Blogit
|
|
Viisi viimeisintä merkintää:
22.3.2011
kommentoi
Eetu
Maanantaina mänimme Maijan kanssa luonto-ohjaajien ratsastustunnille ihan noin huvin vuoksi, hypäreitä kuluttamaan. "Navettatunneilla" puhdistimme karsinoita, tarhoja, ymsyms. ja samalla oli hyvä kysyä Suvilta, että mahtuuko mukaan ja mahtuihan sinne! Sain Eetun, sen ison hevosen, jolle näin lyhyen ihmisen on todella mielenkiintoista yrittää laittaa satulaa tai loimea selkään - siinä saa varvistella ja kurotella mielin määrin. Ja Eetu vaan on.
Tunnilla sitten tehtiin taivutusjuttuja, eli hevosen päätä piti kääntää samalla kun sen piti mennä suoraa uraa pitkin pitkät sivut. Aika mielenkiintoinen harjotus, ja vaikka teinkin sitä ensimmäistä kertaa niin jopa onnistuin! Lyhyillä sivuilla pitikin sitten tehdä voltti. Aluksi harjoitus mentiin käynnissä, jotta kaikki osaisi ja ymmärtäisi, sitten ravissa. Eetun ravi on niin hirvittävän isoa, että oikea rytmi on vaikea löytää, mutta ainakin jotenkuten pompin siellä selässä ja välistä ihan oikeinkin.
Tunnilla myös laukattiin vähän, joskaan ei edellämainitun harjoituksen aikana, vaan ihan suoraa uraa pitkin. Tässäkin oli vaikea löytää Eetun harppauksiin sopivaa tahtia, mutta kyllä se siitä...
Sen jälkeen pitikin jo viedä heposet talliin, nakata loimi niskaan, viedä ne ulos, puhdistaa välineet ja paikat olla kunnossa ennen kuin lähti itse syömään, mikä totta kai sujui hyvässä aikataulussa ja ainoastaan vartin myöhässä.
|
 |
15.3.2011
kommentoi
Jälleen hepostelua
Nyt päivitänkin kolmen ratsastuskerran ajalta, kun hieman unohtui tämä homma hetkeksi. Pitkän tauon jälkeen alkoi tässä jaksossa jälleen hevostelut ja heti ensimmäisellä ratsastuskerralla mentiin maastoon. Sain Riinan ja pääsin jopa pitkästä aikaa menemään ilman satulaa. Hetkinen meni, ennen kuin löysin tasapainon ja sen jälkeen sitä ei tarvinnut etsiäkään koko matkan aikana. Kiersimme hiittilenkin ja olimme jonossa toisena, heti Eetun perässä.
Seuraavalla tunnilla oli puomeja. Itse sain kokea senkertaisen elämyksen Retun kanssa ja pidän yhä enemmän kyseisestä kaverista. Eipä se ole kuin kerran yrittänyt puraista ja sekin jäi tosiaan yritykseksi ja nyt oli melkoisen nätisti, tykkäsin kyllä mennä. Mitä nyt vähän laiskanlainen kaveri verrattuna esimerkiksi Riinaan tai Petteriin. Mutta joskus näinkin, raipan kanssa oli hieman ongelmia, se ei tuntunut olevan kuin tiellä kun en sitä ole tottunut käyttämään. Opinpahan kuitenkin pitämään sen ulkokädessä.
Ja eilen menin vierailevana tähtenä luonto-ohjaajien ratsastustunnille korvaamaan yhden poissaolon ja sain mennä Vilmalla ensimmäistä kertaa. Silläkin riitti virtaa ja intoa yhtä lailla kuin allekirjoittaneella, joten hyvin tultiin toimeen ja saatiin asiat tehtyä. Sillä kertaa tehtiin käynnissä ja ravissa jonkinlainen kolmen mutkan rata (en muista nimeä ulkoa, vaikka se kuuluukin sarjaan oudon kuvaavat nimet). Hauskaa oli, vaikka ulkona olikin lumisade, joka tuppasi hieman kastelemaan - muttei sentään ollut loskaa jota taivaalta tuli.
Tähän jaksoon meillä on myös laitettu teoriaa, kaksi tuntia. Toiset kaksi menee siis ratsastettaessa/siivoomalla karsinoita/ajamalla poneja. Tähän mennessä on käyty hevosten sairauksia, satuloita, perusistuntaa ja ynnä muuta samaan liittyvää. Kaikesta on opittu, aika paljonkin ja lisää opitaan, varmasti.
|
 |
29.11.2010
kommentoi
Hyppyjä
Viime keskiviikkona oli jälleen Suvin tunnit, aluksi putsailtiin totuttuun tapaan karsinoita, kun ponit valmistautuivat lähtemään ajolle. Kun ensimmäinen poni saatiin ovesta ulos lähdettiin hakemaan hevosia tarhoista. Minulle siunaantui Eetu, joka sattuu olemaan isoin heponen koko koululla. Eipä siinä, en minä sitä kokoa karttanut, päin vastoin. Kun sain Eetun karsinaan ja siltä loimen pois, autoin Maija-Liisaa laittamaan Veeran kuntoon, kun se meni ensimmäisessä ryhmässä. Jossain vaiheessa harjasin Eetun valmiiksi ja laitoin sille vielä suojat valmiiksi, ennen kuin menin katsomaan ykkösryhmän ratsastusta hetkeksi. Huh huh kun tuli kylmä, mutta sain napattua muutaman kuvankin tästä touhusta.
Sitten laitoin Eetun pikaisesti valmiiksi ennen meidän ryhmämme alkua ja se sujuikin ongelmitta. Pikkasen herra yritti pomotella, mutta ei mitään vakavaa. Kentällä mentiin ravipuomeja ja Eetu yritti pikkusen karkailla minulta (tahtoi mennä lujaa), mutta ei se onnistunut ainkaan kovin pitkäksi aikaa. Sitten Suvi laittoi ristikon ja ravipuomin ja siitähän se Eetu innostui - ei olisi millään tahtonut totella käskyjä, osa tuntia menikin sitten meidän kahden valtataisteluksi. Pieni ja sisukas kaksijalkainen päihitti ja loppuunsa Eetu meni jopa ihan nätisti. Siitä hyvästä sai jopa ravata.
Suvi sanoi, että jokainen on kehittynyt tasaiseen tahtin ja noususuhdanteisesti näissä ratsastusasioissa, mikä lienee helpotus huomata. Minä nyt rupesin vain odottamaan niitä isompia esteitä ja muuta kivaa... :)
|
 |
17.11.2010
3 kommenttia kommentoi
Alakko nää mulle?
Tänään Suvin tunnilla käytiin ensin hevosen teoriaa läpi ja sitten mentiin kentälle taluttamaan hevosia. Tarkoitus oli opettaa meitä näyttämään hevoselle, kuka määrää, kiltisti tietenkin. Minä sain Retun, jonka kanssa olikin sitten tahtojen taistelua. Käveli ja ravasi melkein jopa nätistikin siinä vieressä. Ja sitten päätti puraista rystysistä... Ei se edes sattunut, eikä siitä saanut edes kunnon otetta. Enemmän hanskassa roikkui kun kädessä, mutta ei sitten sen jälkeen yrittänytkään enää pomotella kummemmin kun vähän suutahdin sen suuntaan. Oli mielenkiintoista kyllä se ja varmasti sietää toisenkin kerran ottaa.
|
 |
10.11.2010
kommentoi
Ajamista
Aamusta talliin ja ilma näytti jokseenkin aika Suomalaiselta, puhdistimme silti tallin ja lähdimme liikuttamaan hevosia.
Aluksi puhdistimme tosiaan karsinat kaikessa rauhassa, minkä jälkeen haimme hevoset sisälle ja rupesimme valmistelemaan niitä tunnille. Minä ja Johanna saimme lähteä ajamaan Maikilla ja minullekin kerta oli vasta kaiken kaikkiaan ikinä koskaan toinen, ja ensimmäisestäkin kerrasta oli melkoisen monta vuotta. Johanna ei ollut tehnyt asiaa aikaisemmin. Aluksi haimme kärryt sisään, sitten harjasimme ponin ja opettelin laittamaan pintelit. Olimpas polleaa poikaa kun Suvi tarkisti työn jäljen ja se oli lähellä täydellistä! Eipä muuten, mutta kun en pinteleitä ollut laittanut ehkä kuin kerran aikasemmin ja siitäkään en ole satavarma, olenko laittanut. Noh, Laitoin etu- ja takajalkaan ja Johanna laittoi toiselle puolen. Sitten valjastimme, eikä sekään ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin ja miltä se näytti kun vierestä katsoo. Remmit menivät melkein kuin itsestään paikoilleen ja Suvin avustuksella niitäkään ei tarvinnut rueta uudelleen laittamaan.
Sitten itse ajaminen. Se oli mukavaa, eikä niin kylmää kuin kaikki väittää. Maikilla on paljonkin menohaluja ja menimme muutaman kierroksen ympäri ihan vain koska se oli mukavaa. Silti enemmän pidän ratsastuksesta, mutta meneehän tuokin tyyli. Ajoimme Johannan kanssa puolet ja puolet ja sitten talliin. Muutaman muun oppilaan muutamalla neuvolla saimme Maikin purettua kunnialla ja oikein ja olimme valmiina auttamaan, kun muut tulivat. Myös Blondilla ajettiin, Diiva pääsi tunnille mukaan.
Puhuimme myös Suvin kanssa mahdollisuudesta, että pääsisin ehkä muiden tunneillekin. Oma tavoitteeni olisi päästä kisaamaan mahdollisimman nopeasti, mutta saa nyt nähdä mitä siitä tulee.
|
 |
|
|
|