 |
|
|
Metsätyöajoa Korven Siluetilla Metsässä on lumoa keväisenä talvipäivänä auringon kuultaessa puiden lomassa. Suomenhevonen on kuin luotu tekemään työtä ohjastajansa rinnalla lumisessa metsässä. Vanhan perinteen mukaisesti puut tuli kaataa talvella, jolloin niiden nesteet eivät virranneet. Tammi- ja helmikuu olivat perinteisesti seinähirsien hankintaan sopivia kuukausia, puiden katsottiin olevan tarpeeksi lujia, eivätkä ne lahonneet, sinertyneet, homehtuneet tai halkeilleet, eikä niitä toukat vaivanneet. (Anne Pöyhönen 2007)  Luokka ja etureki vanhan ajan malliin. Suomenhevosen kantakirja on avattu vuonna 1907, mutta metsätöissä ovat uljaat hevosemme jo kulkeneet kauan ennen kansallistamista. Suomessa on ollut jo 1820-luvulla (suomen)hevonen kahdeksaa asukasta kohden ja metsäteollisuuden alkuvaiheessa olivat metsurit hevosineen korvaamattomia. Hevostyöpäivien lukumäärä vuodessa oli huikeat 25 miljoonaa täyttä työpäivää vuosina 1860-1913(Hannu Pesonen 2007)  Tukit etureessä on hyvä sitoa turvallisuussyistä kunnolla, tässä köydellä. Kuorman mitoitus nuorella opetettavalla hevosella pidetään kevyenä ja helposti liikuteltavana. Lyhyet tukit ovat helpompia käsitellä. Pellon reunoista kerättävät polttopuu ainekset ovat erinomaisia opetusvaiheessa olevalle nuorelle tammalle, pellolla on helppo ohjata ja hallita hevosta.  Ajoa tukit etureessä, tässä seisoen. Suuremmilla kuormilla usein istuen ja edes hieman huilaten raskaan päivän päälle. Vaaratilanteita syntyy mikäli kuorma törmää kantoihin tai puihin ja pääsee huonon sidonnan takia liikkumaan, tällöin kuorman päällä olija joutuu todellisiin onnettomuuksiin ja jälki voi olla erittäin paha.  Nykyaikainen juontolaite sopii hyvin myös naisen käyttöön, nostovipujensa ja helpon kuormattavuuden takia. Ajetaan tukkien päälle ja pujotetaan ketjut alle, sekä nostetaan vipuamalla. Juontolaite on kevyt ja sopii hyvin suomenpienhevosen vedettäväksi.  Kevyt juontolaite on helppo teettää pajalla, kuvassa oleva valmistettu Ypäjällä.  Raakaa työtä on vaadittu suomenhevoselta varsinkin sotavuosiemme jälkeen voimakkaan jälleen rakentamisen aikana, jolloin rintamalta palautetut hevosemme uurastivat rinnan kotiin jääneiden kanssa. Aineellinen toipuminen oli silloin vahvasti hevosten varassa, puut oli saatava metsistä ihmisten käyttöön. (Ilmari ojala 2007)  Lastin purkua on hyvä opetella ensin tutussa paikassa johon hevonen pysähtyy mielellään. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä käyttää tuttua ihmistä edessä rauhoittamassa hevosta. Ohjat tulee kuitenkin jättää maahan alusta asti.  Lastaustauko.käytetään hyväksi ja kiitellään hevosta hienosta vetotyöstä sekä rauhallisesta odottelusta. Tavoitellaan rentoa olemusta ja hyvää mieltä ennen seuraavaa irtiottoa (vetoa).  Ajoa alamäkeen ja vaikeita maastokohtia harjoitellaan vasta opetuksen myöhemmässä vaiheessa, kun työskentelyvarmuus on kasvanut. Talvisin voi valmiita uria hieman jäädyttää jalasten kohdalta, jolloin voidaan kuljettaa raskaampia kuormia koulutetummalla työhevosella.  Juontolaite kotiin ja hevosen, sekä varusteiden huoltoon. Suittuaan ja syötettyään hevosensa, sekä loimitettuaan työkaverinsa on vielä huolella tarkastettava koko keho lyöttymien ja rasitusvammojen varalta. Hyvin sovitetut valjaat, sopivan pituinen työ, sekä riittävät eväs- ja lepotauot takavat terveen työhevosen. Hyvä reipas mieli säilyy parhaiten kun molemmat tekevät oikein mitoitetun työpäivän.  Työpäivä on Siluetilla ohi onnellisesti ja väsyneet työläiset pääsevät kodin lepoon. Aina ei ole ollut näin onnellisesti, vaan raskaat pitkät työpäivät ovat vaatineet kammottavan veronsa sekä hevosten nahoista että aliravittujen ihmisten kautta. Eläisuojelulaki Suomessa on saanut alkunsa vuonna 1934 ja heti alkuvaiheessa pelastanut useita hevosia autuammille työmaille. Eläinsuojelusihteeri Tiina Notkon keräämää kuvatekstiä:”Tuskien tietä on tämäkin kulkenut. Vanhus ei ole pitkään aikaan pystynyt lainkaan astumaan etujalkansa varaan. Sillä ajettiin silti. Jokainen askel tuskaa.” (Hannu Pesonen 2007) |
||
