Vasikka vierihoidossa

Käytännössä eri tiloilla olosuhteet sanelevat jonkin verran, missä lehmä poikii ja miten vasikan ensimmäisten päivien hoito järjestetään. Vielä on paljon vanhoja parsinavettoja, missä poikimakarsinoita ei ole, eikä tilanpuutteen vuoksi niitä ole mahdollinen jälkeenpäinkään rakentaa. Uusien tuotantorakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa poikimakarsina ja sen sijainti on syytä pohtia huolella. Huomioitavaa on, että se ei sijaitsisi sairaskarsinoiden välittömässä läheisyydessä ja että karsinan paikka olisi riittävän lämmin ja vedoton. On mietittävä, että lehmän poikimisympäristö pitäisi saada järjestettyä rauhalliseksi, mutta kuitenkin pohtimisen arvoista on myös se, että muun lauman läheisyys voisi säilyttää lehmän yhteyden laumaan poikimisen ja vierihoidon aikana, ja näin laumaan palauttaminen olisi helpompaa.

Emolehmäkarjoissa toteutettavaa useamman kuukauden vierihoitoa on melko mahdoton toteuttaa lypsylehmäkarjassa. Muutaman vuorokauden vierihoidon järjestäminen poikimakarsinassa kuitenkin on hyvin mahdollista, jonka jälkeen vasikka voidaan ehkä jo mahdollisesti siirtää toisten pienten vasikoiden kanssa ryhmäkarsinaan tai joksikin aikaa vielä omaan yksittäiskarsinaan. Toiset karjanomistajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että emo ja vasikka on parempi erottaa heti ja siirtävät vasikan yksittäiskarsinaan heti sen synnyttyä.
 

Vasikoita pidetään emän vierihoidossa eri tiloilla hyvin eripituisia aikoja muutamasta vuorokaudesta useampaan viikkoon. Vieroitus aiheuttaa aina stressiä ja eroahdistusta sekä emälle että vasikalle. Vielä ei tiedetä optimaalisinta ajankohtaa ihmisen tekemälle vieroitukselle. Nauta on sosiaalinen eläin ja vasikan eroahdistusta voi lievittää, jos se pääsee ryhmäkarsinaan. Pihattolehmät myös huutavat vähemmän vasikoidensa perään erotuksen jälkeen kuin parsinavetan lehmät.

Emä leimautuu vasikkaansa jo ensimmäisten minuuttien aikana sitä nuollessaan.Vasikka leimautuu emoonsa vasta muutaman päivän kuluttua. Luonnonoloissa tällöin vasikan on mahdollista varastaa maitoa toiselta emältä, jos oman emän maidotuotanto on ehtynyt.

Jos lehmä poikii parressa, tulisi vasikka siirtää sen eteen nuoltavaksi. Vasikan tulisi olla mahdollisimman kuiva yksittäiskarsinaan siirrettäessä. Nuolemisesta on hyötyä sekä emälle että vasikalle. Emällä hormonien eritys kiihtyy ja se auttaa palautumaan poikimisesta ja edistää maidontuotantoa. Vasikka saa hyvää hierontaa, joka kiihdyttää sen verenkiertoa.

Poikimakarsina on paras paikka poikimiseen ja oma emä on vasikan paras hoitaja. Vastasyntynyt vasikka ja emä tarvitsevat kuitenkin valvontaa. Näin varmistetaan, että vasikka virkoaa ja että emä varmasti hyväksyy vasikkansa. On myös tarkistettava, että vasikka saa ternimaitoa tarpeeksi pian syntymänsä jälkeen.

Vierihoidon onnistuminen riippuu paljon siitä, miten emä suhtautuu vasikkaan. Vaikka emä suhtautuisikin vasikkaan hyvin ja antaisi sen imeä, voi utare esimerkiksi olla niin alhaalla, että vasikka ei löydä vetimiä.

Jos emä ja vasikka saavat olla yhdessä päiviä poikimisen jälkeen, emä nuolee vasikkaansa paljon vielä ensimmäisien päivien aikana. Verenkierto paranee, ruoansulatustoiminnat tehostuvat ja luultavasti myös emältä siirtyy vasikalle normaalia bakteerikantaa. Vierihoidossa olo on luonnonmukaisin tapa vasikan hoitoon. Emä saa tässä myös toteuttaa vaistojensa mukaisia tarpeita. Vasikka taas voi juoda useampia kertoja vuorokaudessa, kuin mitä se voisi ollessaan ihmisen juoton varassa. Näin se voi etenkin ensimmäisen vuorokauden aikana saada maksimaalisen vastustuskyvyn ternimaidosta. Kun juottokertoja on vuorokaudessa vähemmän, ei vasikan luontainen imemistarve tyydyty riittävästi ja seurauksena voi olla käytöshäiriöitä, kuten kielenpyöritys. Kun vasikka juo harvemmin, on kerta-annos suurempi ja se voi aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä. Kokeissa on todettu, että vasikat, jotka saivat imeä emoaan vapaasti muutamia päiviä, kasvoivat paremmin ja sairastivat vähemmän kuin heti poikimisen jälkeen erotetut vasikat.

Maidon laktoosi laukaisee vasikalla voimakkaan imemistarpeen. Imeminen, joko tuttiämpäristä tai emästä, rentouttaa vasikkaa ja lisää uneliaisuutta. Vasikoiden kokonaisunimäärään ei kuitenkaan ole havaittu olevan vaikutusta, onko vasikka emänsä kanssa vai yksittäiskarsinassa. Emänsä kanssa olevat vasikat nukkuvat pidempiä jaksoja kerralla, mutta harvemmin.

Jos poikimakarsina on sijoitettu muiden eläinten välittömään läheisyyteen, yhteys laumaan säilyy ja tällöin emän ja vasikan erottamisesta aihetuunut stressi voi olla vähäisempää ja emän laumaan palauttaminen helpompaa. Joissain pihattonavetoissa vasikkakarsina on sijoitettu lehmien makuupaikan läheisyyteen. Näin lehmän on mahdollista pitää yhteyttä vasikkaansa vielä erottamisen jälkeenkin. Tällä on pyritty lieventämään erosta aiheutunutta stressiä.

Websterin (1995) mukaan emä ja vasikka pitäisi erottaa toisistaan heti tai puolen vuoden iässä (kuten emolehmätuotannossa), jotta erottaminen tuottaisi mahdollisimman vähän stressiä. Erottaminen heti poikimisen jälkeen tuottaa lehmälle kärsimystä, mutta lyhyen aikaa. Vierihoidon hyötyjen tulisi kokonaisuudessaan olla suurempia, kuin siitä aiheutuvien haittojen ja erottamisstressin.