Häkin olisi hyvä olla mitoiltaan vähintään 2 m x 2 m x 1 m. Mitä suurempi häkki on, sen parempi, sillä chinchilla tarvitsee paljon tilaa liikkuakseen. Sitä ei saa pitää pienessä häkissä. Se aiheuttaisi mm. ummetusta ja käyttäytymishäiriöitä, esimerkiksi turkin pureskelua.
Häkkiin kannattaa laittaa tukevia oksia, sillä chinchilla pitää kiipeilystä. Häkin seinille olisi myös hyvä laittaa muutama hyllytaso, jolla lemmikki voi istua. Chinchillan tulee tietenkin voida helposti hypätä hyllyltä toiselle. Hyvä tasojen etäisyys on 30-50 cm.
Kuivikkeena häkissä käytetään esimerkiksi kutterinpurua. Kuivikkeet on vaihdettava kahdesti viikossa, tarvittaessa tietenkin useammin.
Chinchilla on hämäräeläin, joten sen on saatava nukkua häiriintymättä päivisin. Siksi sille pitää laittaa pesä, joka on puinen. Suositeltavaa on suunnitella pesä suljettavaksi, jotta lemmikin voi sulkea sinne häkkiä puhdistettaessa. Koko voi olla esimerkiksi: 25cm korkea, 25cm leveä ja 50cm pitkä. On hyvä, jos pesä on sellainen, että sinne voi helposti ihminen kurkistaa. Pesä täytyy pehmustaa, esimerkiksi oljilla. Pehmusteet vaihdetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään muutaman viikon välein. Pesä pitää sijoittaa häkin ylimmälle hyllylle.
Pitää muistaa, että chinchillan on päästävä häkistään jaloittelemaan joka päivä. Sitä on vahdittava tauotta esimerkiksi sähköjohtojen varalta.
Erittäin tärkeä varuste on kylpyhiekkalaatikko, jota chinchillat tarvitsevat pitääkseen turkkiaan kunnossa. Kannattaa käyttää matalaa laatikkoa, sivut esimerkiksi noin 12 cm korkeat. Kannattaa käyttää sellaista astiaa, jota lemmikki ei saa rikottua, kuten metallista. Hiekka vaihdetaan säännöllisesti. Kylpyhiekka on joko tuliperäistä hiekkaa tai aktiivisavea, jota eläinkaupoissa myydään, monennimisinä valmisteina.
Häkki tulee sijoittaa valoisaan, vedottomaan, kuivaan paikkaan. Aurinko ei saa paistaa suoraan häkkiin! Kosteus ja kylmyys ovat riski chinchillan terveydelle. Häkki pitää olla rauhallisessa paikassa, mielellään seinää vasten. On tärkeää, että lemmikki saa nukkua rauhassa, eikä aiheetta stressaannu.
Suositeltava lämpötila on 15-20 astetta.
Yleisimmät sairaudet
Hammasongelmat
Chinchillan hampaat kasvavat koko elämän ajan. Jos hampaat eivät pääse kulumaan normaalisti, ne kasvavat liian pitkiksi. Silloin muodostuu hammaspiikkejä; yläposkihampaissa näitä teräviä särmiä muodostuu poskeen päin ja alahampaat kasvavat kohti kieltä jopa niin pahasti, että kielen liikuttaminen muodostuu mahdottomaksi. Hammasongelmat ilmenevät syömisvaikeuksina ja vähentyneenä syömisenä. Chinchilla vaikuttaa nälkäiseltä, mutta se ei pysty syömään. Pehmeän ravinnon syöminen sujuu vielä normaalisti, mutta kuivan heinän ja kovan ravinnon pureskelu vaikeutuu. Hammasongelmat voivat aiheuttaa runsasta kuolaamista ja suun haavaumia. Hoitona on hammaspiikkien lyhentäminen eläinlääkärillä.
Ruoansulatuselimistön sairaudet
Chinchillan ruoansulatusongelmat ilmenevät ripulina ja suolistotulehduksina. Syinä ovat yleensä mm. ruokinnan muutos, antibioottihoito, huonolaatuinen ruoka, stressi ja epähygieeniset olot. Jos chinchillalla on ripulioireita tai sen yleiskunto on selvästi heikentynyt, se on saatava eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman nopeasti. Sairastumisen ehkäiseviä toimenpiteitä ovat mm. puhdas ruoka, ruoka ei saa olla kylmää, ruokavaliomuutokset on tehtävä hitaasti ja astettain. Kuitu suojaa suolistotulehdukselta. Chinchilla voi kärsiä myös ummetuksesta, joka johtuu liian vähäkuituisesta ruokavaliosta.
Tekijät : Milla ja Hannakaisa
Kuvat : Taija ja Mira
Tekstin lähteet:
David Alderton: Pikkujyrsijöiden hoito
Pilvi Lassila: Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito
Wikipedia |
