Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2011:
Toukokuu
Maaliskuu

Vuosi 2010:
Joulukuu
Elokuu
Tammikuu

Vuosi 2009:
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Heinäkuu

Kaikki merkinnät

 Merkinnät, lokakuu 2009:

24.10.2009
LEHMÄJUHLAT JA ILTAKÄSITTELYT

Keskellä viikkoa osallistuimme Nooran kanssa Suomen Hereford-yhdistyksen 30-vuotis juhliin. Kosken kartanon väki tarjosi upeat puitteet juhlille ja tilaisuudessa vallitsi lämmin ja vieraanvarainen ilmapiiri. Saimme maistella telkkarikokki Harri Syrjäsen valmistamaa lihanaudan paistia sekä älyttömän hyviä viinereitä. Jälleen totesimme, että koulutilan eläimet hankittiin aikoinaan oikeasta paikasta. Kosken kartanossa on kerrassaan hieno karja!

Uudet aikuisopiskelijat aloittivat koulutaipaleensa ja ensimmäinen ryhmä pääsi harjoittelemaan sikojen ja lehmien käsittelyä. Itseäni hieman jänskätti, miten eläimet suhtautuvat iltaopintoihin, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.


17.10.2009
AAPELI-PAAPELI POTRA POIKA


Sonnit vaihtuvat, mutta sama meno jatkuu vuodesta toiseen. Joka syksy sama epätietoisuus. Onko sonni tehnyt työnsä? Miten on onnistunut, vai onko onnistunut ollenkaan? Mitä se vieläkin hyppii? Niin lehmillä kuin emakoillakin pätee sama viisaus: mikään ei ole niin epävarmaa kuin eläimen tiineys! Tämän kun muistaa, niin homma toimii... Emolehmän tuotto tulee vasikasta, emakon porsaista. Mitä paremmin emolehmä tuottaa maitoa vasikalleen ja mitä paremmin vasikka kasvaa (geenit), lehmän oman kunnon pysyessä hyvänä, sitä parempi yksilö on kyseessä.
Hyvä emakko puolestaan tuottaa mahdollisemman monta potraa porsasta vuodessa.
Yksinkertainen, mutta vaativa yhtälö.
Lähtökohtana koko tuotannossa on hyvinvoiva eläin ja iloinen hoitaja!
Kerronpa teille tapauksen eräältä illalta. Minulla on kotona hoidettavana sikojen lisäksi kaksi hevosta. Týönsin jälleen kerran yhden päivän päätteeksi kottikärryjä, jotka oli lastattu täyteen ponien palleroita. Appiukkoni sattui siihen samaan hetkeen ja ihmetteli, miten viitsin talikoida illat hevosten sontaa, kun päivät kolaan sikalassa sian sontaa? 
Vastasin hänelle, että tämä ei ole työtä, tästä ei makseta palkkaa ja teen tätä, koska tämä on mielestäni kivaa ja tulen tästä hyvälle tuulelle jne... Jälkeenpäin aloin itsekin miettiä, että mikä siinä oikeastaan on niin kivaa? Jotenkin tulin siihen tulokseen, että jos jotain saa, pitää myös osata antaa. Eli se, että voin tarjota huolenpitoni jollekin eläimelle ja eläin palkitsee sen lämpimän pehmeällä turvan tönäisyllä, kauniilla vasikalla, suurella pahnueella, hyvällä kasvulla, upealla rakenteella jne. Voisin jatkaa listaa loputtomiin! Mutta se mikä on tärkeää, eläin tekee sen aidosti ja vilpittömästi, niissä puitteissa, jotka hoitaja on luonut.

9.10.2009
PALUU BLOGIN PARIIN
Mihin ihmeeseen on kadonnut kaksi kuukautta? Mitä sinä aikana onkaan tapahtunut?
Ruokapöytäkeskustelussa kävi ilmi, että joku ehkä joskus jossain lukeekin näitä juttuja!?
Jos näin todellakin on, pyydän lukijoiltani vilpittömästi anteeksi, että olen unohtanut teidät ja jättänyt epätietoiseksi eläinmaailman suurista ja pienistä tapahtumista.

Emakot ovat siirtyneet sisätiloihin. Suurenmoinen laakasiilo pelasti meidät taas kerran seinien ratkeamiselta. Parhaimmillaan siellä vietti lokoisaa elämää lähes 20 tiinettä emakkoa täysin tietämättöminä sikalan sisäilman kuumuudesta. Sitä mukaa, kun siilo tyhjeni, niin porsitusosasto täyttyi ja hetkellisesti toinen välikasvatusosastoistakin muuttui "imetysosastoksi". Eli parhaimmillaan tai ehkä huonoimmillaan reilusti yli puolet emakoistamme imettivät samaan aikaan.  Tämä puolestaan tietää sitä, että joulublogia  kirjoittelen lämpölampun alla pyhien aikana samalla kun toimin kätilönä vastasyntyneille porsaille. No ei kai! Me ei valvota porsimisia, ei ainakaan öisin, vaan panostetaan siihen, että emakot porsivat reippaasti itsekseen. Tällöin jaksamme toimia järjestyksenvalvojina porsimisten jälkeisinä päivinä ja varmistamme, että kaikilla porsailla on ikioma ruokapaikka ja saman kokoinen kaveri viereisellä nisällä. Pienen possun elämässä ensimmäiset tunnit ja päivät syntymän jälkeen ovat äärettömän tärkeitä!

Syyskuun loppupuolella eläinlääkäri kävi tiineystarkastamassa nautapuolen naisväen. Mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla. Viettäkäähän aurinkoisia syyspäiviä ja ihailkaa viimeisiä päiviä laitumella viettävää lihakarjaa. Mekin ajattelimme jo sulkea tien laitumelle, kun tuntui, että lauma hengaili vain pihaton säilörehun äärellä, mutta taisivat kuulla jutustelumme, kun seuraavana päivänä koko karjalauma laidunsi kaukana pihatosta. Lehmien kesä jatkukoon lumen tuloon asti...


Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021