Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2011:
Toukokuu
Maaliskuu

Vuosi 2010:
Joulukuu
Elokuu
Tammikuu

Vuosi 2009:
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Heinäkuu

Kaikki merkinnät

 Viisi viimeisintä merkintää:

20.5.2011
HISTORIALLINEN MAALISKUUN 22. PÄIVÄ

Joskus toivoisin historian toistavan itseään hieman useammin. Porsasautoa ei ole näkynyt maaliskuun lopun jälkeen. Jos kaikki menisi niinkuin sopimuksiin on kirjattu, kaartaisi auto sikalan taakse joka toinen viikko. Meidän tuottajien odotetaan tekevän ehtojen ja pykälien mukaan, mutta mikä on teollisuuden vastuu!?! Mitä ihmettä pitäisi tehdä, että sikatalouden ahdinko Suomessa helpottuisi?
Toivoisin kuluttajan osallistuvan talkoisiin valitsemalla tarkasti lihatiskiltä kotimaista lihaa! Kieltämättä hyvin tarkasti joutuu niitä tuoteselosteita lukemaan ja lopputulos voi silti jäädä epäselväksi...Mutta yrittäkää edes etsiä niitä kotimaisuudesta kertovia merkintöjä! Kuten kolleegani ammattilehden mielipidepalstalla mainitsi: tuottaja saa lihakilosta 1,4 euroa (jos sitäkään), kaupan lihatiskillä sama liha palvattuna maksaa 18 euroa kilolta. Mielestäni ja lihantuottajana tämä on todella väärin!
Eli tiivistettynä ongelmana on, että lihasikalat eivät ota porsaita, koska kasvatuskulut nousevat korkeammaksi kuin tulot. Näin ollen porsastuotantotilat ovat konkreettisesti pississä, koska eivät saa porsaitaan maailmalle...
Koulun sikalassa hetken helpotuksen toi ilmojen lämpiäminen ja sen myötä supersiilon käyttöönotto. Tuo entinen säilörehusiilo on pelastanut meidät monelta tukalalta tilanteelta!

29.3.2011
PALJON HYVÄÄ :)
Taas on pimeää, kun lähtee aamulla ajelemaan töihin. Hetken saimmekin jo nauttia valkenevasta aamusta ennen kesäaikaan siirtymistä. Eläimet eivät mielestäni reagoi kellon siirtoon juuri ollenkaan, vaan ovat aina yhtä iloisina vastaanottamassa meidät työmaalle. Ehkäpä meidän saapumiseen liittyy jotain mukavaa...Tunne on itseasiassa molemminpuolinen, on kiva tulla töihin!
Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut huomata, että en ehkä sittenkään ole korvaamaton. Asiat hoituivat ja työt tuli tehtyä maailman parhaiden työkavereiden toimesta! Molempien käsien leikkaus piti poissa työpaikalta monta viikkoa. Huomasin pärjääväni oikein hyvin ilman possuja ja lehmiä, mutta töihin palatessa oivalsin jälleen kerran olevani unelma-ammatissani. Nautin niistä hetkistä, jolloin saan tehdä arjen rutiinitöitä ihan yksinäni. Nautin myös niistä hetkistä, jolloin teemme työt Katin kanssa yhdessä. Myös ne kasaantuneet työt, joihin tarvitaan kaveria... Lisäksi nautin niistäkin hetkistä, jolloin hääräämme täällä opiskelijoiden kanssa. On ilo jakaa sitä tietoa ja tunnetta, joka on kertynyt vuosien saatossa. Myös sellaisia asioita, joita ei ole kirjoihin kirjoitettu...
Minulla oli synttärit viime viikolla. Eihän niitä kuulu enää tässä vaiheessa juhlia, eikä vastaanottaa lahjoja. Joka tapauksessa koin saaneeni yhden elämäni parhaista lahjoista, kun synttäripäivän aamuna saavuin töihin: Tuorlan Insomnia imi Silja-lehmän utaretta niin, että lutkutus kuului pitkän matkan päähän. Märkä napanuoran pätkä roikkui mahan alla ja takajalkojen välistä löytyi kaksi palleroa...Tuorlan tämän vuoden ensimmäinen sonnivasikka oli syntynyt isoveljeksi kolmelle lehmävasikalle.

8.12.2010
Vuoden viimeiset fiilikset
Vuosi sitten toin blogiin terveiset Agromekistä. Tämä vuosi on pysytty tiiviisti omassa maassa, mutta puuhaa on riittänyt siitä huolimatta.
Possupuolella lihasikojen kasvatusmäärät ovat lisääntyneet tukkoisten porsasmarkkinoiden vuoksi. Olen päättänyt, että puolivalmiita lihasikoja ei porsaina myydä, joten osa porsaista on saanut jäädä suosiolla kotiin kasvamaan.
Sonnivasikat muuttivat jälleen kerran Tammelaan ja ensimmäisen kerran moneen vuoteen niitä oli vähemmän mitä lehmävasikoita. Ensi kesän alussa onkin sitten monta hiehoa kiimantarkkailussa. Tässä on vielä talvi aikaa miettiä, josko uskaltaisi yrittää keinosiemennystä itse. Kynnys on korkea, mutta tikapuita pitkin pääsee vaikka minne...
Ainakin yksi huippujuttu on tapahtumassa ensi vuonna! Ympyrä sulkeutuu! Tuorlan Ainutlaatuinen, pienen pieni onneton sonnipoika, joka näki päivänvalon parisen vuotta sitten, on toteuttamassa yhtä suurta haavetta. Odotukset olivat aikamoiset, kun tiineytimme yhden parhaista lehmistämme sonnilla nimeltä Real Good. T.Ainutlaatinen ei vasikkana säväyttänyt millään lailla ja olikin aikamoinen pettymys. Sonnipoika oli kuitenkin saanut mahdollisuuden ja me saimme tilaisuuden käydä katsomassa nykyistä isäsonnia tilalla, jonne se oli ostettu sonnikasvattamosta. Hieno oli ja alustavat kaupat sonnista tehtiin saman tein. Onhan se aivan upea yhtälö saada oma kasvatti tärkeään rooliin, siitäkin huolimatta, että keinosiemennystä joudutaan käyttämään sonnin sisarpuolen ja tämän tyttären osalta.

Vaikka koululla on menossa isot yhdistymisneuvottelut, sikalan seinien sisällä jatkamme vanhaan malliin pahnueiden tasauksia. Kunpa löytäisimme jokainen oman paikkamme isossa organisaatiossa, niinkuin tasavertaiset pikkupossut pahnueessa. Kunpa perustarpeet tulisi tyydytettyä: riittävästi ruokaa, juomaa, lämpöä, toisten huomioonottamista, tasavertaisuutta sekä ymmärrystä yli rajojen.
LÄMMINTÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE LUKIJOILLE!



5.8.2010
VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ

Ihanaa, syksy on tulossa! Tänä kesänä on vesi maistunut ja hiki lentänyt. Parhaimmillaan on pitänyt vaihtaa litimärkää paitaa kolmekin kertaa päivässä. Karjanhoitajan työn mielekkyys on ollut useasti koetuksella, kun on yrittänyt pitää karsinoita siistinä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Possuja on sikala pullollaan ja lihasikoja on jäänyt kasvamaan ennätysmäärä. Porsasauto on ollut kesän aikana harvinainen vieras, mutta sitäkin kaivatumpi. Jokunen kiukkuinen puhelu on tullut soitettua teurastamon suuntaan, kun yli-isot porsaat täyttävät karsinat. Onneksi olemme saaneet pidettyä emakot ja porsaat hengissä helteistä huolimatta! Porsivat emakot olivat pahimman kuumuuden aikana todella kovilla, mutta siitä huolimatta jaksoivat urheasti hoitaa porsaansa.

 

Kesän kohokohta oli osallistuminen OKRA-maatalousnäyttelyyn lehmien kanssa. Milja-lehmä pääsi edustamaan koulun karjaa yhdessä tyttäriensä Tuorlan Ehtiväisen ja Tuorlan Hiljan kanssa. Milja ei itse pärjännyt näyttelyssä liikakilojensa "ansiosta", mutta Ehtiväisen kanssa emme olleet edes viimeisiä :) Saimme rutkasti kokemusta ja opimme monta uutta näyttelyihin liittyvää asiaa ja kaiken lisäksi MEILLÄ OLI TODELLA HAUSKAA!

13.1.2010
TAMMIKUUN TALVITERVEISET
Joulukin taisi olla ja mennä... Karjan kanssa touhutessa pyhät ja arjet eivät juurikaan eroa toisistaan. No olihan meilläkin kynttelikkö sikalan ikkunalla sekä havukranssi ovessa. Joulukuusta ei sentään possuille suotu. Kotona hepat saivat kyllä jyrsittäväksi vähäneulasisen kuusenrangan loppiaisena.
Hiljainen oli koulutie ennen ja jälkeen vuoden vaihteen. Yhdet autonjäljet johtivat sikalan ovelle. Joka paikassa lunta, lunta ja lunta. Lehmien hoitotöissä pääosan sai rehupaalin etsintä lumen alta, sen jälkeen kun oli täyttänyt saappaat lumella, vaikka yrittikin kulkea vanhoja jälkiä. Tasainen höyry nousi ruokintapöydältä, kun lehmärouvat mussuttivat kortta autuaan tyytyväinen ilme silmistä turvanpäähän. 

Sikala sai uuden kuninkaan, kun Väri-karju saapui isännöimään emokkolaumaa. "Nössö" ajattelin ensin, mutta taitaakin olla vain niin itsevarma rauhallisuus, että keskittyy olennaiseen ja antaa muiden meuhkata. Haisee silloin kun kuuluu haista ja hyppää, kun on oikea hetki.  Fiksu mieheksi!

Emakoiden tiineyttämisissä otimme käyttöön "Hands Free" -systeemin. Emakoiden yläpuolella kulkevasta vaijerista roikkuu kuminauha, johon kiinnitämme klipsulla siemenpussin, johon on liitetty kapillaari. Aikaisemmin pidimme itse kiinni siemenpussista, mutta nykyinen systeemi mahdollistaa useamman emakon samanaikaisen siementämisen.  Myös siemenpussien sisältö muuttui ja tammikuun loppupuolella onkin odotettavissa syntyväksi värillisiä porsaita.

Hyvää tätä vuotta kaikille lukijoille!

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021