Hoito

Hoitomenetelmiä, joihin tarvitaan eläinlääkäriä, ovat kortisoniruiskeen, sokeriliuoksen ja vitamiinien antaminen. Ne saattavat auttaa taudinkulkua. Mahdollinen sokerikin tulee antaa ruiskeena eikä suun kautta, koska se muuttuu pötsissä rasvahapoiksi eikä nauta voi täten hyödyntää sitä. Jatkohoitona näille naudalle voidaan antaa suun kautta annettavaa propyleeniglykolivalmistetta, josta maksa valmistaa glukoosia. Liikaa propyleeniglykolin antamista on kuitenkin vältettävä, koska se saattaa aiheuttaa muun muassa ripulia ja vähentää ruuan maittavuutta. Lisäksi jotkut suun kautta annettavat pastat nostavat verensokeria ja ylläpitävät pötsin toimintaa ja edistävät ruokahalua.

Lypsyn rajoittaminen voi toimia asetonitaudin hoitomenetelmänä, mutta silloin pitää muistaa, että on olemassa mahdollisuus, että nauta sairastuu utaretulehdukseen.

Asetonitautiin sairastuneen naudan ruokintaan tulee kiinnittää huomiota. Jos on mahdollista, ruokavaliota pitää korjata. Myös ruokintakertojen lukumäärään ja kerta-annoskokoihin voidaan puuttua. Hyvä olisi jos väkirehu voitaisiin antaa vähintään neljässä erässä ja korkeintaan kolme kiloa kerrallaan. Hyvälaatuista karkearehua puolestaan olisi hyvä olla vapaasti saatavilla samoin kuin juomavettäkin.

Asetonitaudin hoidon osalta on myös tärkeää muistaa, että tauti saattaa olla seurausta jostain muusta taudista tai että se on aiheuttanut naudalle jonkun muunkin taudin. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää huomioida myös muista taudeista johtuvat oireet ja hoitaa niitäkin asiaan kuuluvalla tavalla.

Takaisin